torstai 13. syyskuuta 2018

Piipahdus Meikossa — nuku yö ulkona 2018

Vuoden 2018 nuku yö ulkona -kohteeksemme valikoitui Kirkkonummen kaunis Meiko. Tosin heti alkuun täytyy tunnustaa, että vasta pois lähtiessä tutkailin parkkipaikan uutta karttaa kunnolla ja tajusin, että Meikossa leiriytyminen on sallittua vain Korsolammen nuotiopaikan ympäristössä. Meiko on luonnonsuojelualuetta, ja muut alueen tulipaikat on tarkoitettu vain päiväretkeilyyn.

Meikojärven rantaa Ribergetin niemen kupeessa



On aina yhtä palkitsevaa, kun ajatus retkelle lähtemisestä tulee lapselta. Olin maininnut tämänvuotisesta nuku yö ulkona -tapahtumasta jo pari viikkoa ennen määräpäivää, mutta silloin kumpikaan lapsista ei innostunut ajatuksesta. En myöskään ruvennut lapsia houkuttelemaan juuri täksi yöksi metsään, sillä voihan yönsä nukkua ulkona koska tahansa.

Yllättäen ajankohdan lähestyessä, nuorempi lapsista ilmoittikin haluavansa lähteä yöksi ulos. Asiaan saattoi vaikuttaa keittiön seinällä roikkuvaan Suomen ladun kalenteriin painettu teksti aiheesta. Kirjoitetulla sanalla on valtava voima.

Hiekkatie kohti parkkipaikkaa
Me kävimme vain nukkumassa ulkona, sen pidempää retkeä tekemättä. Kun säätiedotus vielä lupasi, että tulossa olisi lämmin ja sateeton yö, pakkaaminen sujui nopeasti ja helposti. Kerrankin.

Kun kaikki oli pakattu ja iltapala-aikakin alkoi jo lähestyä, oli legojen rakennus vielä pahasti kesken. Lopulta pääsimme lähtemään, mutta auringonlaskua saimme ihailla vain auton ikkunasta. Kaikki retken kuvat ovatkin sunnuntaiaamulta.

Paluumatkalla polkua pitkin
Yöpymispaikallamme Ribergetin niemelle oli vain kilometrin matka hämärän metsän läpi. Paikalla oli kaksi muutakin seuruetta, mikä vähensi pimeän tuomaa jännitystä lapsen mielessä. Mitä enemmän ihmisiä tavallisissa puuhissa, sitä turvallisempi olo lapsella on.

Ihmisten lisäksi teltta ja otsalamppu tuovat turvallisuuden tunnetta lapselle. Vaikka itse kuuntelisin teltassa ulkoa kuuluvia rasahduksia välillä hätkähtäenkin, niin lapsi mieltää teltan seinät turvallisiksi rajoiksi, varsinkin kun oma vanhempi on vieressä.

Ihmisen tuottamiin ääniin tottunut lapsi myös valitti ettei pysty nukkumaan kun linnut (kurjet) pitivät niin kovaa ääntä. Sen sijaan järven toiselta puolelta kuuluvia mopojen kiihdytysääniä hän ei edes huomannut.

Parkkipaikalla olevaan karttaan on Ribergetin kohdalle merkitty keittokatos, mutta sellaista emme löytäneet. Rannalla oli vanha muurattu grilli, uudelta vaikuttanut puuvaja kuivine puineen sekä huussi.

Yöpyä Ribergetillä ei tosiaan olisi saanut. Eri luonnonsuojelualueilla on erilaisia rajoituksia liikkumisen ja yöpymiseen eikä näistä ole aina helppoa löytää tietoa. Seuraavalla kerralla Meikoon tullessani osaan pystyttää telttani Korsolammelle. 
 
Riberget -niemen rantaa
Aamulla poika löysi teltan läheisyydestä kaatuneen puun tasapainoiluleikkeihin ja kallioita kiipeilyyn. Olisi ollut aika ihana jäädä vielä päiväksi tutkimaan aluetta tarkemmin. Meillä oli kuitenkin loppupäiväksi muita suunnitelmia, joten keräsimme tavarat kasaan ja lähdimme takaisin.

Kävellessämme takaisinpäin vastaantulijoita riitti. Periltä löysimmekin ääriään myöten pullistelevan parkkipaikan, josta vapautimme paikan ainakin yhdelle seurueelle.

Kaunis puro Meikonkierroksen varrella
Viime vuonna osallistuimme nuku yö ulkona tapahtumaan mökin takapihalla seikkailtuamme ensin Lauhanvuoren kansallispuistossa:

Lauhanvuoren huipulta yöksi pellonlaitaan



perjantai 7. syyskuuta 2018

Popkornia trangialla

Popkorni on nopeasti valmistuva retkieväs, josta useimmat lapset pitävät.

Popkornin valmistaminen trangialla on periaatteessa yhtä helppoa kuin liedelläkin, mutta tarkkana saa olla, jotta popparit eivät pala pohjaan. Alumiininen astia johtaa hyvin lämpöä eikä kattilan ravistelu onnistu.


Popkornit eivät ihan mahtuneet trangiaan



Ainekset 1.75L kattilaan:

  • 1dl popkornin jyviä
  • n. ½ dl öljyä (sen verran, että kattilan pohja peittyy, mutta jyvät eivät ui öljyssä)
  • suolaa maun mukaan
     

Tapa 1: Kuumenna ensin öljy


Kaada öljy kattilaan. Lisää muutama popkornin jyvä. Kuumenna keskilämmöllä. Kun jyvät poksahtavat, on öljy tarpeeksi kuumaa. Lisää jyviä siten, että pohjalla on yhden jyvän paksuinen kerros. Laita kansi päälle ja säädä kaasu aivan pienelle. Poksunnan hidastuessa käännä kaasu kokonaan pois. Hetken kuluttua ota kansi pois, lisää suolaa ja sekoita.


kuvasarja popkornien valmistamisesta trangialla

Tapa 2: Kaikki kerralla kattilaan


Kaada öljy kattilaan. Lisää popkornin jyviä siten, että niitä on yhden jyvän paksuinen kerros. Laita kansi päälle ja kuumenna jyviä keskilämmöllä. Kun poksunta alkaa, säädä kaasu pienelle. Poksunnan hidastuessa käännä kaasu kokonaan pois. Hetken kuluttua ota kansi pois, lisää suolaa ja sekoita.

Tämä tapa toimii parhaiten kylmällä säällä


Älä tee niin kuin minä tein eli popkornia ei kannata yrittää tehdä

  • vesisateessa, huppu päässä.
  • helteellä käyttäen neljän vuodenajan kaasua. 
  • niin, että kääntää kaasun pois vasta kun poksunta on loppunut kokonaan
  • laittamalla jyviä enemmän kuin yhden kerroksen kattilan pohjalle.

Jos kuitenkin käy huonosti ja popkornit palavat pohjaan, niin kattilan voi saada vielä puhdistettua hinkkaamalla mustia kohtia sokeripalalla. Alla oleva kattila tosin taitaa olla menetetty tapaus. Muutama pohjaan palanut kohta sokeripalalla kyllä puhdistuu, mutta puhdistaminen myös naarmuttaa kattilaa.


pohjaanpalanut trangian kattila


Oletko sinä tehnyt poppareita retkellä? Millä estää pohjaanpalaminen?

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Viikonloppu Kytäjä-Usmin ulkoilualueella

Hyvinkään Kytäjä-Usmin ulkoilualue sopii hyvin päivä- ja yöretkeilyyn lasten kanssa. Alueella on paljon merkittyjä reittejä ja huollettuja tulipaikkoja.

Oman maun mukaan reiteistä voi valita vähän pidemmän ja rauhallisemman vaihtoehdon tai jäädä suosituimmalle nuotiopaikalle, aivan parkkipaikan läheisyyteen. Jos haluaa nähdä alueen parhaat puolet, on kuljettava myös merkitsemättömiä polkuja, joita näitäkin alueella riittää.

Kytäjä-Usmille tyypillinen leveä reitti

Halusin viettää kiireettömän viikonlopun metsässä, saada aikaa kahdestaan esikoisen kanssa. Rakastan herätä lauantaiaamuna teltassa, arki kaukana takanapäin. Tämän ihanuuden toteuttaminen vaatii tiukkaa aikataulua perjantaina, mutta on sen arvoista.

Parkkipaikalta oli lyhyt matka yöksi Piilolammen rantaan 


Perjantai-iltana kello läheni jo kahdeksaa, kun ajoin kohti Usminrinteentien parkkipaikkaa, jonka oli tarkoitus olla retkemme aloituspaikka. Jos olisin lukenut tarkemmin etukäteen kuvauksen alueesta, olisin tiennyt, että kyseisellä parkkipaikalla on öisin pysäköintikielto.

Eipä auttanut muu kuin ajaa takaisinpäin, ulkoilualueen toiselle puolelle. Aurinko oli jo laskemassa ja yöksi luvatun sateen ensimmäiset pisarat ropisivat tuulilasiin.

Takapenkkiläinen ei ollut kovin innostunut pimeässä metsässä kävelemisestä, nälkä kurni vatsassa ja unikin painoi jo pojan silmiä.

Piilolammin nuotiopaikalle on onneksi lähimmältä parkkipaikalta vain muutaman sadan metrin matka. Yhdeksältä teltta oli pystyssä ja iltapala syöty. Makuupussin sisällä oli hyvä kuunnella sateen ropinaa telttakankaaseen.

Tikkupulllat paistumassa nuotiolla

Yöllä satoikin ihan kunnolla, mutta aamu valkeni poutaisena. Kotona valmiiksi tehty tikkupullataikina oli yön aikana kohonnut sopivaksi ja paistui lammen rannan nuotiopaikalla herkulliseksi aamiaiseksi. Onneksi Piilolammin puuvaraston puut olivat valmiiksi pilkottuja ja kuivia, sillä kirves oli ilmeisesti kesän aikana varastettu kameravalvonnasta huolimatta.

Muita yöpyjiä ei Piilolammilla tuona elokuun lopun sateisena yönä ollut, mutta päiväretkeläisiä näimme viikonlopun aikana sitäkin enemmän. Olimme juuri saaneet aamiaistarvikkeet korjattua pois, kun ensimmäinen lapsiperhe saapui. Sen jälkeen nuotiopaikalla oli koko ajan yksi tai useampi seurue.

Suuri käyttöaste näkyikin nuotiopaikan ympärillä maaston kuluneisuutena, mutta myös välinpitämättömyyden ja ilkivallan jälkinä. Itselleni tuli hieman surullinen olo. Lapsi osasi nähdä paikassa sen kauneuden ihmisen toiminnan aiheuttamien jälkien ohi.

Piilolammin nuotiopaikalla on uudet penkit

Lauantaiaamupäivä kului mukavasti Piilolammin lähistön geokätköjä etsiessä ja teltassa pötkötellessä. Geokätköt johdattivat meidät pois merkityiltä poluilta, kiipeilemään mäkiä, sekä maistelemaan mustikoita ja puolukoita. Vasta lounaan jälkeen laitoimme tavarat kasaan lähteäksemme kohti seuraavaa yöpymispaikkaa, Kaksoislampia.

Polku Piilolammilta Kaksoilammille



 

Kaksoislammilla ei ollut kovin helppoa löytää tasaista telttapaikkaa


Piilolammia ympäröivät kolmelta puolelta korkeat rinteet. Niinpä Kaksoislammille johtava polkukin kiipeää kohtuullisen mäen yli pitkin kivikkoista polkua. Toisaalta tämän välin viimeinen kolmannes kuljetaan pitkin metsäautotietä, mikä tuntuu olevan Kytäjä-Usmille tyypillistä. Kävelyreitit on monin paikoin linjattu metsäautoteitä ja latupohjia pitkin.

Metsäautotie

Kaksoislammit ovat kaksi kaunista suolampea. Nuotiopaikka ja laavu sijaitsevat pohjoisemman lammen vieressä, kallion päällä. Vessa ja puuvarasto löytyvät hieman kauempaa, huoltotien varresta.

Tasaisia telttapaikkoja Kaksoislammilla ei pahemmin ole, mutta saimme kuin saimmekin pienen asumuksemme aseteltua kallion kainaloon siten, ettei kummankaan tarvinnut nukkua kivien tai juurien päällä.Tällä kertaa kuuntelin telttaan mopojen pärinää ja ymmärsin, miksi Usminrinteentiellä liikkuminen on rajoitettu päiväsaikaan.

Kaksoislammit

Näkymä kalliolta pohjoiselle Kaksoislammelle


Paluumatkalle osui retken kaunein paikka, Piilonsuo


Sunnuntaina meillä ei ollut kiire. Valitsin meille paluureitiksi pohjoiseen lähtevän polun. Tämäkin reitti kulki pääasiassa metsäautoteitä pitkin kunnes tulimme Piilolammen pohjoispuolella olevan Piilonsuon pohjoispäähän. Maanmittauslaitokseen karttaan oli merkitty polku kulkevaksi suon läpi. Kulkihan siitä, mutta suo oli jossain vaiheessa ennallistettu tekemällä patoja ja tukkimalla ojia. Löysimme metsän puolelta pienen polun ja läksimme sille sen sijaan, että olisimme valinneet pidemmän kiertoreitin.

Ennallistettu Piilosuo, puita kumossa ojan päällä








Ihastelin vehreää näkymää ympärilläni ja pysähtelin ottamaan kuvia. Minusta tämä oli koko retken kaunein paikka. Esikoinen painoi kovaa vauhtia rinkka selässä  ja oli onnellinen kun vihdoin pääsimme Piilolammen rantaan isommalle polulle. "Nyt vauhtia äiti", kuului edeltä.

Ennallistettu Piilosuo








Piilolammin pohjoispäästä, kallion päältä, löytyi kaunis tulipaikka, joka oli selvästi paljon vähemmän käytetty kuin lähempänä parkkipaikkaa oleva. Tähän varmasti vaikuttaa se, että puut pitää kantaa lammen toisesta päästä.

Astelimme lammen rantaa kiertävää luontopolkua pitkin parkkipaikalle enempiä pysähtelemättä, meidän tämänkertainen retkemme oli ohi.

Retkestä jäi utelias olo Kytäjä-Usmin suhteen. Toisaalta nuotiopaikkojen kuluneisuus ja metsäautoteillä kulkeva reitit eivät innostaneet, toisaalta olen varma, että alueella on noiden reittien ulkopuolella tai pidempien reittien varrella varmasti vielä paljon nähtävää.

Oletko sinä retkeillyt Kytäjä-Usmissa? Mistä löytyvät alueen kauneimmat paikat?