maanantai 19. maaliskuuta 2018

Lumoava Merikeskus Vellamo Kotkassa

Merikeskus Vellamo Kotkassa kätkee sisäänsä kolme museota: Suomen merimuseon, Kymenlaakson museon ja merivartiomuseon. Niissä riittää nähtävää niin paljon, että yhdellä kertaa on melkein mahdotonta paneutua kaikkiin näyttelyihin perinpohjaisesti.




Merikeskus Vellamo on jo rakennuksena kaunis, ja sijainti karulla satama-alueella korostaa kauneutta entisestään. Vellamon kaikissa museoissa visuaalisuus on isossa osassa, moni tila saa huokailemaan ihastuksesta. Juuri tällaiset museot ovat minusta aivan parhaita. Koettavaa on sekä faktojen ystävälle että tunnelmaan sukeltaville.


Lapset on otettu Vellamossa hyvin huomioon. Näyttelyissä on paljon toimintapisteitä, joista kaikkia emme edes varmaan huomanneet. Minun ja esikoisen ehdoton suosikki oli puinen laivanupotuspeli, joka oli niin kaunis, ettei siitä voinut kulkea ohi pelaamatta yhtä kierrosta. Samanlaisen haluaisin kotiinkin.




Toinen lasten suosikki olivat Kymenlaakson museon virtuaalilasit, joilla pääsi katselemaan Kotkan Hietasen saaren höyrysaha-aluetta yli sadan vuoden takaa.



Erilaisia laivoja ja niihin liittyvää esineistöä Vellamossa on yltäkylläisesti. Kaiken runsauden keskellä upea oivallus on alakerrasta löytyvä yksinkertainen joutilaisuuden tila, jossa voi viettää hetken levollisessa ympäristössä. Vielä hienompaa on aivan tilan läheisyydessä oleva merirosvopeli, jonka parissa lapset viihtyvät hetken jos toisenkin aikuisten levätessä.








 

Unikudelmia


Vellamosta löytyi myös Unikudelmia -näyttely, joka sijoittuu suomalaisten satujen unimaailmaan. Koko näyttelytilassa oli käsin kosketeltava, taianomainen tunnelma. Mihin tahansa katsoikin, näki jotain kaunista, tuttua ja samalla vierasta. Kaikki aikuiset, jotka tilaan tulivat, ottivat heti kameran esiin. Meidän 4-vuotiaan mielestä tämä näyttelytila oli jopa hieman pelottava. 8-vuotias tunnisti ympäriltään monia tuttuja elementtejä, mutta hakeutui kuitenkin pian pöydän ääreen lukemaan Tatun ja Patun unikirjaa.





 


Unikudelmia -näyttely on esillä Merikeskus Vellamossa 8.4.2018 saakka. Näyttely on siirrettävä, toivottavasti se saa ilahduttaa ihmisiä vielä monessa muussakin paikassa.


Merikeskus Vellamo, Tornatorintie 99, Kotka.





Myös Turusta löytyy hieno merikeskus: Kaupunkiretkellä Turun Merikeskuksessa


maanantai 5. maaliskuuta 2018

Nuuksion luonnonladuilla

Nuuksion maasto mäkineen ja rotkoineen on kuin luotu lumikenkäilyyn, mutta tiesitkö, että Nuuksion keväthangista voi nauttia helposti myös hiihtäen? Vaikka kansallispuiston alueella ei ole koneella ajettuja latuja, niin soita ja järviä seuraileville luonnollisille kulkuväylille muodostuu luonnonlatuja, joita pitkin voi hiihtää tavallisilla latusuksilla.

Latu kulkee suon poikki

Tänä vuonna meidän perheen aikuiset eivät viettäneet hiihtolomaa, vaan lapset lomailivat isovanhempien kanssa. Lomaviikon viikonlopulle sattui täydellinen hiihtoretkipäivä: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta lämpömittarin näyttäessä alle viittätoista astetta pakkasta. Lapset eivät olleet vielä palanneet lomalta kotiin, joten lähdin yksin hiihtoretkelle Nuuksioon.

Lähdin liikkeelle Solvallan urheiluopiston vierestä, suunnaten ensin Solvallan kuntorataa kiertävälle ladulle. Latu oli loistavassa kunnossa, ja sitä pitkin olisi voinut hiihtää vauhdikkaasti vaikka Pirttimäen kahvilaan. Minun teki kuitenkin mieli rauhallisemmalle hiihtolenkille. Niinpä käännyin aika nopeasti pois ladulta kuntoradan pohjoispuolella olevalle Punjonsuolle. Vaikka Solvallan laskettelurinne ja kuntorata ovat aivan vieressä, niin tällä pienellä suolla tavoittaa jo sellaista erämaisuutta, kuin pääkaupunkiseudun liepeillä vain voi.

Punjonsuo







Suota pitkin kulki latu, jota lähdin seuraamaan. Lunta oli juuri sopivasti, latusuksilla olisi päässyt etenemään vaivatta, vaikka valmista latua ei olisi ollutkaan. Ihastelin lumen kuorruttamia suon muotoja sekä auringon kimmellystä hangella. Silmiini osui toinen toistaan kauniinpia taukopaikkoja, joista valitsin auringon lämmittämän Ruuhijärven rantakivikon. Evästelyn jälkeen kiipesin vielä kallion päälle katselemaan jään yli järven toiselle puolen, missä olin syksyllä juossut suunnistuskengät jalassa, hirvikärpäsiä hiuksiini keräillen.




Hiihtelin pieneltä järveltä toiselle hiljaisuudesta ja upeasta talvipäivästä nauttien. Lopulta päädyin tutulle Urja-järven tulipaikalle. Jäljistä päätellen tänne oli kulkenut useamman muunkin retkeilijän reitti sekä Solvallan että Kolmperän suunnasta.



Paljon jälkiä jäällä Urjan tulipaikan edustalla
Urjalta suuntasin itsekin vielä Kolmperä-järven poikki koneladulle ja sitä pitkin takaisin Solvallaan. Kiireetön retki oli ollut juuri sitä, mitä olin kaivannutkin.

Jos sopiva hetki tulee, niin ota sinäkin kartta käteen ja lähde ihastumaan talviseen Nuuksioon.


Jos kuitenkin haluat nauttia koneella ajetuista laduista ja mäkien vauhdista, niin niitä löytyy kansallispuiston vierestä, Solvallasta sekä Pirttimäen ulkoilualueelta. Samoja latuja pitkin pääsee myös Oittaalle ja Luukin ulkoilualueelle tai vaikka pidemmällekin. Kaikkien pääkaupunkiseudun hoidettujen latujen kunnon voit tarkistaa ulkoliikunta.fi -palvelusta.

Viime talvena tein itsekin retken valmiita latureittejä pitkin Solvasta Espoon keskuspuistoon. Kertomuksen retkestä löydät täältä.