sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Rinkka lapselle tai nuorelle

Millaisia rinkkoja on tarjolla lapsille ja nuorille? Tähän kysymykseen lähdin hakemaan vastausta, vaikka samalla mietin että tarvitseeko lapseni ylipäänsä vielä omaa rinkkaa.

Ennen kuin lähtee ostamaan rinkkaa lapselle, kannattaa miettiä ainakin seuraavia asioita:

  • Tarvitseeko lapsi oikean rinkan vai riittäisikö hyvä reppu?
  • Haluaako lapsi itse kantaa rinkkaa? 
  • Kuinka paljon lapsi jaksaa kantaa ja minkälaisia matkoja kävellä kantamuksen kanssa? 
  • Mihin käyttöön rinkka tulee?
  • Voisiko rinkan ensin lainata jostain kokeiluun?

Rinkka vai reppu? Rinkat on suunniteltu niin, että niillä pystyy kantamaan isompaakin taakkaa. Rinkkojen kankaat ovat kulutusta kestäviä ja kantojärjestelmät tukevia. Rinkoissa on lantiovyö ja rintaremmi, jotka auttavat tasaamaan painoa. Niissä on yleensä reppuja enemmän säätövaraa esim. selän pituuden suhteen ja ne on siten helpompi saada istumaan kunnolla. Lasten ja nuorten rinkoissa säädöt on mitoitettu lapsen kehon mukaan. Aikuisten rinkat ovat helposti lapsille liian leveitä eikä selän pituutta saa säädettyä tarpeeksi lyhyeksi.

Rinkat painavat tyhjänäkin enemmän kuin reput. Painavan tai huonosti istuvan rinkan kantaminen voi viedä motivaation koko retkeilyyn. Hyvällä repulla pääsee metsäretkilläkin pitkälle, jos sitä ei lastaa liian täyteen. Lapsen tulee itse saada päättää kuinka suuren osan varusteistaan kantaa. Oma neljävuotiaani kantaa yöretkillä oman vesipullon, vähän evästä ja istuinalustan, ei muuta. Kahdeksanvuotiaan repussa on lisäksi oma makuualusta. Lapset ovat toki erilaisia, tärkeintä on kuunnella lasta.

Partiolaisten kohdalla rinkan hankintaa ruvetaan monesti miettimään siinä vaiheessa kun lapsi lähtee ensimmäiselle yön yli kestävälle partioretkelle. Sudenpentuikäiset kuitenkaan harvoin tarvitsevat varsinaista rinkkaa, koska tavaroita ei yleensä tarvitse kantaa muuta kuin bussilta tai autolta majoituspaikkaan eivätkä matkat ole pitkiä.

Lapsen rinkan hankinnassa pätee sama sääntö kuin aikuisillakin. Ennen ostopäätöstä rinkkaa pitäisi päästä testaamaan lastattuna. Ihmiset ovat eri mallisia, ja se mikä sopii yhdelle voi tuntua toisen selässä hyvinkin epämukavalta. Lainarinkkaa kannattaa kysellä tutuilta, useinkaan lasten rinkat eivät ole perheissä kovin isossa käytössä. Monesti myös lippukunnilla on lainarinkkoja ja myös netin vuokrauspalstoista kuten Kuinomasta saattaa löytyä lasten tai nuorten rinkkoja.

Alle olen listannut valikoimaa myynnissä olevista lapsille ja nuorille suunnatuista rinkoista. Monet valmistajat ilmoittavat rinkan koon käyttäjän selän pituuden mukaan. Selän pituus mitataan seitsemännestä niskanikamasta vyötärölle. Ko. niskanikaman löytää helpoiten siten, että pyytää lasta taivuttamaan päätä eteenpäin ja etsii sen nikaman, joka tuntuu ja näkyy eniten pinnassa.

Päädyin itse ostamaan meille Deuterin Fox 50 -rinkan. Tätä kyseistä mallia ei enää valmisteta, mutta sitä löytyy vielä joistain kaupoista. Fox 50 on vastaava kuin saman valmistajan Fox 30 ja Fox 40, mutta kooltaan isompi. Alla kuva Fox 50 -mallista pitkäselkäisen (selän pituus n. 33cm), reilut 145 cm pitkän lapsen selässä. Selän pituuden säätö on toiseksi alimmassa pykälässä eli kasvuvaraa on reilusti. Toivottavasti ensi kesän jälkeen saan kirjoittaa metsäretkistä, joilla tämä rinkka on ollut käytössä.






Onko sinulla kokemuksia erityisesti lapsille ja nuorille suunnitelluista rinkoista?





Bergans Birkebeiner 40
  • Tilavuus 40L
  • Paino 1000g 
  • Käyttäjän pituus 135-175 cm
  • Hinta n. 80€
Bergans Birkebeiner 40
Bergans Birkebeiner 40, kuva Bergans.com


Deuter Fox 30
  • Tilavuus 30L
  • Paino 1200g 
  • Käyttäjän selän pituus ~31-40cm
  • Hinta n. 100€


Deuter Fox 30
Deuter Fox 30, kuva Deuter.com

Deuter Fox 40
  • Tilavuus 40L
  • Paino 1300g 
  • Käyttäjän selän pituus ~33-45cm
  • Hinta n. 120€

Deuter Fox 40
Deuter Fox 40, kuva Deuter.com


Osprey Ace 38
  • Tilavuus 38L
  • Paino 1090g (sisältäen sadesuojan)
  • Käyttäjän selän pituus 28-38cm
  • Hinta n. 150€
    Osprey Ace 50
    • Tilavuus 50L
    • Paino 1340g (sisältäen sadesuojan)
    • Käyttäjän selän pituus 33-46cm
    • Hinta n. 170€

    Tatonka Akela 35
    • Tilavuus 35L
    • Paino 1400g
    • Hinta n. 140€
    Tatonka Akela 35
    Tatonka Akela 35, kuva Tatonka.com


    Vaude Hildago 42+8 
    • Tilavuus 50L
    • Paino 1490g
    • Hinta n. 120€
      Vaude Hildago 42 +8
      Vaude Hildago 42+8, kuva Vaude.com
       

      Helsport Alta jr 45
    • Tilavuus 45L
    • Paino 1400g (sisältäen sadesuojan)
    • Hinta n. 120€

    maanantai 16. lokakuuta 2017

    Ruskaretki Ulvilan Joutsijärvelle

    6-9.10.17

    Punaisena hehkuva hiillos autiotuvan takassa, kynttilän liekki pöydällä ja sateen ropina ulkona. Aina ei ehdi lähteä Lappiin saakka ihailemaan ruskaa eikä aina tarvitsekaan. Tämänkertainen retkikohteemme löytyi Länsi-Suomesta, Ulvilan Joutsijärveltä. Tätä hienoa erämaista järveä ympäröi kivikkoinen maaperä ja keltaisina hehkuvat lehtipuut. Melkein kuin jossain pohjoisempana.

    Nuotiopaikka ja laituri Sisälmystenlahden autiotuvan rannassa

     

    Pimeässä Kakkurintien parkkipaikalle ja kuunvalossa Sisälmystenlahteen

     

    Perjantaina töiden jälkeen lähdin ystäväni kanssa ajamaan kohti Ulvilaa ja Joutsijärven retkeilyreittiä. Tarkempi määränpäämme oli Kakkurintien parkkipaikka Joutsijärven pohjoispuolella. Lähestyessämme Ulvilaa täysikuu nousi taivaalle upeana suurena pallona. Kuunvalossa käänsin auton pieneltä tieltä vielä pienemmälle. Kakkurintietä ajaessa ymmärsin, miksi tätä parkkipaikkaa ei oltu merkitty karttaan. Neljän kilometrin matkaan meni puoli tuntia ja koko ajan toivoin, että alla olisi ollut maastoauto eikä perhefarmari. Kovin pienellä maavaralla tälle tielle ei olisi ollut asiaa, sen verran isoja ja teräviä kivenmurikoita oli näkyvissä. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen olimme perillä ja autokin vaikutti vielä ehjältä. Alla kuva parkkipaikalla olleista opastauluista päivänvalossa.

    Opaskartat romahtaneen rakennuksen seinässä Kakkurintien parkkipaikalla

    Puolen kilometrin kävelyn jälkeen saavuimme Sisälmystenlahden autiotuvalle, joka oli onneksi paremmassa kunnossa kuin parkkipaikka. Tähän pieneen autiotupaan mahtuu periaatteessa nukkumaan neljä kulkijaa. Kaksi nukkumapaikoista on tosin sen verran lyhyitä että olisin itsekin joutunut olemaan hieman kippurassa. Kävimme taloksi, lämmitimme tupaa ja ihailimme rannassa kuuta, jonka kirkkaus ihan häikäisi.

    Tällä kertaa saimme tuvan kokonaan itsellemme. Juuri ennen nukahtamista ihmettelin kummallista ääntä, kunnes tajusin että se on oman sydämeni lyönti. Mitään muita ääniä ei kuulunut.  

    Sisälmystenlahden autiotupa

    Sisälmystenlahden autiotupa sisältä
     

    Entisajan asumuksia kivikkoisessa erämaassa


    Aamulla ehdimme hetken ihailla auringon esiin tuomia värejä ennen kuin sade alkoi. Sateesta huolimatta emme lähteneet heti järven ympäri kulkevalle polulle, vaan kiersimme ylimääräisen 4 km lenkin Kustaan savupirtin sekä Kakkurin korsun kautta.

    Kustaan savupirtissä on alkuperäinen hormiton uuni, jolla kahdeksanhenkinen perhe on 1800-luvulla rakennusta lämmittänyt. Lisäksi savupirtin pihassa on kota, jossa voi tulistella. Savupirtiltä korsulle kulkiessa maasto käy koko ajan vaan kivikkoisemmaksi, kunnes näkyviin tulee suurten kivilohkareiden välissä piilossa oleva rakennus. Tämä korsu on entisöity jatkosodan rintamakarkureiden piilopaikka.

    Sekä Kustaan savupirtti että Kakkurin korsu ovat periaatteessa autiotupakäytössä, mutta kumpikaan ei olisi itseäni houkutellut yöpymään. Näissä kannattaa kuitenkin pysähtyä hetkeksi miettimään minkälaista elämä täällä erämaassa on aikoinaan ollut. Lisäksi tällä reitillä oli polunvarsi puolukoita punaisenaan, ihan jo niidenkin takia kannatti tätä polkua tallata.

    Kustaan savupirtti

    Kustaan savupirtti sisältä

    Kakkurin korsu piilossa kivenlohkareiden välissä

     

    Auringon pilkahdus ja saunomista Silokallion kurssikeskuksessa


    Kakkurin laavulla pidetyn lounastauon jälkeen jatkoimme myötäpäivään järven ympäri kulkevaa reittiä. Vähitellen sade loppui ja maasto muuttui vähemmän kivikkoiseksi. Ennen Kulhan laavua reitti kulkee ojitetun suon poikki. Tuolle osuudelle on jouduttu rakentamaan silta jos toinenkin ojien yli.

    Laavun tienoilla oli käynnissä pitkospuiden uusiminen, mikä hidasti kulkemista. Vanhat pitkospuut oli nimittäin osittain jo poistettu uusien vasta odottaessa asentamista polun vieressä. Itse Kulhan laavu oli todella hienolla paikalla järven rannalla, siellä kelpasi viettää aikaa järvimaisemasta nauttien.

    Me emme kuitenkaan jääneet laavulle, vaan jatkoimme matkaa, sillä olimme varanneet seuraavaksi yöksi majapaikan Silokallion kurssikeskuksesta. Vaikka laavullakin olisi ollut tunnelmallista yöpyä, niin täytyy myöntää ettei sisämajoituskaan huono vaihtoehto ollut. Varsinkin kun päällysvaatteet olivat kenkiä myöten märät. Olin jotenkin kuvitellut ettei näin lyhyellä retkellä tarvitsisi esimerkiksi säärystimiä tai korkeavartisia kenkiä, vaikka sataisikin. Maasto oli kuitenkin sen verran heinikkoista että sukat kastuivat nilkoista. Sukista kosteus imeytyi kenkään kastellen sen sisältäpäin. 

    Parasta oli kuitenkin, että Silokalliossa pääsimme saunomaan ja uimaan. Eipä paljon rentouttavampaa voisi olla patikointipäivän jälkeen.


    Ruskaa järven rannalla

     

    Taivallus venelosseille ja Tuurunkankaan autiotuvalle


    Toisena aamuna taivas oli jälleen pilvessä, mutta onneksemme kunnollinen sade alkoi vasta kun olimme saapumassa seuraavaan yöpymispaikkaan, Tuurunkankaan autiotuvalle. Järven eteläpuolinen osuus reitistä on vähemmän erämainen kuin pohjoispuoli. Etelärannalla on paljon mökkejä ja muita rakennuksia, joita pitää kiertää, joten järveä ei kovin paljon näy. Silokalliosta lähdettäessä reitti kulkee aluksi sähkölinjan aukkoja pitkin ja sen jälkeen vielä aika pitkiä osuuksia myös hiekkateillä. Siellä täällä on kuitenkin edelleen hienoja osuuksia ja onhan syksyinen metsä joka tapauksessa kaunis, vaikkei erityisen erämainen olisikaan.

    Silta Ahmauksenojan yli

    Pitkospuut koivikon halki Pitkäniemen laavua lähestyttäessä
    Erilaisia tulipaikkoja ja laavuja on Joutsijärven ympärillä taajaan, kaikkia ei ole edes merkitty karttaan. Pitkäniemen kohdalle oli merkitty vain tulipaikka, mutta sieltä löytyikin myös laavu. Lounastauolla Pitkäniemessä tapasimme järveä toiseen suuntaan kiertäneen naiskaksikon, ainoat koko retkellä näkemämme muut yöpyjät.

    Juuri ennen Tuurunkangasta reitti kulkee Tuurujärven ja Joutsijärven välissä kolmen salmen yli. Yhden salmen yli on rakennettu silta, kahden muun ylitys tapahtuu venelosseilla. Ensimmäinen losseista oli hieman jumissa ja kesti hetken ennen kuin saimme köydet oikeaan asentoon. Muuten tämä Kirkkosuntin lossi oli mukavampi ja vakaampi kuin Isosuntin soutuvenelossi. Hauskaa vaihtelua kävelylle molemmat kuitenkin olivat.

    Kirkkosuntin lossi

    Isosuntin soutuvenevenelossi


    Savua, roskia ja retken päätös


    Tuurunkankaan autiotupa on selvästi eniten käytössä oleva taukopaikka. Puut olivat melkein loppu ja pihan roskikset pursuilivat yli. Meidän mukanamme kulki pois ainakin sisältä löytyneet käytetyt paristot ja (käytetty?) neula. Lisäksi poimimme muovipussillisen tölkkejä polun vierestä ennen ja jälkeen autiotuvan. Aika surulliseksi veti ihmisten välinpitämättömyys.

    Saapuessamme tuvalle, siellä oli edellinen porukka paistamassa makkaraa. Tupa oli täynnä ihmisiä ja savua, joten jätimme rinkat kuistille ja lähdimme pienelle kävelylle tuvan lähiympäristöön. Ihan läheltä löytyi vielä paljon mustikoita sekä pieni suppilovahveroesiintymä, jonka keräsimme mukaan. Palatessamme takaisin päiväretkeilijät olivat jo lähdössä. Ihmettelimme hieman heidän nopeaa lähtöään, mutta sitten menimme tupaan, joka oli edelleen niin täynnä savua, että silmiä kirveli. 

    Jätimme tuvan oven auki, avasimme kaikki tuuletusluukut ja kävimme tekemässä pientä pilkettä takkaan siellä kyteneiden isojen märkien pöllien seuraksi. Pian savu rupesi menemään piipusta ulos, mutta aika tovin sai tupaa vielä tuuletella ennen kuin sisällä pystyi olemaan. 

    Tuurunkankaan tupa on rakennettu upeaan lehtimetsään, joka on varmasti hieno kaikkina vuodenaikoina. Toivoisin vaan, että ihmiset osaisivat kunnioittaa paikkaa ja kanssakulkijoita. 

    Tuurunkankaan autiotupa ja lehtimetsä syksyisessä asussaYön jälkeen oli jäljellä vielä viiden kilometrin matka Sisälmystenlahden kautta takaisin autolle ja kotiin. Tuurunkankaan sotkuisuudesta huolimatta päällimmäiseksi jäi mieleen raikas syksyinen metsä, keltaisten puiden heijastus järven pinnasta, makeat puolukat ja upea kivikkoinen erämaa järven pohjoispuolella. 



    Blogger Widget