Kuukausi: tammikuu 2017

Espoon rantaraitin uusin kahvila

40km kattava Espoon rantaraitti on oikea kaupunkilaisen keidas. Toinen toistaan kauniinpia merenrantamaisemia kaikkien käytössä. Kuitenkin kun kuulin, että rantaraitin varrelle Nokkalan venesatamaan on avattu uusi merenrantakahvila, ajattelin että onpa rumalla paikalla. Kuinka väärässä olinkaan.

Nokkalan satama, Matinkylä

Paikka on todella kaunis, ruman siitä olivat mielessäni tehneet veneiden talvisäilytyskenttä ja ankean betoninen saaristovenelaituri. Kahvilan ikkunoista merelle aukeava maisema oli näin harmaan vetisenä talvipäivänäkin ihmeellisen vangitseva. Uskomatonta, että juuri tässä maisemassa ovat vanhempani saaneet joskus vähän aikaa asua, kauan ennen minun syntymääni. Kyllä kelpaisi minullekin katsella olohuoneen ikkunasta vuodenaikojen vaihtumista merellä.

 Kahvila Majakka

Piipahdimme vastikään avatussa Kahvila Majakassa sunnuntailounaalla esikoisen vesirallin jälkeen. Liekö osuutta uinnin jälkeisellä kurnivalla vatsalla, mutta sekä suolainen että makea valikoima saivat veden herahtamaan kielelle. Vitriini oli täynnä toinen toistaan ihanamman näköisiä herkkuja. Suolaisia piirakoita, täytettyjä sämpylöitä, leivoksia ja kakkuja. Itse päädyin madekeittoon ja sain vielä esikoisen suklaaleivoksen jämät jälkiruoaksi. Nam.

Saaristovenelaiturikin oli siistitty, nyt täällä on mukava kesällä odottaa venettä.

Nokkala, saaristovenelaituri
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoo, Espoon rantaraitti, Kahvila Majakka, Matinkylä, Nokkalan satama, 4 comments

Suklaataikinaa lumisessa Luukissa

Kaunista luontoa, tulipaikkoja, lämmittelymahdollisuus sisätiloissa ja vessat. Luukin ulkoilualue Pohjois-Espoossa on oiva paikka retkeilyyn, kun seurueesta löytyy sekä enemmän että vähemmän ulkoilmaihmisiä. Luukki sijaitsee ihan Vihdintien varressa ja on suhteellisen hyvin saavutettavissa myös julkisilla, bussilla pääsee sunnuntaisin(kin) tunnin välein suoraan Helsingin keskustasta.

Luukissa on useita merkittyjä reittejä, me kiersimme niistä pisimmän, 8.6 km lenkin. Osa reiteistä on ilmeisesti talvella latuina, mutta nyt lunta oli sen verran vähän että hiihtäminen onnistui vain golf-kentällä, missä muutama ihminen suksilla näkyikin. Metsässä ei siis kuitenkaan tarvinnut varoa, että olisi sotkenut latuja.

Lähdimme kiertämään valitsemaamme reittiä Luukin kartanon pihasta vastapäivään. Reitti kulki kauniin metsäisessä maisemassa, sivuten useampaakin lampea. Vähän puolenvälin jälkeen koukkasimme pienen piston Halkolammenojan nuotiopaikalle. Jälleen kerran puuvarasto ammotti tyhjyyttään, onneksi olin ennakoinut tilanteen ja varautunut omilla puilla. Kaivoimme repuista eväät ja samalla rupesin valmistamaan meille jälkiruokaa, Hellureijaa-blogista bongaamiani suklaamuffinsseja appelsiinien sisällä. Alunperin ohje on ilmeisesti Retki-lehdestä.

nuotioappelsiinit, nuotioruokaa, appelsiinisuklaamuffinssit, nuotiomuffinssit, appelsiinimuffinssit, appelsiinmuffinit, nuotiomuffinit

Kaikessa yksinkertaisuudessaan siis tehdään kotona (suklaa)muffinssitaikina joko itse tai kaupan valmissekoituksesta ja pakataan se esim. muovipussiin. Appelsiineista leikataan yläosa irti ja syödään sisus pois. Taikinalla täytetään appelsiinit puolilleen, kiinnitetään tikuilla yläosa takaisin kanneksi ja laitetaan viritykset sellaisenaan nuotioon paistumaan. Tähän saakka sujui hyvin, mutta paistaminen ei mennyt näin ensimmäisellä kerralla ihan putkeen, taikinan kypsymiseen olisi selvästi tarvinnut enemmän lämpöä. Onneksi suklaataikina on hyvää raakanakin, joten tarjoilin sitten nämä herkut pinnalta kypsinä yhden retkeläisen varpaita jo paleltaessa. Lopputuloksen ulkonäkökään ei ollut erityisen houkutteleva ja lisäksi onnistuin kuopaisemaan appelsiinin valkoista osaa viimeiseen lusikalliseen saaden suuhun karvaan jälkimaun, mutta ideana tämä on niin hauska että kokeilen kyllä uudestaankin.

Retken jälkeen oli tarkoitus käydä Luukin kartanon kahvilassa, joka näin talviaikaan on auki viikonloppuisin klo 10-15. Harmiksemme luulimme kahvilan olevan auki neljään saakka ja koputtelimme sen ovea hieman kolmen jälkeen, joten kahvilan tarjoomukset jäivät tällä kertaa maistamatta. Sen sijaan poikkesimme läheiselle Lahnuksen Shellille, josta sai maistuvia voileipiä ja paikan päällä tehtyä smoothieta. Vatsa täynnä oli hyvä lähteä takaisin pääkaupunkiin.

Luukki, ulkoilureitit, ladut
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Helsinki, Luukki, oma aika, päiväretki, 2 comments