Kuukausi: syyskuu 2016

Vaikuttava Rokua

Kesälomareissulla nähtiin taas monta hienoa paikkaa, mutta yksi oli erityisen vaikuttava. Ehkä siksi, ettemme olleet lainkaan suunnitelleet reissua Rokualle, vaan päädyimme sinne puolivahingossa.

Rokua sijaitsee alle sata kilometriä Oulusta kaakkoon ja myönnän täysin, etten ollut aiemmin edes kuullut koko paikasta. Alue on täynnä jääkauden muovaamia suppia, dyynejä ja harjuja, joiden syntyä valoitti opastuskeskus Supasta löytyvä näyttely. Näyttely oli pieni, mutta hvyin toteutettu, 7-vuotiaskin jaksoi kiinnostua. Opastuskeskuksesta saimme myös alueen kartan ja patikoimmekin sitten muutaman kilometrin lenkin Syvyydenkaivon, Suomen syvimmän supan ympäristössä. Niille, jotka eivät muista, niin suppahan on kuoppa, joka on muodostunut maan sisään jääneen jäämöhkäleen sulaessa pois.

Maasto oli tietysti kovin mäkistä ja kolmevuotiasta saikin aika lailla motivoida. Ensimmäiset ylämäet menivät polkujen varsilta löytyneiden herkullisten mustikoiden avulla, mutta Syvyydenkaivon pohjalla sitten voimat (tai motivaatio) loppuivat ja pieni pääsi reppuselkään. Kovasti poika myös haikaili viime vuonna käytössä olleen lastenkantorinkan perään, mutta sen olin jättänyt ihan tarkoituksella kotiin. Tiedän että väsy iskee paljon nopeammin kantolaitteen ollessa näköpiirissä enkä ihan huvikseni enää tuota 17-kiloista kanniskele.

Jo käytöstä poistunut Rokuan rautatie, jota pitkin on aiemmin kulkenut juna alueen kahden hotellin välillä, oli lasten mielestä edelleen hieno. Erityisesti rautatien toinen vaihde hotelli Rokuanhovin pihapiirissä aiheutti riemunkiljahduksia, vaikkei ihan täysin kunnossa enää ollutkaan.

Säät eivät suosineet valokuvaamista, mutta itse asiassa minuun teki isoimman vaikutuksen rauha ja pehmeä jäkälämatto, joka levittäytyi kaikkialle ja jollaista ei poronhoitoalueilla näe. Tänne täytyy päästä uudestaan.

Jäkälämatto Rokualla
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in kansallispuisto, lapset, päiväretki, Rokua, 2 comments

Nuku yö mummolan takapihalla

Oltiin lähdössä viikonlopuksi mummolaan, kun esikoinen huomasi Suomen Ladun kalenterista nuku yö ulkona -tekstin. Eipä siinä muu auttanut kuin heittää takakonttiin makuupussit, -alustat ja teltta.

Oli vaihteeksi ihan mukava pystyttää telttaa tasaiselle alustalle; ei juuria, ei kiviä, ei käpyjä. Monta pientä pystytysapulaistakin sain mukaan. Niinpä tuli varmasti kaikki kiilat käytettyä vaikkei kovin suurta tuulta ollut luvassa. Sitten vaan sisälle saunaan ja iltapalalle, minkä jälkeen oli ihana kömpiä makuupussiin.

 nuku yö ulkona

Ihmeellisen rauhallinen viikonloppuyö omakotialueella. Jos olisimme kotilähiöön telttamme sijoittaneet, olisin taatusti herännyt alkuyöstä mopojen pärinään ja aamuyöstä koirien haukuntaan. Nyt nukuin sikeästi kuin metsässä, vasta aamulla linnunlaulu herätti.

Yöllä lämpötila oli painunut neljään plusasteeseen, hyvin kuitenkin pysyttiin lämpiminä. Toisinaan on tullut hytistyä teltassa, joten osaan nauttia siitä että on tarpeeksi lämmin makuupussi. Itsellä on Rabin untuvapussi, lapsella Deuterin lasten kuitupussi Starlight Exp. En usko, että itse tarkenisin tuossa lapsen pussissa, mutta onneksi poika on niin kuumaverinen ettei palele oikeastaan koskaan. Ennen ensi kesää pitäisi kuopuksenkin siirtyä vauvojen makuupussista juniorikokoon. Pohdinnassa on, hankitaanko toinen lasten makuupussi vai siirtyisikö esikoinen jo pieneen aikuisten pussiin. Näistä mietinnöistä tullee jossain vaiheessa erillinen postaus.

Tänään kuopus ilmoitti, että seuraavan kerran kun mennään mummolaan, niin on sitten hänen vuoronsa nukkua äidin kanssa teltassa. Ihanasti lämmitti sydäntä.

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in lapset, nukuyöulkona, yöretki, 0 comments