Kuukausi: heinäkuu 2018

Stora Herrö ja Pentala – melontaretkeilyä ja historiaa

Espoon saaristossa on kesäisin upeat mahdollisuudet retkeilyyn niin omalla veneellä, meloen, kuin saaristoveneelläkin. Telttailualueita ja tulipaikkoja on monessa ulkoilusaaressa. Kaikissa saarissa ei saa yöpyä, mutta päiväretkien kohteeksi niistä sopii jokainen.

Ilta-auringossa Stora Herrön rantakalliolla

Endorfiininmetsästäjän blogissa on hyvät kuvaukset Espoon ulkoilusaarista retkeilijän näkökulmasta. Tänä kesänä avattu Pentalan saaristomuseo tuo hienon lisän saaristoretkeilyyn. Pentalassa ei tarvitse olla yksin, mutta pienemmissä saarissa on ruuhkaa paljon vähemmän kuin vaikkapa Nuuksiossa. Jopa heinäkuun helteillä saaristosta on mahdollista löytää ihan oma rantakaistale.

Meidän melontaretkemme kohteeksi valikoitui Stora Herrö, jonne on lasten kanssa helppo meloa suojaista reittiä pitkin.

Mahtuvatko kaikki tavarat kajakkien kyytiin?

Takakontti täynnä tavaraa

Edessä oli kahden yön melontaretki saaristoon. Vaikka sää oli helteinen, tuntui että mukaan otettavaa tavaraa kertyi taas yllin kyllin. Kävipä mielessä, että miten ihmeessä koko takakontillinen varusteita saadaan sullottua kahden kaksikkokajakin kyytiin. Hyvinhän ne sinne upposivat, kahden aikuisen ja kahden lapsen varusteet, ruoat ja ja vedet. Jäipä vielä tilaa ylikin.

Kuinka paljon puhdasta vettä tarvitaan?

Kaikkein hankalinta oli arvioida tarvittavan veden määrää. Stora Herrössä on kaivo, mutta sen kunto ei ollut etukäteen tiedossa. Lisäksi tiesimme, että merivedessä on ainakin jonkin verran sinilevää, joten siitä ei saisi puhdasta edes keittämällä.

Niinpä pakkasimme mukaan 16 L puhdasta vettä, eikä siinä ollut mitenkään liikaa 2 vrk helleretkelle. Stora Herrön kaivo löytyi, mäen päältä saaristovenelaiturin ja uimarannan väliltä. Kaivo toimi ja sen luona olleen kyltin mukaan kaivovettä saattoi keitettynä käyttää. Koska mukana tuodut vedet riittivät, me käytimme kaivovettä kuitenkin vain tiskaukseen, keittämättä.

Menomatka Suomenojalta Stora Herröhön

Lapsi meloo kaksikkokajakin etumelojana

Kajakkien saamiseen vesille menee helposti hetki jos toinenkin, vaikka valjastaisi lapsetkin mukaan kantamiseen ja pakkaamiseen. Lähdimme retkelle suosiolla ravintolan kautta, jottei nälkä yllättäisi ennen laiturista lähtöä. Vatsa täynnä on kaikilla mukavampaa. 

Neljän aikaan iltapäivällä olimme lopulta valmiita työntämään alukset vesille. Kauniina heinäkuun päivänä veneliikenne oli vilkasta, joten meloimme rantoja seuraillen ja veneväyliä vältellen. Yhden aikuisen meloma kaksikkokajakki ei ole kovin ketterä alus, vaikka peräsimen avulla varsin helposti ohjautuukin.

Esikoinen osaa ja jaksaa jo meloa itse, mutta joutuu melomaan isoa kaksikkokajakkia pelkillä käsivoimilla, jalat kun eivät millään yllä jalkatuille. Ei voi siis mitenkään vaatia, että lapsi meloisi koko matkaa.

Kuopukselle laitoin melaan karkuremmin, mutta sitä ei tarvittu kertaakaan. Viisivuotias piti melastaan hyvää huolta, vaikka varsinainen melominen jäikin vähemmälle. 

Pentalan hiekkarannan lahti oli vihreänä sinilevästä

Pentalan hiekkarannalla saimme ensituntuman sinilevän määrään. Koko lahti lainehti vihreänä noustessamme rantaan. Pentalan hiekkaranta on kaunis ja ainutlaatuinen, oli surullista katsoa vihreää puuroa vedessä. Vielä surullisempaa oli tosin haistella rannan vieressä olevaa pusikkoa. Vessojen puute tuntui selvästi nenässä. Tällaista en ollut huomannut pysähtyessäni rannalla viime kesän yömelontaretkelläni.

Merelle päivän katsoessa vesi lainehtii sinisenä eikä sinilevää huomaa

Eväs- ja etenkin juoksutauko teki kuitenkin lapsille hyvää, vaikka lopullinen kohteemme, Stora Herrö, oli enää pienen matkan päässä.

Perillä ilta-auringon aikaan

Rantauduimme Stora Herrön itäpuolelle suojaisaan lahteen. Aurinko ei enää tälle puolelle saarta paistanut, joten otimme eväät matkaan ja lähdimme etsimään sopivaa illanviettopaikkaa saaren toiselta puolelta. Stora Herrössä on monta hormillista tulistelupaikkaa eri puolilla saarta. Kannattaa tosin muistaa, että pahimman metsäpalovaaran aikana noiden hormillistenkin tulipaikkojen käyttö on kielletty.

Päivän viimeinen saaristovene oli lähtenyt jo aikoja sitten. Saaristovenelaiturin vieressä, kalliolla, odotti meille sopiva paikka tyhjänä ilta-auringossa kylpien. Taisi mennä melkein puoleen yöhön ennen kuin teltat olivat pystyssä ja pienet retkeilijät unten mailla.

Saaaristovenelaituri ilta-auringossa

Stora Herrössä on tekemistä, vaikka ei uimaan päästäisikään

Alkukesästä tätä retkeä suunnitellessani olin haaveillut Pentalan ja Stora Herrön hiekkarannoista. Siitä, kuinka lapset leikkivät rantavedessä ja itse istun varjossa vahtimassa. Käyn uimassa ehkä aamulla tai vielä myöhään illalla, juuri ennen nukkumaanmenoa. 
Sinileväpuuro esti kuitenkin tehokkaasti kaikki vesileikit. Jos mietit, päästäisitkö lapset leikkimään sinilevää sisältävään veteen, kannattaa käydä lukaisemassa Retkipaikan loistava artikkeli aiheesta.

Osa Stora Herröstä on yksityisaluetta. Retkeilykäytössä olevallakin alueella riittää kuitenkin kuljettavaa koko päiväksi. Saarella on muun muassa kiintorasteja, joita kävimme etsimässä geotkätkön hakemisen lisäksi. Samalla tuli napsittua aika monta mustikkaa polkujen varsilta.

Mustikkametsää Stora Herrössä
Sinileväinen lahti ja rantakalliota
Näkymä Stora Herrön näkötornista merelle

Rantakallioilla kiipeilystä nauttivat niin lapset kuin aikuisetkin. Retkellä tiskauskin on lasten mielestä hauska ohjelmanumero, toisin kuin kotona. Päivään kuului myös vierailu naapurisaarella, sumopainia rantahiekalla ja näkötorniin kiipeäminen. Iltapalaa syömään siirryimme taas tutulle paikalle saaren länsipuolelle.

Paluumatkalla pysähdyimme jälleen Pentalassa, tällä kertaa saaristomuseoon tutustuen

Aamulla pakkasimme leirin kasaan, söimme aamupalan ja lähdimme jälleen kohti Pentalaa.

Tänä kesänä avattu Pentalan saaristomuseo on kaunis ja mielenkiintoinen käyntikohde, joka esittelee saariston historiaa. Yksityiskohtainen retkikuvaus kauniine kuvineen Pentalan saaresta löytyy Maisemaonnellinen -blogista, kannattaa käydä lukemassa.

Pentala on suurelta osin yksityisomistuksessa ja luonnonsuojelualuetta. Saaren luonto on herkkää ja erityisesti luonnonsuojelualueella liikkuessa pitää muistaa pysyä valmiilla poluilla. Telttailu on Pentalassa kielletty.
Saaristovene pysähtyy museon rantaan monta kertaa päivässä, Alueella on kahvilan lisäksi Lilla Villan -rakennus, jossa voi syödä omia eväitä sisätiloissa. Myös puhdasta juomavettä on saatavilla. Pentalaan on helppo tulla päiväretkelle lasten kanssa. Kannattaa kuitenkin tarkistaa aukioloajat museon sivuilta.

Museoalueelta pääsee kävelemään luontopolkua pitkin niin saaren keskellä olevalle järvelle kuin eteläpuolen hiekkarannalle. 

Museoalueen vieressä on  myös venekerhon ravintola, josta saa lämmintä ruokaa. Meidän kokemuksemme ravintolan buffetista ei tosin ollut kovin hyvä. Viereiseen pöytään kannetut lista-annokset toisaalta näyttivät herkullisilta. Kuopuksen juostessa ympärillä tartuimme vain helpoimpaan vaihtoehtoon, emmekä tilatessa edes huomanneet ettei seisovan pöydän lisäksi olisi ollut muutakin tarjolla.

Pentalan saaristomuseon rakennuksia

Pentalan saaristomuseon kartta
Ranta-aitta

Meidän matkamme jatkui Pentalasta takaisin melontaseuran rantaan purkamaan tavaroita ja puhdistamaan kajakkeja, jotka pääsivät saman tien takaisin vesille seuraavien aikuinen-lapsi -melontaparien käsissä.

Viime kesänä meloimme lasten kanssa Kolovedellä, silloin ei sää ollut yhtä aurinkoinen:

Retkimelontaa Kolovedellä koululaisen ja leikki-ikäisen kanssa

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoo, lapset, melonta, retkeily, yöretki, 4 comments

Kirkkaassa ilta-auringossa Kaihuanvaaran Juhannuskalliolle

Juhannussunnuntaina, kahden sateisen lomapäivän jälkeen, aurinko tuli vihdoin esiin. Houkuttelin kuopukseni mukaan iltakävelylle Kaihuanvaaran Juhannuskallion näköalapolulle.

Hieno kelo Kaihuanvaaran kangasmetsässä


Kaihuanvaara on pieni ja sympaattinen retkeilyalue, joka sijaitsee Rovaniemen itäosassa, Kemijoen varressa. Vaaran rinteillä risteilee eri pituisia retkeilypolkuja sekä luontopolku, joka esittelee ruokasieniä. Lisäksi alueelta löytyy päivätupa, kaksi laavua sekä kaksi näkötornia.

Lyhyin Kaihuanvaaran reiteistä on 3 km pituinen Juhannuskallion näköalapolku, jonka varrella on toinen näkötorneista sekä laavu.

Kaihuanvaaran näkötorni

Meidän oli ollut tarkoitus kiivetä Kaihuanvaaralle jo edellisenä iltana ihailemaan yötöntä yötä koko perheen voimin. Flunssa ja vesisade olivat kuitenkin sotkeneet suunnitelmat. Nyt aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta, kun ajoimme Kemijoen vartta kohti Kaihuanvaaraa.

Näköalapolun lähtöpiste sijaitsee Kaihuanvaaran rengastien varrella. Parkkipaikalta johtaa ensin leveä tie radiomaston ohi. Maston jälkeenkään maisemat eivät heti hivelleet silmää, vaan avarassa maastossa näkyi paljon koneiden jälkiä. Jostain kaukaa kuului koirien haukuntaa ja pyssyjen pauketta. Mietin jo hetken, oliko tullut tehtyä huono kohdevalinta tälle illalle.

Karua maisemaa näköalapolun alkupuolella

Jatkoimme kuitenkin eteenpäin ja vähitellen näkymä ympärillämme muuttui hienoksi, kumpuilevaksi kangasmetsäksi. Mitä ylemmäs rinnettä kiipesimme, sitä erikoisemman näköisiä, monihaaraisia, vänkkyröitä ja vinoon kasvaneita puita tuli vastaan.

Kaatunut kelo pehmeällä sammalmättäällä
Vinoon kasvaneita puita
Väkkyröitä puita luontotornin alla

Saavutimme pian näkötornin, jonne kipusimme ihailemaan puiden latvojen välistä pilkottavaa Kemijokea. Vaaran päällä huokui rauhallinen tunnelma. Olisin mieluusti jäänyt pidemmäksikin aikaa viettämään iltaa näkötornin vieressä olevalle laavulle. Mieli olisi myös tehnyt jatkaa matkaa pidemmälle reitille, kohti toista näkötornia. Palasimme kuitenkin takaisin autolle samaa reittiä kuin olimme tulleetkin.

Loput Kaihuanvaaran poluista jäivät meidän osaltamme seuraavaan kertaan. Tunnelmia alueen muista reiteistä voit käydä lukemassa vaikkapa Pää pilvissä ja Arctic spell- blogeista.

Kemijoki pilkottaa puiden takaa
Juhannuskallion laavu
Lapsi kävelee polkua pitkin

25 km päässä Kaihuanvaarasta sijaitsee Auttikönkään luontopolku, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa, jos on liikkeellä tällä suunnalla.

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in lapset, päiväretki, retkeily, Rovaniemi, 0 comments