torstai 26. huhtikuuta 2018

Sudenpentulauman yöretki Kuusituvalla

Punainen mökki mäen päällä, peltojen keskellä. Takana oleva työviikko unohtuu täysin kun saavun mökin pihaan kaksi pientä partiolaista kyydissäni. Edessä on yhden yön retki oman lauman kanssa partiokämppä Kuusitupaan.

Kuusitupa

Kohta saapuvat muutkin ja koko retkiporukka on kasassa: kahdeksan tokaluokkalaista sekä neljä aikuista. Kun talo on tutkittu, nukkumapaikat jaettu ja sängyt pedattu, siirrytään ulos nuotionsytytyspuuhiin. Jokainen lapsi saa osallistua nuotiopuiden sahaukseen ja kantamiseen sekä makkaratikkujen vuolemiseen. Yhteisvoimin saadaan nuotio syttymään ja päästään makkaran ja vaahtokarkkien paistoon.


täydellinen vaahtokarkkiKevätilta on valoisa ja mieli tekisi jäädä ulos, mutta nuotioeväiden jälkeen on aika ryhtyä iltatoimiin. Nälkäisimmät syövät vielä voileipää ennen nukkumaanmenoa. Saattaapa sängyistä kuulua karkkipussien rapinaakin. Ennen pitkää otsalamppu toisensa jälkeen sammuu ja ainoa ääni on tasainen tuhina.

Aamulla tuvassa on rauhallinen tunnelma. Yksi lukee kirjaa, toiset vahtivat takkatulta ja osa makoilee sängyissä. Lipunnostoon lähdettäessä yhdellä jos toisellakin on vielä pyjamanhousut jalassa. Aamupalan jälkeen onkin jo hyvä laittaa ulkovaatteet päälle ja lähteä opettelemaan uusia asioita.

Kuusitupa sisältä

Ennen lounasta lapset ehtivät harjoitella lipunnostoa ja -laskua, vuolla kiehisiä, sytyttää nuotiota, testata kuinka eri kangasmateriaalit palavat ja tehdä trangialla lämmintä mehua. Lounaan jälkeen tiskataan sekä omat että yhteiset astiat, pidetään pieni ruokalepo ja ryhdytään pakkailemaan tavaroita. Tuvan ja nuotiopaikan siistimisen jälkeen jää vielä aikaa leikille ja keppien vuolemiselle.

Kiehisiä

Melkein valmis makkaratikku

Kun kysyin lapsilta retken päätteeksi, mitä he haluaisivat tehdä seuraavalla yöretkellä, niin sain vastaukseksi: paistaa makkaraa ja vaahtokarkkeja sekä vuolla makkartikkuja. Mitä sitä sen monimutkaisempaa.


Aikaisempia partioaiheisia kirjoituksia blogissa:

Eräs partioretki aikuisen ja lapsen silmin
Pinkissä oli kivaa (ja raskasta)
Meidän ensimmäinen partioretkemme

Ehkä sinua kiinnostaa myös:

Kolmen vuodenajan makuupussi lapselle 
Rinkka lapselle tai nuorelle




lauantai 21. huhtikuuta 2018

Aamuhetki Kuhakoskella

En enää pyöräile töihin. Työpaikan vaihdon myötä jouduin vaihtamaan kulkuvälineeni nelipyöräiseen. Auton sisälle en haista kevään tuoksua, en kuule lintujen laulua enkä huomaa kasvun hentoja alkuja. Katuhiekka ei rahise hampaissani. Kaipaan aamuja, jolloin tunsin vuodenaikojen muutoksen joka solullani.

Kuhakoski



Eräänä aamuna päätin tehdä työmatkalla pienen koukkauksen Vantaanjoen varteen. Olin Retkipaikasta huomannut, että Nurmijärven Kuhakoskeen kannattaa juuri nyt käydä tutustumassa.

Puoli seitsemän aikaan aamulla tasainen autovirta lipui vastaantulevien kaistalla kohti pääkaupunkiseutua. Käänsin autoni virran välistä pienemmälle tielle ja pysäköin Kuhakosken sillan viereen. Autojen ääni jäi taustalle, korvani kuulivat vain kosken kohinan.

Kuhakoski
Veden ja luonnon voima on valtava. Vaikka kosken risukkoinen ja alkukeväisen harmaa ympäristö ei ole kaikkein kaunein, niin veden virtaus vangitsee katseen. Tovin tuijottelun jälkeen oli hyvä lähteä töihin.  

Kuhakoski

Oodini työmatkapyöräilylle löydät täältä: Aamu -yksin minun

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Kolmen kahvilan hiihtoretki Rukalla

Neljä kilometriä helpohkoa latua, kolme latukahvilaa, kolme parkkipaikkaa. Sellainen hiihtoreitti löytyy Rukan Vuosselista. Kahvila Lammintuvalta löytyy lisäksi kaikenlaista tekemistä lapsille, niin maksullista kuin maksutonta.

Rukan vuokramökkimme sijaitsi lähellä Uuttusuon kahvilaa, joten lähdimme hiihtämään suoraan mökin pihasta. Retken olisi voinut aloittaa myös minkä tahansa kahvilan parkkipaikalta. Esikoinen, äitini ja minä hiihdimme viiden kilometrin matkan Lammintuvalle. Esikoinen sai autokyydin tuvalta takaisin mökille, me aikuiset palasimme hiihtäen.

Ensimmäinen etappi mökiltä Uuttusuolle kulki esikoisen toiveesta umpihangen kautta, vaikka valmis hiihtolatu olisi mennyt aivan mökin ikkunan alta. Hanki kantoikin lasta hyvin. Minä ja äitini sen sijaan sujuttelimme suosiolla moottorikelkan jälkeä pitkin. Puolen kilometrin hiihdon jälkeen saavuimme Uuttusuon kahvilan eteen, ja silloin olikin jo hyvä aika pysähtyä retken ensimmäiselle evästauolle. Lättyjen paistaja oli juuri laittanut pannun lämpeämään, joten hetken odottelun jälkeen saimme päivän ensimmäiset ohukaiset.

Uuttusuolta läksimme latua pitkin seuraavalla etapille, kohti Korpikahvilaa. Muutama sata metriä hiihdettyämme seurueen vanhimmalta katkesi toinen sauva. Koitin ehdotella kääntymistä takaisin, mutta eihän sellainen käynyt laatuunsa. Niinpä mummu jatkoi matkaa yhdellä ehjällä sauvalla. Onneksi keli oli nanopohjasuksille täydellinen, joten matkanteko sujui näinkin. Matkalta soitin huoltojoukoille ja mies toimitti anopille uudet sauvat Korpikahvilan pihaan.

Korpikahvila


Korpikahvilan nuotiopaikalla pidimme mehutauon. Uusilla voimilla ja sauvoilla hiihdimme hyvillä mielin retken pisimmän, 2.8 km osuuden Lammintuvalle, jonne mies siirtyi kuopuksen kanssa autolla.

Lammintuvalla vierähtää helposti pidempikin aika lasten kanssa. Pihapiirissä voi mm. laskea mäkeä, kokea vauhdin hurmaa napakelkassa ja leikkiä ulkoleluilla. Maksua vastaan pääsee ruokkimaan poroja, ajamaan lasten moottorikelkkaa tai koiravaljakkoajelulle.





Itse en ihan suunnattomasti pärisevästä huvista innostu, mutta moottorikelkkailu taisi kyllä kruunata lasten retken. 



maanantai 2. huhtikuuta 2018

Pääsiäispäivän ulkoilu Orimattilan latumajalla

Tänä keväänä meitä eteläsuomalaisiakin on hemmoteltu upeilla keväthangilla. Pääsiäisen pidemmät retkeilyt jäivät meidän perheeltä väliin flunssasta toipuessa, mutta onneksi pääsiäissunnuntaina jaksoin jo lähteä lasten kanssa ulkoilemaan aurinkoiseen säähän. Retki Orimattilan Ladun latumajalle oli sopiva yhdistelmä leikkiä, hiihtoa ja herkkuja.

Lapset hiihtämässä latumajalta lähtevää latua

Orimattilan latumajalle voi hiihtää kauniissa maalaismaisemassa 6 km pituista peltolatua pitkin. Ladun parkkipaikka on keskustan pohjoispuolelta kulkevan Heinämaantien poikkikadun, Kiventien, varressa. Latumajalle pääsee myös autolla, kuten me menimme. Majan osoite on Piikainkyröntie 496.

Orimattilan latumaja


Latumajalle päästyämme lasten huomio kiinnittyi ensimmäisenä majan pihapiirissä olevaan napakelkkaan. Siitä ei kumpikaan lapsista meinannut saada tarpeekseen. Isoveljen työntäminen kelkassa ei tuntunut rasittavan kuopusta lainkaan. Minut homma sai kyllä puuskuttamaan sekä pään pyörälle, jos erehdyin tarkkailemaan tippuuko lapsi kyydistä.

Napakelkan pyöritystä



Riemua napakelkassa


Lopulta kuitenkin latumajan tarjoilut kutsuivat puoleensa, ja herkuttelun jälkeen laitoimme sukset jalkaan. Latu oli parhaassa mahdollisessa kunnossa ja ladun ulkopuolellakin hanki kantoi suksea. Hiihtomatkamme jäi kuitenkin muutamaan sataan metriin. Se oli 5-vuotiaalle tällä kertaa sopivan pituinen matka, jolla pääsi kokeilemaan ihan pientä ala- ja ylämäkeäkin. Varsinaista hiihtoa tärkeämpää kuopukselle taisi kyllä olla se, ettei kukaan vaan päässyt ohittamaan häntä. Esikoinen osaa jo onneksi ottaa pienemmän kilpailuhengen isonveljen lempeydellä. Niinpä hiihtämisestä jäi kaikille hyvä mieli. Sovimme vielä esikoisen kanssa, että tehdään sitten tulevalla Rukan reissulla yhdessä pidempi retki.

Luminen peltomaisema kylpee auringossa



Orimattilasta löytyy muitakin kivoja luontokohteita lapsiperheille. Kertomus keväisestä retkestämme Kairessuon-Mieliäissuon luontopolulle löytyy täältä.