keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Maaginen Maakalla

Yksi minun kesäni 2016 kohokohdista oli ehdottomasti vierailu Maakallassa, Kalajoen edustalla. Purjehdimme sinne Kaljaasi Ansion kyydissä. Vaikka matkalla satoi vettä, meillä oli aivan liian vähän vaatetta päällä, kuopus oksensi päälleni ja saaresta piti lähteä pois ennen kuin ehdin edes kunnolla rauhoittua, niin lähtisin reissuun koska tahansa uudestaan.

Punaisia kalastusmökkejä

Kallankarit eli Maakalla ja Ulkokalla sijaitsevat ulkosaaristossa, yli viidentoista kilometrin päässä mantereesta. Saaret ovat nousseet merenpinnan yläpuolelle vasta 1400-luvulla. Ulkokalla on majakkasaari, kun taas Maakalla on ollut satoja vuosia tärkeä kalastustukikohta. Saarella on edelleen toimiva kalastajayhteisö.

Purjehdus Ansiolla Rahjan kalasatamasta Maakallaan kestää noin puolitoista tuntia. Kaljaasi Ansio on jo itsessään taidonnäyte, jonka on rakentanut Plassin kyläyhdistys talkootyönä. Laivan piirustusten mallina on käytetty Kalajoella vuonna 1891 rakennetun Kaljaasi Ansion piirustuksia ja valokuvaa.

Kaljaasi Ansio Maakallan laiturissa

Matkan aikana on ihana nuuhkia puulaivan ja meren tuoksua sekä antaa katseen viipyä horisontissa. Jos siis vain pystyy. Kun mukana on kolmevuotias, jonka vahvuuksiin ei kuulu paikallaan oleminen, vaan enemmänkin edestakaisin juokseminen ja kiipeily, matka-aika voi tuntua tuskallisen pitkältä. Kolme tuntia laivassa ja vain tunti perillä ei ole lapsiperheelle se paras yhdistelmä. Kaljaasi Ansion purjehdus onkin ehkä enemmän aikuisille ja selvästi isommille lapsille suunnattu. Myös sylivauvan kanssa tällaiselle matkalle olisi helppo lähteä.

Juuri ennen Maakallaan saapumista saarta edeltävä matalikko pääsi yllättämään meidät. Istuin kuopuksen kanssa kannen alla tuulta pitämässä enkä nähnyt, että lähestymme määränpäätä. Aallokko nousi matalikolla, ja laivan keinunta lisääntyi. Lapsi, joka ei ollut siihen mennessä montaa kertaa elämässään voinut pahoin, ei osannut varoittaa minua ennen kuin edellinen ateria oli jo päälläni. Onneksi ystävällinen henkilökunta oli varmasti nähnyt vastaavaa ennenkin ja kiiruhti tuomaan meille paperipyyhkeitä ja muovipussin.

Aallot kohtaavat Maakallan kalliorannan
Laivasta poistuessa voin itsekin vielä hieman pahoin, mutta saaren tunnelma lumosi minut heti. Maakallassa on kalastusmökkejä, kirkko sekä pieni kalastusaiheinen museo. Mökit ovat käytössä ja niiden asukkaiden rauhaa on tietysti kunnioitettava. Kirkkoon ja museoon pääsee tutustumaan ja löytyypä saarelta muutama geokätkökin.

Lisäksi pienellä saarella on loputtoman tuntuisesti karua, kivikkoista ja tuulenpieksämää rantaa. Olisimme voineet esikoisen kanssa jäädä rannalle aaltojen ääreen tuntikausiksi. Tunti vierähti kuitenkin huimaa kyytiä ohi ja oli pakko palata Ansion kyytiin. Paluumatkalla hytisimme sateessa haikaillen takaisin Maakallaan.


Lapset juoksevat Maakallan polulla



En tullut ottaneeksi kovin montaa kuvaa tältä retkeltä, aikaa ei ollut tuhlattavaksi sellaiseen. Saaren tunnelmaa voit käydä kurkkaamassa vaikka tästä Retkipaikan jutusta.




Ulkosaaristo tekee minuun joka kerta yhtä suuren vaikutuksen, seuraavissa kertomuksissa on muita veneettömän saavutettavissa olevia paikkoja saaristossa:

Lasten kanssa yötä Bengtskärin majakassa
Elokuun loppu Jurmossa 

Samana kesänä Maakallan retken kanssa osuimme myös Rokualle, joka jätti minuun yhtä suuren jäljen kuin Maakalla:

Vaikuttava Rokua


perjantai 8. kesäkuuta 2018

Outokummun kaivosmuseo ja lasten kaivos

Joku voisi kuvitella, että kivet ovat tylsiä. Jos kesälomasi suuntautuu Outokummun lähelle, kannattaa silti ehdottomasti mennä Outokummun kaivosmuseoon. Vanhan kaivoksen ympärille on onnistuttu rakentamaan alue, jossa viihtyvät niin lapset kuin aikuisetkin. Alueella pääsee muun muassa kulkemaan vanhaan kaivoskäytävään, ihmettelemään isoja koneita ja kiipeämään näkötorniin sekä tietysti tutustumaan kaivoksen historiaan.

Alueella on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että siellä hujahtaa helposti kokonainen päivä. Lapsille on isot kaivosaiheiset leikkipaikat sekä sisällä että ulkona. Leikkipaikoilta löytyy esimerkiksi kiipeilytelineitä, labyrintti, kaivinkoneita sekä kaivoskärryt, joilla voi siirrellä hiekkaa Suomen suurimmassa hiekkalaatikossa. Ravintolassakin on vielä erillinen leikkipaikka sarjakuvalehtineen ja leluineen.

Kippiauton mallinen kiipeilyteline

Kaivosvaunuja lapsille

Labyrintti sisällä

Hieno kiipeilyteline ulkona

Lapsille ja aikuisille järjesteään opastettuja kierroksia vanhaan kaivokseen. Kuopus osallistui vuorenpeikon kierrokselle, joka tutustutti lapset satumaailman kautta kaivoskäytävään. Esikoinen taas halusi ehdottomasti tutkia käytäviä itse. Yhden kaivoskäytävän päästä löytyi kivinäyttely, jossa itselle tuttuja kiviä olivat lähinnä graniitti, kvartsi ja ametisti. Minecraftia urakalla pelannut esikoinen katseli kiviä hetken ja huudahti: "Lapis lazuli, en tiennytkään että sitä on oikeasti olemassa!"

Vanhan kaivoksen tunneliOutokummun vanha kaivos on kaiken kaikkiaan kiehtova paikka. Kaiken muun lisäksi geokätköjäkin kaivoksen läheisyydessä on useampi. Yhden kiipesimme hakemassa ja toista etsime tovin kuitenkaan löytämättä. Päivän lopuksi mies kiipesi kaivostornin näköalatasanteelle. Itse en enää jaksanut. Sieltä olisi  hahmottanut koko kaivosalueen ja samalla saanut myös perspektiiviä siihen, minkälaista alueella on ollut silloin kun kaivos on ollut toiminnassa.

vanhaa ja uutta yhdessä kaivosalueella


Kaivosmuseo ja lasten kaivos ovat auki kesäaikaan, tarkemmat aukioloajat, hinnat ja opastettujen kierrosten lähtöajat kannattaa tarkistaa museon sivuilta www.vanhakaivos.com

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Espoonlahden luontopolulla jälleen

Viime keväänä löysin Espoonlahden luonnonsuojelualueen ja siellä kulkevan pienen luontopolun. Vuokkomeret lainehtivat joka paikassa ja vanhojen lehtipuiden oksat kaartuivat yläpuolellani. Silloin heti ajattelin, että tänne haluan tuoda partiolaiseni. Ennen partiolaisten kanssa tehtyä iltaretkeä ehdin käydä luontopolulla vielä uudemman kerran esikoiseni kanssa etsimässä geokätkön ja ihmettelemässä onttoa puuta.


Heijastuksia Mankinjoen pinnassa

Eräänä perjantai-iltana pyöräilimme esikoisen kanssa Espoon keskuspuiston läpi Lasilaaksoon ja takaisin. Lasilaakson perällä, Espoonlahden rannalla, on Fiskarsinmäen lehto ja sitä kiertävä Espoonlahden luontopolku. Lasilaakso on jo nimenä kaunis ja tuo aina omaan mieleeni vanhan lastenkirjan lasista tehdyn kaupungin, joka kimaltaa auringonvalossa. Toukokuun valo ja ihmeellinen lämpö sai koko illan tuntumaan satumaiselta.

Polku niityn vieressä

Sekä geokätkö että ontto puu löytyivät helposti. Puu ei ollut mitenkään piilossa, mutta olin silti edellisellä retkelläni onnistunut kävelemään muutaman metrin päästä siitä huomaamatta että juuri tässä on se puu, jonka olen kuvissa nähnyt.

Fiskarsinmäen ontto puu
Ontto puu sisältä
Seuraavalla viikolla tulimme sitten paikalle uudestaan, tällä kertaa autolla ja partioryhmämme kanssa. Kilometrin mittainen luontopolun ehti hyvin kiertää sen puolentoista tunnin aikana, jonka viikkotapaamisemme yleensäkin kestävät.

Luontopolku kiertää luonnonsuojelualueella, joten poluilta ei saa poiketa. Varsinaisen luontopolun lisäksi kahden joen välissä kohoavalla Fiskarsinmäellä risteilee kuitenkin muitakin polkuja joiden varrelta löytyy jo mainitun erikoisen puun lisäksi ainakin lintutorni ja hyviä kiipeilykiviä. Kaiken kaikkiaan koko ympäristö saa mielikuvituksen valloilleen. Täällä ei tarvitse keksimällä keksiä tekemistä.

Näkymä lintutornilta kaislikon yli Espoonlahdelle






Erikoinen puu joen rannalla


Lisää tunnelmia Espoonlahden luontopolulta edelliskevään retkeltä:
Espoonlahden pohjukasta löytyi keväinen keidas