Kuukausi: toukokuu 2017

Klassarinkierros lasten kanssa

Klassarinkierros Nuuksion länsiosassa ei selvästikään ole vielä noussut ihmisten tietoisuuteen, vaikka kierroksen avaamisesta on jo seitsemän vuotta aikaa. Silloinkin kun Haukkalammen ja Haltian parkkipaikat pullistelevat autoja, saa tällä puolella kansallispuistoa retkeillä suht rauhassa. Klassarinkierros on kokonaisuudessaan 4 km pituinen lenkki, joka kiertää Kurjolammen ympäri. Jos reitin kävelee vastapäivään, se kulkee ensin metsässä seuraillen puroa sekä Saarilammen rantaa, ja nousee sen jälkeen Klassarinkallion päälle. Koko kierros on hyvin merkitty violeteilla vinoneliöillä. Hieman sivussa reitiltä on Saarilammen nuotiopaikka, jonne on myös hyvä opastus.

Valo siivilöityy mäntyjen välistä matkalla Saarilammen nuotiopaikalle
Saarilammelle vievää polkua

Olen ollut Klassarinkierroksella kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kiersimme silloin 2- ja 6 -vuotiaiden lastemme kanssa koko kierroksen, pienemmän ollessa osan matkaa kantorinkassa. Toisen kerran patikoimme 8-vuotiaiden partiolaisten kanssa Saarilammen nuotiopaikalle ja takaisin. Jälkimmäisellä kerralla jäi Klassarinkallion päälle kiipeäminen välistä, mikä saattoi aikuisia harmittaa, mutta molemmilla retkillä lasten mielestä polun ehdottomasti paras osuus oli puronvarsi. 

Klassarinkalliot
Saarilampi, Klassarinkierros, Nuuksio
Saarilampi

Partioretkemme aiheena oli aistiretki. Menomatkalla etsimmekin menomatkalla luonnosta erilaisia aistiaarteita: esim. jotain märkää, jotain pehmeää ja jotain kaunista Luonto- ja ympäristökasvatuksen tukiverkosto LYKEn sivuilta löytyneen mainion ohjeen mukaan. Puro ja puron yli kaatuneet puut vetivät lapsia puoleensa kuin magneetit, mutta saimme kuitenkin kaikki kuivin jaloin perille nuotiopaikalle.

Makkaran ja vaahtokarkkien paistoa Saarilammen nuotiopaikalla
Nuotioherkkuja Saarilammen nuotiopaikalla

Perille päästyä kaikilla oli jo kova nälkä, joten kävimme heti eväiden kimppuun. Eväiden syömisen lomassa tutustuimme matkan varrelta löydettyihin asioihin. Kun pahin nälkä oli ohi, vuolimme makkaritikut sekä paistoimme perinteisiä nuotioherkkuja: makkaraa ja vaahtokarkkeja.

Saarilammesta laskeva puro
Puronvarren leikkipuisto

Paluumatkalla nuotiopaikalta partiolaisille riitti ohjelmaksi käpyjen uittaminen ja puiden päällä kiipeily. Taas kerran tuli todistettua ettei luontoa parempaa leikkipuistoa ole. Autossa esikoinen pohti vielä retken tapahtumia ja lausui sitten ettei ollut tiennytkään, että kaverisuhteet voivat kasvaa näin paljon muutaman tunnin aikana. Aika hieno analyysi kahdeksanvuotiaalta.

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in kevät, Klassarinkierros, lapset, Nuuksio, päiväretki, partio, Vihti, 2 comments

Perhepyöräily on nastaa

Espoon latu järjesti perhepyöräilyn Espoon rantaraittia pitkin Soukasta Matinkylään. Perillä Matinkylässä oli tarkoitus päästä katselemaan ja kokeilemaan erilaisia perhepyöräilyvälineitä sekä kuulemaan kokemuksia niistä. Lisäksi laatikkopyörien maahantuoja ja myyjä tavarapyörä-asiantuntija oli paikalla kahden pyörän kanssa.

Espoon ladun perhepyöräily, Tavarapyörä-asiantuntija

Olin suunnitellut meneväni tapahtumaan kuopuksen kanssa, mutta kuopus pääsikin enon kanssa viikonlopuksi mökille, joten lähdin matkaan tyhjän peräkärryn kera. Mukava pyöräilylenkki näinkin, ajattelin. Koleana toukokuisena lauantaina perhepyöräilyn osallistujajoukko oli aika pieni, mutta poljimme kuitenkin yhdessä rantaraittia pitkin Nokkalan venesatamaan, Nokkalan majakan viereen.

Meillä on ollut lastenkuljetusperäkärry seitsemän vuotta, ostimme sen kun esikoinen täytti vuoden. Ensimmäisenä vuonna kärry oli päivittäisessä käytössä, myös talvella. 2-vuotislahjaksi esikoinen sai potkupyörän. Oman pyörän, uudelle asuinalueelle muuton ja töihinpaluuni myötä peräkärryn käyttö väheni, mutta silti se on mielestäni edelleen paras lastentarvikehankinta jonka olemme tehneet.

lastenkuljetusperäkärry

Peräkärry tuntui aikoinaan tosi kalliilta ostokselta, vaikka näin jälkikäteen onkin helppo sanoa, että se on ollut joka sentin arvoinen. Siihen mennessä olin hankkinut melkein kaikki lastentarvikkeet ja suurimman osan lastenvaatteista käytettyinä ja yhtäkkiä pistinkin monta sataa euroa yhteen tavaraan, joka ei ollut edes ns. pakollinen hankinta kuten turvakaukalo tai lastenvaunut.

Nyt pääsin kokeilemaan vielä kalliimpaa välinettä eli sähköavusteista laatikkopyörää. Olin aivan myyty. Joku sanoi, että kyseessä on hyvän mielen pyörä ja sellainen se ehdottomasti oli. Fiilis, joka sillä kruisaillessa tuli, oli kupliva ilo. Jos meidän pojat olisivat vähän pienempiä, niin olisin varmaan jo tehnyt tilauksen, hinnasta viis.

Laatikkopyörän kyytiin voisi laittaa isommatkin lapset, mutta kahdeksanvuotias esikoinen ajaa jo niin hyvin itse, että hänelle en enää halua antaa sitä vaihtoehtoa, että minä toimisin moottorina. Neljävuotias kuopuskin polkee juuri nyt tosi mielellään itse. ”Äiti, minä jaksan kyllä, ajan tosi lujaa, kyllä me ehditään”, kuuluu aina kun pitäisi mennä peräkärryn kyytiin. Ihana katsoa sitä sinnikkyyttä, millä toinen pienellä vaihteettomalla pyörällänsä sotkee menemään. Kovaa tuo meneekin, sen takia ei varmaan yhtään pyöräilykuvaa arkistoista löytynyt. Yksi potkupyöräretkikuva sentään.

Ps. Tämä ei ole ollut yhteistyöpostaus. (Sähköavusteisella) laatikkopyörällä oli vaan oikeasti mielettömän kiva ajaa. Minulla on viime aikoina ollut pyöräilyn ilo vähän kadoksissa, mutta tuo pieni kokeilu toi sen ainakin hetkeksi takaisin.

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoon latu, Espoon rantaraitti, lapset, pyöräily, 0 comments