keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Maaginen Maakalla

Yksi minun kesäni 2016 kohokohdista oli ehdottomasti vierailu Maakallassa, Kalajoen edustalla. Purjehdimme sinne Kaljaasi Ansion kyydissä. Vaikka matkalla satoi vettä, meillä oli aivan liian vähän vaatetta päällä, kuopus oksensi päälleni ja saaresta piti lähteä pois ennen kuin ehdin edes kunnolla rauhoittua, niin lähtisin reissuun koska tahansa uudestaan.

Punaisia kalastusmökkejä

Kallankarit eli Maakalla ja Ulkokalla sijaitsevat ulkosaaristossa, yli viidentoista kilometrin päässä mantereesta. Saaret ovat nousseet merenpinnan yläpuolelle vasta 1400-luvulla. Ulkokalla on majakkasaari, kun taas Maakalla on ollut satoja vuosia tärkeä kalastustukikohta. Saarella on edelleen toimiva kalastajayhteisö.

Purjehdus Ansiolla Rahjan kalasatamasta Maakallaan kestää noin puolitoista tuntia. Kaljaasi Ansio on jo itsessään taidonnäyte, jonka on rakentanut Plassin kyläyhdistys talkootyönä. Laivan piirustusten mallina on käytetty Kalajoella vuonna 1891 rakennetun Kaljaasi Ansion piirustuksia ja valokuvaa.

Kaljaasi Ansio Maakallan laiturissa

Matkan aikana on ihana nuuhkia puulaivan ja meren tuoksua sekä antaa katseen viipyä horisontissa. Jos siis vain pystyy. Kun mukana on kolmevuotias, jonka vahvuuksiin ei kuulu paikallaan oleminen, vaan enemmänkin edestakaisin juokseminen ja kiipeily, matka-aika voi tuntua tuskallisen pitkältä. Kolme tuntia laivassa ja vain tunti perillä ei ole lapsiperheelle se paras yhdistelmä. Kaljaasi Ansion purjehdus onkin ehkä enemmän aikuisille ja selvästi isommille lapsille suunnattu. Myös sylivauvan kanssa tällaiselle matkalle olisi helppo lähteä.

Juuri ennen Maakallaan saapumista saarta edeltävä matalikko pääsi yllättämään meidät. Istuin kuopuksen kanssa kannen alla tuulta pitämässä enkä nähnyt, että lähestymme määränpäätä. Aallokko nousi matalikolla, ja laivan keinunta lisääntyi. Lapsi, joka ei ollut siihen mennessä montaa kertaa elämässään voinut pahoin, ei osannut varoittaa minua ennen kuin edellinen ateria oli jo päälläni. Onneksi ystävällinen henkilökunta oli varmasti nähnyt vastaavaa ennenkin ja kiiruhti tuomaan meille paperipyyhkeitä ja muovipussin.

Aallot kohtaavat Maakallan kalliorannan
Laivasta poistuessa voin itsekin vielä hieman pahoin, mutta saaren tunnelma lumosi minut heti. Maakallassa on kalastusmökkejä, kirkko sekä pieni kalastusaiheinen museo. Mökit ovat käytössä ja niiden asukkaiden rauhaa on tietysti kunnioitettava. Kirkkoon ja museoon pääsee tutustumaan ja löytyypä saarelta muutama geokätkökin.

Lisäksi pienellä saarella on loputtoman tuntuisesti karua, kivikkoista ja tuulenpieksämää rantaa. Olisimme voineet esikoisen kanssa jäädä rannalle aaltojen ääreen tuntikausiksi. Tunti vierähti kuitenkin huimaa kyytiä ohi ja oli pakko palata Ansion kyytiin. Paluumatkalla hytisimme sateessa haikaillen takaisin Maakallaan.


Lapset juoksevat Maakallan polulla



En tullut ottaneeksi kovin montaa kuvaa tältä retkeltä, aikaa ei ollut tuhlattavaksi sellaiseen. Saaren tunnelmaa voit käydä kurkkaamassa vaikka tästä Retkipaikan jutusta.




Ulkosaaristo tekee minuun joka kerta yhtä suuren vaikutuksen, seuraavissa kertomuksissa on muita veneettömän saavutettavissa olevia paikkoja saaristossa:

Lasten kanssa yötä Bengtskärin majakassa
Elokuun loppu Jurmossa 

Samana kesänä Maakallan retken kanssa osuimme myös Rokualle, joka jätti minuun yhtä suuren jäljen kuin Maakalla:

Vaikuttava Rokua


perjantai 8. kesäkuuta 2018

Outokummun kaivosmuseo ja lasten kaivos

Joku voisi kuvitella, että kivet ovat tylsiä. Jos kesälomasi suuntautuu Outokummun lähelle, kannattaa silti ehdottomasti mennä Outokummun kaivosmuseoon. Vanhan kaivoksen ympärille on onnistuttu rakentamaan alue, jossa viihtyvät niin lapset kuin aikuisetkin. Alueella pääsee muun muassa kulkemaan vanhaan kaivoskäytävään, ihmettelemään isoja koneita ja kiipeämään näkötorniin sekä tietysti tutustumaan kaivoksen historiaan.

Alueella on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että siellä hujahtaa helposti kokonainen päivä. Lapsille on isot kaivosaiheiset leikkipaikat sekä sisällä että ulkona. Leikkipaikoilta löytyy esimerkiksi kiipeilytelineitä, labyrintti, kaivinkoneita sekä kaivoskärryt, joilla voi siirrellä hiekkaa Suomen suurimmassa hiekkalaatikossa. Ravintolassakin on vielä erillinen leikkipaikka sarjakuvalehtineen ja leluineen.

Kippiauton mallinen kiipeilyteline

Kaivosvaunuja lapsille

Labyrintti sisällä

Hieno kiipeilyteline ulkona

Lapsille ja aikuisille järjesteään opastettuja kierroksia vanhaan kaivokseen. Kuopus osallistui vuorenpeikon kierrokselle, joka tutustutti lapset satumaailman kautta kaivoskäytävään. Esikoinen taas halusi ehdottomasti tutkia käytäviä itse. Yhden kaivoskäytävän päästä löytyi kivinäyttely, jossa itselle tuttuja kiviä olivat lähinnä graniitti, kvartsi ja ametisti. Minecraftia urakalla pelannut esikoinen katseli kiviä hetken ja huudahti: "Lapis lazuli, en tiennytkään että sitä on oikeasti olemassa!"

Vanhan kaivoksen tunneliOutokummun vanha kaivos on kaiken kaikkiaan kiehtova paikka. Kaiken muun lisäksi geokätköjäkin kaivoksen läheisyydessä on useampi. Yhden kiipesimme hakemassa ja toista etsime tovin kuitenkaan löytämättä. Päivän lopuksi mies kiipesi kaivostornin näköalatasanteelle. Itse en enää jaksanut. Sieltä olisi  hahmottanut koko kaivosalueen ja samalla saanut myös perspektiiviä siihen, minkälaista alueella on ollut silloin kun kaivos on ollut toiminnassa.

vanhaa ja uutta yhdessä kaivosalueella


Kaivosmuseo ja lasten kaivos ovat auki kesäaikaan, tarkemmat aukioloajat, hinnat ja opastettujen kierrosten lähtöajat kannattaa tarkistaa museon sivuilta www.vanhakaivos.com

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Espoonlahden luontopolulla jälleen

Viime keväänä löysin Espoonlahden luonnonsuojelualueen ja siellä kulkevan pienen luontopolun. Vuokkomeret lainehtivat joka paikassa ja vanhojen lehtipuiden oksat kaartuivat yläpuolellani. Silloin heti ajattelin, että tänne haluan tuoda partiolaiseni. Ennen partiolaisten kanssa tehtyä iltaretkeä ehdin käydä luontopolulla vielä uudemman kerran esikoiseni kanssa etsimässä geokätkön ja ihmettelemässä onttoa puuta.


Heijastuksia Mankinjoen pinnassa

Eräänä perjantai-iltana pyöräilimme esikoisen kanssa Espoon keskuspuiston läpi Lasilaaksoon ja takaisin. Lasilaakson perällä, Espoonlahden rannalla, on Fiskarsinmäen lehto ja sitä kiertävä Espoonlahden luontopolku. Lasilaakso on jo nimenä kaunis ja tuo aina omaan mieleeni vanhan lastenkirjan lasista tehdyn kaupungin, joka kimaltaa auringonvalossa. Toukokuun valo ja ihmeellinen lämpö sai koko illan tuntumaan satumaiselta.

Polku niityn vieressä

Sekä geokätkö että ontto puu löytyivät helposti. Puu ei ollut mitenkään piilossa, mutta olin silti edellisellä retkelläni onnistunut kävelemään muutaman metrin päästä siitä huomaamatta että juuri tässä on se puu, jonka olen kuvissa nähnyt.

Fiskarsinmäen ontto puu
Ontto puu sisältä
Seuraavalla viikolla tulimme sitten paikalle uudestaan, tällä kertaa autolla ja partioryhmämme kanssa. Kilometrin mittainen luontopolun ehti hyvin kiertää sen puolentoista tunnin aikana, jonka viikkotapaamisemme yleensäkin kestävät.

Luontopolku kiertää luonnonsuojelualueella, joten poluilta ei saa poiketa. Varsinaisen luontopolun lisäksi kahden joen välissä kohoavalla Fiskarsinmäellä risteilee kuitenkin muitakin polkuja joiden varrelta löytyy jo mainitun erikoisen puun lisäksi ainakin lintutorni ja hyviä kiipeilykiviä. Kaiken kaikkiaan koko ympäristö saa mielikuvituksen valloilleen. Täällä ei tarvitse keksimällä keksiä tekemistä.

Näkymä lintutornilta kaislikon yli Espoonlahdelle






Erikoinen puu joen rannalla


Lisää tunnelmia Espoonlahden luontopolulta edelliskevään retkeltä:
Espoonlahden pohjukasta löytyi keväinen keidas

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Päiväretki Karkalin luonnonpuistoon


Karkalin luonnonpuisto Lohjalla on houkuttanut minua jo pidempään. Tämä lehdoistaan tunnettu luonnonpuisto sijaitsee Lohjanjärveen pistävän Karkalinniemen päässä. Toukokuun ensimmäinen viikonloppu oli täydellinen ajankohta Karkaliin suuntautuneelle retkelle, aurinko helli meitä koko päivän ja sai vuokot hehkumaan.

Valko- ja sinivuokkoja polun varressa


Saavuimme luonnopuiston parkkipaikalle yhdentoista aikaan aamupäivällä, tällöin paikalla oli alle kymmenen autoa. Lähtiessämme kolmelta takaisin, parkkipaikka oli jo täyttynyt. Poluilla näkyi siis muita retkeilijöitä tämän tästä, mutta se ei oikeastaan haitannut. Nuotiopaikkojen puuttuminen ja hieman hankala saavutettavuus vaikuttavat varmasti myös siihen, että roskat loistivat poissaolollaan. Edes taukopaikkojen tuntumassa ei näkynyt pillimehupurkkeja tai eväskääreitä.

Helppoa kangasmetsää


Karkalinniemellä on muutama polkuvaihtoehto, polkujen ulkopuolle luonnonpuistossa ei saa poiketa. Hanski-Hakin luontopolku on 2.5 km mittainen ja lapsillekin helppo kulkea. Polun varrella on kaksi taukopaikkaa, joissa on eväspöytä. Toinen paikoista sijaitsee upealla niityllä ja toinen kauniilla rantapaikalla.

En ollut miettinyt reittiä etukäteen oikeastaan ollenkaan, olin ajatellut että mennään fiiiliksen mukaan. Kahden aikuisen sekä 4- ja 5-vuotiaiden lasten muodostama seurueemme saavutti rannassa olevan taukopaikan nopeasti. Nälkäkin kyllä jo oli, joten pidimme rauhallisen evästauon ja jatkoimme matkaa. Koska virtaa tuntui lapsilla riittävän, emme kääntyneet takaisinpäin vaan jatkoimme niemen kärkeen johtavalla polulla.

Pitkospuut rannalla

Taukopaikan jälkeen polku muuttui selvästi hankalammaksi kulkea. Varsinkin rannan lähellä kulkevilla osuuksilla oli aika kivikkoista eikä mäkien kiipeämiseltäkään vältytty. Polulta ei olisi edes tehnyt mieli poistua, sen verran ryteikköistä rannan tuntumassa oli.

Maisema Lohjanjärvelle


Niemen kärjestä takaisinpäin lähdettäessä polku nousi pois rannasta ja muuttui näin ollen selvästi helppokulkuisemmaksi. Lapset jaksoivat taas vähän matkaa juosta edellä. Loppumatkasta askel kyllä jo hidastui ja paluumatkalla autossa takapenkiltä kuului melkoisen levotonta kikatusta.

Värikkäitä kääpiä
Yhteensä melkein kahden tunnin automatkoihin suhteutettuna 2.5 kilometrin mittainen helppo luontopolku olisi tuntunut vähän liian lyhyeltä lenkiltä. Toisaalta pidempi kierros oli tämänikäisille lapsille jo selvästi hieman liian pitkä, varsinkin kun lisälenkkiosuuden varrella ei ollut mitään selvää yksittäistä kiinnostavaa asiaa.

Aikuisen silmään reitin varrella oli kyllä monta kaunista yksityiskohtaa ja pysähtymiskohdetta. Erään mäen päällä, polun molemmin puolin oli bussilastillinen retkeilijöitä syömässä eväitään. Kirkkaanväriset ulkoiluvaatteet ja hymyilevät kasvot loivat hienon tunnelman ruskeaan metsään, jota lehtien vihreys ei ollut vielä vallannut. Melkein kuin olisi kukkaloiston läpi kävellyt.

Valkoinen sinivuokko

Lapsille hauskin retki olisi varmaan ollut kävellä luonnonpuiston lyhyempi luontopolku ja sen jälkeen vierailla Karkalinniemellä sijaitsevassa Torholan luolassa. Lyhyemmän lenkin varrella olivat myös kauneimmat sinivuokkomättäät, maasto oli avoimempaa ja valoisempaa kuin aivan niemen kärjessä. Kaiken kaikkiaan upea paikka, tämän haluaisin nähdä myös ruskan ollessa parhaimmillaan.



Lue myös lokakuisesta retkestämme Torholan luolaan: Kurkistus Torholan luolaan

torstai 26. huhtikuuta 2018

Sudenpentulauman yöretki Kuusituvalla

Punainen mökki mäen päällä, peltojen keskellä. Takana oleva työviikko unohtuu täysin kun saavun mökin pihaan kaksi pientä partiolaista kyydissäni. Edessä on yhden yön retki oman lauman kanssa partiokämppä Kuusitupaan.

Kuusitupa

Kohta saapuvat muutkin ja koko retkiporukka on kasassa: kahdeksan tokaluokkalaista sekä neljä aikuista. Kun talo on tutkittu, nukkumapaikat jaettu ja sängyt pedattu, siirrytään ulos nuotionsytytyspuuhiin. Jokainen lapsi saa osallistua nuotiopuiden sahaukseen ja kantamiseen sekä makkaratikkujen vuolemiseen. Yhteisvoimin saadaan nuotio syttymään ja päästään makkaran ja vaahtokarkkien paistoon.


täydellinen vaahtokarkkiKevätilta on valoisa ja mieli tekisi jäädä ulos, mutta nuotioeväiden jälkeen on aika ryhtyä iltatoimiin. Nälkäisimmät syövät vielä voileipää ennen nukkumaanmenoa. Saattaapa sängyistä kuulua karkkipussien rapinaakin. Ennen pitkää otsalamppu toisensa jälkeen sammuu ja ainoa ääni on tasainen tuhina.

Aamulla tuvassa on rauhallinen tunnelma. Yksi lukee kirjaa, toiset vahtivat takkatulta ja osa makoilee sängyissä. Lipunnostoon lähdettäessä yhdellä jos toisellakin on vielä pyjamanhousut jalassa. Aamupalan jälkeen onkin jo hyvä laittaa ulkovaatteet päälle ja lähteä opettelemaan uusia asioita.

Kuusitupa sisältä

Ennen lounasta lapset ehtivät harjoitella lipunnostoa ja -laskua, vuolla kiehisiä, sytyttää nuotiota, testata kuinka eri kangasmateriaalit palavat ja tehdä trangialla lämmintä mehua. Lounaan jälkeen tiskataan sekä omat että yhteiset astiat, pidetään pieni ruokalepo ja ryhdytään pakkailemaan tavaroita. Tuvan ja nuotiopaikan siistimisen jälkeen jää vielä aikaa leikille ja keppien vuolemiselle.

Kiehisiä

Melkein valmis makkaratikku

Kun kysyin lapsilta retken päätteeksi, mitä he haluaisivat tehdä seuraavalla yöretkellä, niin sain vastaukseksi: paistaa makkaraa ja vaahtokarkkeja sekä vuolla makkartikkuja. Mitä sitä sen monimutkaisempaa.


Aikaisempia partioaiheisia kirjoituksia blogissa:

Eräs partioretki aikuisen ja lapsen silmin
Pinkissä oli kivaa (ja raskasta)
Meidän ensimmäinen partioretkemme

Ehkä sinua kiinnostaa myös:

Kolmen vuodenajan makuupussi lapselle 
Rinkka lapselle tai nuorelle




lauantai 21. huhtikuuta 2018

Aamuhetki Kuhakoskella

En enää pyöräile töihin. Työpaikan vaihdon myötä jouduin vaihtamaan kulkuvälineeni nelipyöräiseen. Auton sisälle en haista kevään tuoksua, en kuule lintujen laulua enkä huomaa kasvun hentoja alkuja. Katuhiekka ei rahise hampaissani. Kaipaan aamuja, jolloin tunsin vuodenaikojen muutoksen joka solullani.

Kuhakoski



Eräänä aamuna päätin tehdä työmatkalla pienen koukkauksen Vantaanjoen varteen. Olin Retkipaikasta huomannut, että Nurmijärven Kuhakoskeen kannattaa juuri nyt käydä tutustumassa.

Puoli seitsemän aikaan aamulla tasainen autovirta lipui vastaantulevien kaistalla kohti pääkaupunkiseutua. Käänsin autoni virran välistä pienemmälle tielle ja pysäköin Kuhakosken sillan viereen. Autojen ääni jäi taustalle, korvani kuulivat vain kosken kohinan.

Kuhakoski
Veden ja luonnon voima on valtava. Vaikka kosken risukkoinen ja alkukeväisen harmaa ympäristö ei ole kaikkein kaunein, niin veden virtaus vangitsee katseen. Tovin tuijottelun jälkeen oli hyvä lähteä töihin.  

Kuhakoski

Oodini työmatkapyöräilylle löydät täältä: Aamu -yksin minun

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Kolmen kahvilan hiihtoretki Rukalla

Neljä kilometriä helpohkoa latua, kolme latukahvilaa, kolme parkkipaikkaa. Sellainen hiihtoreitti löytyy Rukan Vuosselista. Kahvila Lammintuvalta löytyy lisäksi kaikenlaista tekemistä lapsille, niin maksullista kuin maksutonta.

Rukan vuokramökkimme sijaitsi lähellä Uuttusuon kahvilaa, joten lähdimme hiihtämään suoraan mökin pihasta. Retken olisi voinut aloittaa myös minkä tahansa kahvilan parkkipaikalta. Esikoinen, äitini ja minä hiihdimme viiden kilometrin matkan Lammintuvalle. Esikoinen sai autokyydin tuvalta takaisin mökille, me aikuiset palasimme hiihtäen.

Ensimmäinen etappi mökiltä Uuttusuolle kulki esikoisen toiveesta umpihangen kautta, vaikka valmis hiihtolatu olisi mennyt aivan mökin ikkunan alta. Hanki kantoikin lasta hyvin. Minä ja äitini sen sijaan sujuttelimme suosiolla moottorikelkan jälkeä pitkin. Puolen kilometrin hiihdon jälkeen saavuimme Uuttusuon kahvilan eteen, ja silloin olikin jo hyvä aika pysähtyä retken ensimmäiselle evästauolle. Lättyjen paistaja oli juuri laittanut pannun lämpeämään, joten hetken odottelun jälkeen saimme päivän ensimmäiset ohukaiset.

Uuttusuolta läksimme latua pitkin seuraavalla etapille, kohti Korpikahvilaa. Muutama sata metriä hiihdettyämme seurueen vanhimmalta katkesi toinen sauva. Koitin ehdotella kääntymistä takaisin, mutta eihän sellainen käynyt laatuunsa. Niinpä mummu jatkoi matkaa yhdellä ehjällä sauvalla. Onneksi keli oli nanopohjasuksille täydellinen, joten matkanteko sujui näinkin. Matkalta soitin huoltojoukoille ja mies toimitti anopille uudet sauvat Korpikahvilan pihaan.

Korpikahvila


Korpikahvilan nuotiopaikalla pidimme mehutauon. Uusilla voimilla ja sauvoilla hiihdimme hyvillä mielin retken pisimmän, 2.8 km osuuden Lammintuvalle, jonne mies siirtyi kuopuksen kanssa autolla.

Lammintuvalla vierähtää helposti pidempikin aika lasten kanssa. Pihapiirissä voi mm. laskea mäkeä, kokea vauhdin hurmaa napakelkassa ja leikkiä ulkoleluilla. Maksua vastaan pääsee ruokkimaan poroja, ajamaan lasten moottorikelkkaa tai koiravaljakkoajelulle.





Itse en ihan suunnattomasti pärisevästä huvista innostu, mutta moottorikelkkailu taisi kyllä kruunata lasten retken. 



maanantai 2. huhtikuuta 2018

Pääsiäispäivän ulkoilu Orimattilan latumajalla

Tänä keväänä meitä eteläsuomalaisiakin on hemmoteltu upeilla keväthangilla. Pääsiäisen pidemmät retkeilyt jäivät meidän perheeltä väliin flunssasta toipuessa, mutta onneksi pääsiäissunnuntaina jaksoin jo lähteä lasten kanssa ulkoilemaan aurinkoiseen säähän. Retki Orimattilan Ladun latumajalle oli sopiva yhdistelmä leikkiä, hiihtoa ja herkkuja.

Lapset hiihtämässä latumajalta lähtevää latua

Orimattilan latumajalle voi hiihtää kauniissa maalaismaisemassa 6 km pituista peltolatua pitkin. Ladun parkkipaikka on keskustan pohjoispuolelta kulkevan Heinämaantien poikkikadun, Kiventien, varressa. Latumajalle pääsee myös autolla, kuten me menimme. Majan osoite on Piikainkyröntie 496.

Orimattilan latumaja


Latumajalle päästyämme lasten huomio kiinnittyi ensimmäisenä majan pihapiirissä olevaan napakelkkaan. Siitä ei kumpikaan lapsista meinannut saada tarpeekseen. Isoveljen työntäminen kelkassa ei tuntunut rasittavan kuopusta lainkaan. Minut homma sai kyllä puuskuttamaan sekä pään pyörälle, jos erehdyin tarkkailemaan tippuuko lapsi kyydistä.

Napakelkan pyöritystä



Riemua napakelkassa


Lopulta kuitenkin latumajan tarjoilut kutsuivat puoleensa, ja herkuttelun jälkeen laitoimme sukset jalkaan. Latu oli parhaassa mahdollisessa kunnossa ja ladun ulkopuolellakin hanki kantoi suksea. Hiihtomatkamme jäi kuitenkin muutamaan sataan metriin. Se oli 5-vuotiaalle tällä kertaa sopivan pituinen matka, jolla pääsi kokeilemaan ihan pientä ala- ja ylämäkeäkin. Varsinaista hiihtoa tärkeämpää kuopukselle taisi kyllä olla se, ettei kukaan vaan päässyt ohittamaan häntä. Esikoinen osaa jo onneksi ottaa pienemmän kilpailuhengen isonveljen lempeydellä. Niinpä hiihtämisestä jäi kaikille hyvä mieli. Sovimme vielä esikoisen kanssa, että tehdään sitten tulevalla Rukan reissulla yhdessä pidempi retki.

Luminen peltomaisema kylpee auringossa



Orimattilasta löytyy muitakin kivoja luontokohteita lapsiperheille. Kertomus keväisestä retkestämme Kairessuon-Mieliäissuon luontopolulle löytyy täältä.

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Lumoava Merikeskus Vellamo Kotkassa

Merikeskus Vellamo Kotkassa kätkee sisäänsä kolme museota: Suomen merimuseon, Kymenlaakson museon ja merivartiomuseon. Niissä riittää nähtävää niin paljon, että yhdellä kertaa on melkein mahdotonta paneutua kaikkiin näyttelyihin perinpohjaisesti.




Merikeskus Vellamo on jo rakennuksena kaunis, ja sijainti karulla satama-alueella korostaa kauneutta entisestään. Vellamon kaikissa museoissa visuaalisuus on isossa osassa, moni tila saa huokailemaan ihastuksesta. Juuri tällaiset museot ovat minusta aivan parhaita. Koettavaa on sekä faktojen ystävälle että tunnelmaan sukeltaville.


Lapset on otettu Vellamossa hyvin huomioon. Näyttelyissä on paljon toimintapisteitä, joista kaikkia emme edes varmaan huomanneet. Minun ja esikoisen ehdoton suosikki oli puinen laivanupotuspeli, joka oli niin kaunis, ettei siitä voinut kulkea ohi pelaamatta yhtä kierrosta. Samanlaisen haluaisin kotiinkin.




Toinen lasten suosikki olivat Kymenlaakson museon virtuaalilasit, joilla pääsi katselemaan Kotkan Hietasen saaren höyrysaha-aluetta yli sadan vuoden takaa.



Erilaisia laivoja ja niihin liittyvää esineistöä Vellamossa on yltäkylläisesti. Kaiken runsauden keskellä upea oivallus on alakerrasta löytyvä yksinkertainen joutilaisuuden tila, jossa voi viettää hetken levollisessa ympäristössä. Vielä hienompaa on aivan tilan läheisyydessä oleva merirosvopeli, jonka parissa lapset viihtyvät hetken jos toisenkin aikuisten levätessä.








 

Unikudelmia


Vellamosta löytyi myös Unikudelmia -näyttely, joka sijoittuu suomalaisten satujen unimaailmaan. Koko näyttelytilassa oli käsin kosketeltava, taianomainen tunnelma. Mihin tahansa katsoikin, näki jotain kaunista, tuttua ja samalla vierasta. Kaikki aikuiset, jotka tilaan tulivat, ottivat heti kameran esiin. Meidän 4-vuotiaan mielestä tämä näyttelytila oli jopa hieman pelottava. 8-vuotias tunnisti ympäriltään monia tuttuja elementtejä, mutta hakeutui kuitenkin pian pöydän ääreen lukemaan Tatun ja Patun unikirjaa.





 


Unikudelmia -näyttely on esillä Merikeskus Vellamossa 8.4.2018 saakka. Näyttely on siirrettävä, toivottavasti se saa ilahduttaa ihmisiä vielä monessa muussakin paikassa.


Merikeskus Vellamo, Tornatorintie 99, Kotka.





Myös Turusta löytyy hieno merikeskus: Kaupunkiretkellä Turun Merikeskuksessa