torstai 18. tammikuuta 2018

Vuoden 2018 ensimmäinen retki -Inkoon Kopparnäs

Suurin osa joululomasta kului mukavasti sohvan pohjalla akkuja ladatessa. Märkä ja pimeä sää ei paljon houkutellut retkeilemään. Uudenvuodenpäivänä sain kuitenkin puhuttua koko perheen pienelle retkelle Kopparnäsiin, Inkooseen. Lupasin sohvaan jo tottuneille lapsille, että tällä retkellä ei tarvitse kävellä kuin ihan vähän. Tarkoitus olisi mennä ulkoilemaan merenrantaan ja paistamaan eväitä nuotiolla.

Lähtiessämme Espoosta liikkeelle, maassa oli mukava kerros nuoskalunta, ja puhuinkin etukäteen pienemmälle, että mennään heittelemään lumipalloja mereen. Ajaessamme kohti Inkoota lumikerros oheni ohenemistaan, ja rannan tuntumassa siitä oli jäljellä enää vain aavistus. Lapset joutuivat siis tyytymään kivien heittelyyn lumipallojen sijaan.






Harmaasta säästä huolimatta paikalla oli muitakin retkeilijöitä sekä kalastajia. Kopparnäs on ainakin autoilijalle mahdollisimman helppo retkeilykohde. Täältä, ja viereiseltä Störsvikin alueelta, löytyy monta parkkipaikkaa läheltä hienoja merenrantakallioita. Kopparnäsisssa on myös useita tulipaikkoja ja alue tuntui olevan siistissä kunnossa. Olen tosin kuullut, että käärmekammoisille tämä ei ole kevät- ja kesäaikaan kaikkein suositeltavin kohde.

Edellisen kerran olimme olleet täällä nelisen vuotta sitten, kun meloin esikoisen kanssa Kopparnäsin edustalla olevaan Stora Halsön saareen. Lähdimme silloin liikkeelle Sandfjärden hiekkarannalta, joka oli muistini mukaan paljon kuluneemman oloinen, kuin tämänkertainen pysähdyspaikkamme Rävberget. Itse Stora Halsön saari oli mukava kohde lapsen kanssa tehtävälle yöretkelle. Matkaa tuli suojaista reittiä pitkin kolmisen kilometria suuntaansa ja perillä pääsi rantatumaan pieneen hiekkapoukamaan. Mikä parasta, saarella on itsepalveluperiaatteella toimiva sauna.



Kuten olin luvannut, parkkipaikalta oli vain pieni kävely Rävbergetin kallion päälle, josta avautuivat kauniit näköalat merelle. Kalliolta oli hauska kiipeillä alas merenrantaan. Koska lämpötila oli plussan puolelta, kalliot eivät edes olleet liukkaita. Aikamme rannassa seikkailtuamme suuntasimme siistiin keittokatokseen, jonka viereisestä puuvajasta löytyi vain valmiiksi pilkottuja puita. Tämän helpommaksi retkeily ei tosiaan voi tulla.


maanantai 1. tammikuuta 2018

Viisi vinkkiä lasten kanssa retkeilyyn

Lasten kanssa retkeily, kuten lasten kanssa oleminen yleensäkin, vaatii hieman vaivannäköä, mutta toisaalta myös antaa paljon. Tässä viisi vinkkiä, jotka olen huomannut toimiviksi lasten kanssa retkeillessä. Nämä eivät tietenkään ole ainoita oikeita tapoja tehdä asioita ja kannattaakin muistaa, että ehdottomasti tärkein on listan viides kohta.

Lastenkantorinkkaan on mukava nukahtaa

 

1. Ota lapsi mukaan retkikohteen valintaan


Itse päätetty kohde on sata kertaa mielenkiintoisempi kuin aikuisen valitsema. Leikki-ikäiselle lapselle voi hyvin antaa pari vaihtoehtoa, joista hän voi valita. Retkeilemään tottunut koululainen keksii jo itsekin toteutettavissa olevia suunnitelmia.

Eräällä hiihtolomalla tuijottelin tovin latukarttaa koittaen miettiä lapselle sopivan pituista, hyvän nuotiollisen taukopaikan sisältävää hiihtoretkikohdetta. Esikoinen ei ollut lainkaan innostunut koko retkestä, mutta ehdotti sitten että pakkaisimme eväät reppuun ja hiihtäisimme jään yli mökin ikkunasta näkyvään saareen. Niin sitten teimme, hiihdimme puolisen kilometria saaren rantaan, söimme eväät ja tulimme takaisin. Tämä oli lapsen mielestä ehdottomasti loman paras juttu.

 

2. Ota lapselle kaveri mukaan

 

Vaikka lapset osaavatkin yleensä rakentaa oman mielikuvitusmaailmansa minne tahansa, niin kaverin kanssa leikkiessä ja luontoa ihmetellessä askel kulkee joutuisammin kuin yksin. Valitusta matkan pituudesta tai tylsyydestä ei tällöin yleensä kuulu. Parhaimmillaan voit itse kulkea ajatuksiisi vaipuneena tai rauhassa toisen aikuisen kanssa jutellen, kun lapset juoksevat edellä omiin seikkailuihinsa syventyneinä.

Kutsu siis sukulaislapsi tai naapurin tenava mukaan retkelle. Kutsusta ilahtuvat varmasti myös mukaan pyydetty lapsi ja tämän vanhemmat. Sisarus tai sisaruksetkin voivat tietysti toimia kavereina, mutta silloin on suurempi todennäköisyys, että joudut setvimään riitoja esimerkiksi siitä, kuka saa kulkea ensimmäisenä.

 

3. Hyödynnä merkittyjä reittejä ja kerro lapselle etukäteen retken kulusta

 

Lapset eivät pysty hahmottamaan aikaa ja matkaa samalla tavoin kuin aikuiset. Merkitty reitti ja selvä polku muodostavat retkelle raamit lapselle helposti ymmärrettävällä tavalla. Oma kokemukseni on, että reitit, jotka on merkitty esim. puihin maalatuilla kuvioilla, ovat lasten mieleen. Hämmästyn edelleen itsekin, miten kaikki pinkaisevat jouksuun kuullessaan kysymyksen: "Missä seuraava punainen läiskä on, kuka näkee?"

Merkittyjen reittien ulkopuolellakin on hauska seikkailla. Silloin voi pienenkin lapsen kanssa kartan äärellä etukäteen jutella retken kulusta, ja näyttää minkälaisten kohteiden ohi oma reitti kulkee. Kun lapsi tietää pääpiirteittäin, mitä on odotettavissa, niin pienet vastoinkäymisetkin on helpompi ottaa vastaan.

 

4. Muista eväät

 

Eväiden merkitystä ei korosteta turhaan. Ei ole kuitenkaan kovin tärkeää, mitä eväänä on. Mukaan voi napata sitä, mitä kaapista sattuu löytymään. Vanha totuushan on, että kaikki ruokaa maistuu ulkona paremmalta kuin kotona. On myös täysin sallittua poiketa lähikaupan paistopisteen ja pillimehuhyllyn kautta ennen retkelle lähtöä. Tärkeintä on, että ruokaa on tarpeeksi eikä nälkäkiukku pääse yllättämään ketään.

 

5. Sovella ja tee niin kuin itsestä tuntuu parhaalta

 

Sinä tunnet oman lapsesi parhaiten. Tehkää retkistänne teidän näköisiä. Kulkekaa omia polkujanne, jos siltä tuntuu. Vaihtakaa kohdetta lennossa tai kääntykää takaisin, jos ei tunnu kivalta. Pysähtykää tai juoskaa. Tärkeintä on, että teillä on kivaa yhdessä.




Blogger Widget