Helsinki

Kesäloma alkoi Lonnan saunasta

Perjantai-iltapäivällä istuin ystävän kanssa laivassa, kauppatorilta ostettu mansikkarasia sylissä. Aurinko paistoi ja meri kimmelsi ympärillä. Kesän viimeinen työpäivä oli takana, loma edessä. Ei tuntunut oikein miltään. Ei perjantailta, ei arkipäivältä, ei lomalta. Repussa oli pyyhe ja uikkarit, suuntana pieni Lonnan saari Helsingin edustalla, Kauppatorin ja Suomenlinnan välissä. 
 
Lonna, Helsinki
Lonna, vanha miinanraivaussaari avattiin yleisölle jo muutama vuosi sitten, mutta tänä kesänä sinne tuli itseäni kiinnostava palvelu eli yleinen sauna. Saunan lisäksi saarelta löytyy vohvelikahvila, ravintola sekä vuokrattavat juhlatilat. JT-linesin alus kuljettaa saarelle Kauppatorilta vajaassa kymmenessä minuutissa. Saarelta löytyy myös vierasvenelaituri omalla veneellä kulkeville.
Lonna, Helsinki
Olin varannut saunan kello neljäksi. Saunaan voi mennä myös ilman etukäteisvarausta, mutta sinne otetaan kerralla vain rajattu määrä saunojia, joten varaamalla säästyy mahdolliselta pettymykseltä. Vohvelibaarin tiskiltä saimme kauniit saunakorit, joista löytyi laudeliina ja muki. Sen jälkeen opas johdatti meidät uutuuttaan tuoksuvalle saunarakennukselle. Vohvelibaarista olisi voinut myös ostaa juomia mukaan saunalle, muttta tällä kertaa tyydyimme raikkaaseen veteen.
 
Lonna, Helsinki
 
Lonna, Helsinki
Pukuhuonetilat olivat hieman ahtaat, lisää tiloja on ilmeisesti luvassa seuraavalle kesäkaudelle. Itse saunaan astuessa suusta pääsi ihastuksen huokaus, niin kaunista siellä oli. Saunassa oli mukava tasainen lämpö joka paikassa ja kiukaasta lähti hyvät löylyt. Pesutilat olivat lattiatasossa, lauteiden alla. Lauteet sijaitsivat parvella ja lauteilta avautui näköala merelle. Ikkunan editse lipuivat isot risteilylaivat.
Lonna, Helsinki
 Suurten laivojen aiheuttamien aaltojen takia saunalla ei ole laituria eikä hiekkarantaa. Uimaan kyllä pääsee, mutta uintitossut ovat ehdottoman suositeltavat. Ilman niitä pohjan isojen pyöreiden kivien päällä kahlaaminen olisi varmasti ollut aika ikävää.
 
Lonna, Helsinki
 
Saunomisen jälkeen nautimme vohvelibaarin antimista. Itse baarissa oli aika rasvainen tuoksu, mutta yläkerran ravintolan edesssä oli ulkopöytiä, jotka olivat myös vohvelibaarin käytössä. Paikka oli nytkin kaunis, mutta voin vain kuvitella miten tunnelmallista täällä on pimeänä, mutta lämpimänä elokuisena iltana.
Jaoimme puoliksi lohi- ja raparperivohvelin, näin kummankaan ei tarvinnut päättää haluaako suolaista vai makeaa. Ehdottomasti hyvä valinta. Lohivohveli oli hyvä, mutta raparperihillo oli suussasulavaa. Vohveleihin täydellisesti sopiva valkoviini kruunasi aterian. Alkoi jo olla lomafiilis.
 
Lonna, Helsinki
 
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Helsinki, Lonna, oma aika, sauna, 4 comments

Suklaataikinaa lumisessa Luukissa

Kaunista luontoa, tulipaikkoja, lämmittelymahdollisuus sisätiloissa ja vessat. Luukin ulkoilualue Pohjois-Espoossa on oiva paikka retkeilyyn, kun seurueesta löytyy sekä enemmän että vähemmän ulkoilmaihmisiä. Luukki sijaitsee ihan Vihdintien varressa ja on suhteellisen hyvin saavutettavissa myös julkisilla, bussilla pääsee sunnuntaisin(kin) tunnin välein suoraan Helsingin keskustasta.

Luukissa on useita merkittyjä reittejä, me kiersimme niistä pisimmän, 8.6 km lenkin. Osa reiteistä on ilmeisesti talvella latuina, mutta nyt lunta oli sen verran vähän että hiihtäminen onnistui vain golf-kentällä, missä muutama ihminen suksilla näkyikin. Metsässä ei siis kuitenkaan tarvinnut varoa, että olisi sotkenut latuja.

Lähdimme kiertämään valitsemaamme reittiä Luukin kartanon pihasta vastapäivään. Reitti kulki kauniin metsäisessä maisemassa, sivuten useampaakin lampea. Vähän puolenvälin jälkeen koukkasimme pienen piston Halkolammenojan nuotiopaikalle. Jälleen kerran puuvarasto ammotti tyhjyyttään, onneksi olin ennakoinut tilanteen ja varautunut omilla puilla. Kaivoimme repuista eväät ja samalla rupesin valmistamaan meille jälkiruokaa, Hellureijaa-blogista bongaamiani suklaamuffinsseja appelsiinien sisällä. Alunperin ohje on ilmeisesti Retki-lehdestä.

nuotioappelsiinit, nuotioruokaa, appelsiinisuklaamuffinssit, nuotiomuffinssit, appelsiinimuffinssit, appelsiinmuffinit, nuotiomuffinit

Kaikessa yksinkertaisuudessaan siis tehdään kotona (suklaa)muffinssitaikina joko itse tai kaupan valmissekoituksesta ja pakataan se esim. muovipussiin. Appelsiineista leikataan yläosa irti ja syödään sisus pois. Taikinalla täytetään appelsiinit puolilleen, kiinnitetään tikuilla yläosa takaisin kanneksi ja laitetaan viritykset sellaisenaan nuotioon paistumaan. Tähän saakka sujui hyvin, mutta paistaminen ei mennyt näin ensimmäisellä kerralla ihan putkeen, taikinan kypsymiseen olisi selvästi tarvinnut enemmän lämpöä. Onneksi suklaataikina on hyvää raakanakin, joten tarjoilin sitten nämä herkut pinnalta kypsinä yhden retkeläisen varpaita jo paleltaessa. Lopputuloksen ulkonäkökään ei ollut erityisen houkutteleva ja lisäksi onnistuin kuopaisemaan appelsiinin valkoista osaa viimeiseen lusikalliseen saaden suuhun karvaan jälkimaun, mutta ideana tämä on niin hauska että kokeilen kyllä uudestaankin.

Retken jälkeen oli tarkoitus käydä Luukin kartanon kahvilassa, joka näin talviaikaan on auki viikonloppuisin klo 10-15. Harmiksemme luulimme kahvilan olevan auki neljään saakka ja koputtelimme sen ovea hieman kolmen jälkeen, joten kahvilan tarjoomukset jäivät tällä kertaa maistamatta. Sen sijaan poikkesimme läheiselle Lahnuksen Shellille, josta sai maistuvia voileipiä ja paikan päällä tehtyä smoothieta. Vatsa täynnä oli hyvä lähteä takaisin pääkaupunkiin.

Luukki, ulkoilureitit, ladut
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Helsinki, Luukki, oma aika, päiväretki, 2 comments