maanantai 20. marraskuuta 2017

Kenelle Nordic Outdoor Blogger -palkinto 2017?

Nordic Outdoor Blogger Award 2017 -kilpailu on avattu. Kilpailun järjestää Addnature -verkkokauppa yhteistyössä Haglöfsin kanssa.



Nordic Outdoor Blogger Award 2017



Käy katsomassa ehdokkaat ja äänestä 3.12 mennessä.


sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Punaisen sulan salaisuus -Nuuksion pienten lasten luontopolku

Aivan Haltian luontokeskuksen kupeesta löytyy pienille lapsille suunnattu luontopolku. Keväällä 2017 avattu, Punaisen sulan salaisuus -niminen polku on lapsille mukava lisä luontokeskuskäyntiin, jos ei ehdi tai halua lähteä varsinaisille luontopoluille. Pelkästään tämän polun takia en kuitenkaan Nuuksioon lähtisi.

Metsämörri-aiheinen polku on rakennettu luontokeskuksen viereiseen metsikköön. Sen alkupiste on Haltian tapahtumakentän takanurkassa. Tapahtumakentällä on kaikille avoin kota, jossa voi tulistella. Polttopuita kotaan saa luontokeskuksen infosta. Kentällä, polun lähtöpisteen vieressä, on myös katokseton tulipaikka sekä pöytä ja polun varrelta löytyy pieni eväidensyöntipaikka.


Lorut ohjaavat tehtäviä Punaisen sulan salaisuus -polulla

Kävin kuopuksen kanssa tutustumassa Metsämörri-aiheiseen polkuun harmaana marraskuisena maanantaina. Polku oli kivasti toteutettu, mutta sijainti hiekkakentän ja parkkipaikan välissä hieman häiritsi aikuista. Tulistelemaankin menisin mieluummin metsään hiekkakentän sijasta. Näin läheltä luontokeskusta ei tosin taida parempaakaan paikkaa löytyä.

Itse polulla oli paljon kauniita yksityiskohtia ja sen tehtävät upposivat 4-vuotiaaseen täysillä. Leppäkertuiksi maalatut kivet ohjasivat kulkijaa oikeaan suuntaan tehtävätaulujen kehottaesa niin kuuntelemaan, katselemaan kuin tunnustelemaan luontoa. Lapsi ei myöskään edes osannut odottaa isompaa metsää ympärille.

Punaisen sulan salaisuus -polun lähtöportti




Vanerista tehty lintu polun varrella

Näkymä polulta Haltian tapahtumakentälle
Toukan luukuista löytyy eläinten kuvia



Mielelläni olisin piipahtanut myös sisällä Haltiassa, mutten ollut tajunnut tarkistaa sen aukioloaikoja. Luontokeskus on näin talvikaudella maanantaisin kiinni. Niinpä lähdimme evästelyn jälkeen takaisin bussipysäkille.

Mieleen muistui vuoden takainen marraskuinen reissu Nuuksioon, Silloin olimme menossa Takalan laavulle, mutta aamulla tajusin ettei bussi kuljekaan sinne asti kuin tähän aikaan vuodesta, joten jouduimme muuttamaan suunnitelmaa ja suuntaamaan Sorlammen keittokatokselle. Joskus on vaikea muistaa, että luontokohteisiin ei välttämättä ole kävijöitä vuoden pimeimpänä aikana eivätkä kulkuyhteydetkään tietenkään pelaa yhtä hyvin kuin suosituimpina kausina.

Leppäkerttukivet ohjaavat oikeaan suuntaan polulla

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Eräs partioretki aikuisen ja lapsen silmin

Esikoinen ja minä vietimme viime viikonlopun partioretkellä Kavalahden leirikeskuksessa, Inkoossa, noin 50 lapsen ja 20 aikuisen kanssa. Etukäteen oli tiedossa, että retkellä tehdään sudenpentujen esiintyjämerkkiin liittyviä juttuja. Koko launtaipäivä menikin esitystä rakentaessa. Lapset kiersivät pienryhmissä tehtäväpisteitä, joissa suunniteltiin näytelmän kulku, askarreltiin koristeita ja asusteita, tehtiin maskeerauksia kasvomaaleilla sekä rakennettiin oma soitin. Minä kiersin pisteitä yhden lapsiryhmän mukana pitäen omalta osaltani huolta, että ryhmä pysyy kasassa ja kaikilla on mukavaa.

Illalla kaikki ryhmät saivat vuorollaan esiintyä, minkä jälkeen ohjelmassa oli vielä disko ja kammokuja. Päivään kuuluivat myös lipunnosto ja -lasku sekä tietysti ruokailut. Ohjelmantäyteteinen lauantai siis. Sunnuntaina aamupäivällä vielä leikittiin ja harjoiteltiin suunnistamistaitoja lounaaseen saakka, minkä jälkeen koitti kotiinpaluu.


Kaikki meni retkellä mukavasti, mutta kovin montaa lepohetkeä ei itsellä eikä lapsillakaan ollut. Aikuisena olen tuollaisessa tilanteessa koko ajan tietynlaisessa valmiustilassa. Aivoni skannaavat taukoamatta lähistöllä olevien lasten tunnetiloja valmiina reagoimaan, jos jollakulla on hätä. Asiaa ei auta se, että en tunne kaikkia lapsia eikä ole helppo arvioida, miten kutakin pitää tulkita.

Näin vanhempana oli mielenkiintoista ja huojentavaakin tarkkailla, kuinka lasten käytös muuttui, kun lähistöllä oli oma vanhempi tai muuten tuttu aikuinen. Omien aikuisten läsnä ollessa paikallaan pysyminen, ohjeiden kuunteleminen sekä noudattaminen hankaloituivat huomattavasti ja tunteet tulivat selvemmin esiin.

Kun lähdin kävelemään poispäin tilausbussilta enkä ollut enää vastuussa kuin yhdestä omasta lapsestani, päätäni alkoi välittömästi särkeä. Tuntui myös kuin kaikki voima olisi valunut pois lihaksista. Myös esikoisesta näki, että retki oli ollut väsyttävä, häneltä meni palautumiseen loppujen lopuksi useampi päivä.    


Viikko retken jälkeen pyysin lapselta haastattelua tätä blogijuttua varten. Selvästikään häntä ei tekemisen ja sosiaalisten tilanteiden paljous ollut haitannut:


Mitä odotit retkeltä?
         -Vaikka olen huono näyttelemään, niin odotin retkellä esiintymistä.

Mitä tuntemuksia sinulla oli retken aikana?
         -Sattumista, iloa, väsymystä ja tylsyyttä.

Mikä oli retkellä kivointa?
         -Esiintyminen

Mikä muu oli kivaa?
         -Yöpuulle meno ja se, että sai syödä vähän karkkia.

Mikä oli raskasta?
         -Ei oikein mikään, mutta jos jotain pitää sanoa, niin raskainta oli
          tavaroiden kantaminen bussilta majoituspaikkaan.

Olitko väsynyt retken jälkeen?
         -Joo!

Miksiköhän olit väsynyt?
        -Oli niin paljon tekemistä.

Oliko retki sopivan pituinen?
         -Se oli vähän liian lyhyt.

Mitä opit retkellä?
         -Uusia leikkejä ja sen, että esiintyminen on kivaa.
 
Lähtisitkö uudelleen?
         -Ehkäpä joo.

Blogger Widget