kansallispuisto

Kevätyö lapsen kanssa Nuuksiossa – mitä mukana?

Holma-Saarijärvi 5-6.5.2017

Suunnitelma

Kuopus on viime aikoina jokaisella päiväretkellä kysellyt miksi me ei voida jäädä yöksi metsään. Nyt vihdoin oli sellainen sää, että ajattelin voivamme pärjätä, ottaen huomioon meidän tämänhetkisen retkeilyvälinevalikoimamme ja minun kantokykyni. Perjantai-illaksi oli luvattu aurinkoista ja jopa +16C lämmintä. Ennuste alimmaksi yölämpötilaksi oli +5C. 

Vannomisista huolimatta kohteeksi valikoitui jälleen Nuuksio, lähinnä sen vuoksi, että lauantaina oli tarpeen päästä helposti julkisilla kotiin. Ensin suunnittelin Pirttimäen ulkoilualueella sijaitsevaa Hynkänlampea. Onnekseni tulin kuitenkin lukeneeksi Metsähiipparin blogista, että alueella järjestetään juuri samana viikonloppuna polkujuoksutapahtuma Bodom Trail, jossa juostaan yölläkin. Kuvittelin itseni telttaan makaamaan juoksijoiden tömistäessä ympärillä. Ei kiitos. Siispä läksimme Holma-Saarijärvelle. Arvelin, että siellä pahin mahdollinen skenaario tähän aikaan keväästä olisi iso lauma partiolaisia.

Holma-Saarijärvi, Nuuksio

Varusteet

Alla olevassa taulukossa on kaikki mukana olleet tavarat. Lapsi kantoi oman reppunsa, jossa täysi juomapullo ja vähän evästä kävelymatkalle. Jos kukkaron nyörit antaisivat myöten, moni asia vaihtuisi kevyempään. Tällä hetkellä mennään kuitenkin näillä.

Paino (g) Paino (g)
Omat tavarat Lapsen tavarat
Kantaminen Rinkka Haglöfs Seq 65 2500 Reppu 425
Nukkuminen Teltta Hilleberg Kaitum 3 3300
Makuupussi Rab Ascent 500 1200
Makuupussilakana Cocoon 130 Makuupussi Deuter exp 980
Makuualusta itsestääntäyttyvä Thermarest 530 Makuualusta itsestääntäyttyvä Pureland 475
Vaatteet Pyjama (merinovillakerrasto ja villasukat) 445 Pyjama (merinovillakerrasto, villapusero, pipo, lapaset ja villasukat) 560
Kuoritakki 965 Välikausitakki + -housut 610
Ulkoiluhousut (päällä) 470 Farkut (päällä) 250
Lyhythihainen merinopaita (päällä) 140 T-paita (päällä) 70
Fleece (päällä) 445 Pusero (päällä) 230
Vedenpitävät lenkkarit (päällä) 1000 Vedenpitävät lenkkarit (päällä) 500
Alusvaatteet + sukat (päällä) 130 Alusvaatteet + sukat (päällä) 60
Varahousut 150
Hygienia hammasharja + tahna 125 hammasharja + tahna 60
Saippua + käsidesi 80
Vessapaperi 100
Hiuslenkki 5
EA EA-pakkaus 270
Muuta Puhelin 140 Iltasatukirja 80
Kartta ja kompassi 140
Paperia ja kynä 80
Kotiavaimet ja bussilippu 80
Kamera Kameran runko 830
28 mm linssi 320
10-22 mm linssi 440
Vyölaukku kameralle 680
Ruokailu Lautanen 65 Lautanen 65
Haarukka 10 Haarukka 10
Juomapullo 70 Juomapullo 70
Istuinalusta 40 Istuinalusta 40
Tulitikut 10
Puukko 135
Retkipaistinpannu 500
Vispilä 15
Lasta 20
Vesipussi
Kulho lättytaikinalle 100
Evästä menomatkalle Rusinoita, pähkinöitä, voileipää 120 120
Iltapala Nakkeja, voileipää, vaahtokarkkeja 500 300
Aamupala Lättytaikina, sokeria ja öljyä 500
Evästä paluumatkalle Rusinoita, pähkinöitä, voileipää 120 120
Vettä 3L (vesipussissa ja juomapulloissa) 3000
Yhteensä 19750 (josta 2185 päällä olevia vaatteita, 2270 kamera laukkuineen) 5175 (3450 minun rinkassani, lapsen repun paino 1045)

Miten meni?

Rinkka oli tällä kertaa minun mittapuullani aika kevyt (~19kg + 2kg kameralaukku), koska siellä oli vain yhden aikuisen ja yhden lapsen tavarat. Lisäksi olin jättänyt keittimen kokonaan pois, koska lounasta ei ollut tarvetta tehdä. Tästäkin paino olisi tippunut aika paljon, jos en olisi raahannut mukana puhdasta vettä, vaan olisin keittänyt tai suodattanut sen järvestä.

Kaikkia muita varusteita tuli käytettyä paitsi omaa kuoritakkia ja lapsen ulkohousuja. Onneksi myös ensiapulaukku pysyi suljettuna.

Saimme kyydin Haukkalammelle, josta kävelimme reilun kaksi kilometria Holma-Saarijärvelle. Järven eteläosan kaunis, saaressa oleva, telttailualue oli jo aika täynnä, joten jäimme suosiolla pohjoisrannan leiripaikalle. Siellä ei ollut meidän lisäksemme kuin kaksi telttaseuruetta. Yöllä oli tullut vielä yksi seurue lisää, mutta sen huomasin vasta aamulla. Vaikka ilta-aurinko ei pohjoisrannalle paista, nuotiolla oli kuitenkin mukavan lämmin tehdä iltapalaa. Olimme lähteneet sen verran myöhään liikkeelle, että pian olikin jo aika mennä nukkumaan.

Yö oli rauhallinen, itse  nukuin kuin tukki kolmeen saakka, jolloin linnut rupesivat pitämään ääntä. Aamuyön aikana jouduin asettelemaan lasta takaisin makuupussiin useamman kerran. Uusi, lämpimämpi lasten makuupussi on edelleen vasta ostoslistalla, joten poika nukkui makuupussipostauksessa mainitussa Deuterin lasten makuupussissa. Esikoiselle tämä makuupussi on ollut riittävän lämmin, mutta hän pysyikin neljävuotiaana jo hyvin makuupussin sisällä, huppu kiristettynä. Kuopus on paljon liikkuvaisempi, avaa unissaan makuupussin vetoketjua ja kömpii pois pussista. Myös pipon ja lapaset hän riisuu unissaan pois.

Pojalla oli yöllä päällään merinovillainen kerrasto, villasukat ja mummun kutoma paksu villapusero. Jossain vaiheessa minusta tuntui, että hänellä täytyy olla kylmä ja koitin pitää lapsen lähellä itseäni. Olisi ehkä ollut hyvä olla mukana vielä joku pieni erillinen peitto, jonka olisi pystynyt helposti vetäisemään lapsen päälle. Poika ei kyllä itse muistanut heränneensä yöllä tai että olisi ollut kylmä. Aamuaurinkokin lämmitti teltan mukavasti, joten ylös noustessa ei tarvinnut palella.

Aamupalaksi paistoimme nuotiolla lättyjä. Kerrankin nuotion sytyttäminen sujui helposti, sillä puuvajan polttopuut olivat kuivia. Harvinaista herkkua. Aamupalan jälkeen laitoimme kamat kasaan ja läksimme kohti Siikaniemen bussipysäkkiä. Lauantaikin oli lämmin ja aurinkoinen. Ensimmäiset päiväretkeilijät saapuivat Holma-Saarijärvelle puoli kymmenen aikaan ja sitten heitä tulikin aika tasaisena letkana vastaan kävellessämme kohti Siikaniemeä. Reilu kaksi kilometriä Siikaniemeen taittui vähän hitaammin kuin edellisen illan taival, mutta pääsimme kuitenkin perille sopivasti varttitunti ennen bussin lähtöä. Aika mukava aloitus viikonlopulle.

Kolmoislammit, Nuuksio
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoo, Holma-Saarijärvi, kansallispuisto, lapset, Nuuksio, varustelista, yöretki, 0 comments

Syksyinen Stora Sjöfallet

6-12.9.15

Viime syksynä, seitsemän vuoden tauon jälkeen palaset loksahtivat paikoilleen ja pääsin pidemmälle vaellukselle ilman lapsia. Huono äiti -fiilis kyllä vaivasi, 2½-vuotias kuopus aloitti päivähoidon pari viikkoa ennen reissua, ja olisi varmasti kaivannut äitiä kotona. Päätin kuitenkin lähteä, olin itse ollut jo puoli vuotta töissä ja poika oli sinä aikana kiinnittynyt enemmän isäänsä. Lisäksi ihana mummu auttoi hoidossa ettei tullut pienelle kovin pitkiä hoitopäiviä äidin poissaollessa.

Stora Sjöfallet -kansallispuisto Ruotsin Lapissa on vähemmän tunnettu kuin naapurinsa Sarek, mutta hieno paikka silti. Jalkojen alla kivikkoa, suota, pajukkoa, pieniä järviä ja jokia sekä vähän lisää kivikkoa. Tuulettomina päivinä ympärillä miljoona inisevää öttiäistä, mutta kun nostaa katseen hieman ylemmäs, niin maisemat ovat huikaisevan kauniita.

ruotsalaisen yöjunan makuuhyttiSelvittellessäni etukäteen reittiä pääkaupunkiseudulta Stora Sjöfallettiin päädyin siihen, että vaihto yöjunasta Haaparannan puolelle bussiin olisi mennyt liian tiukille. Siispä lensin Tukholmaan, jossa reissukaverini asuu. Jatkoimme yhdessä Ruotsin puolen yöjunalla Jällivaaraan (Gällivare), josta kulkee bussi no 93 kansallispuistoon (aikataulut löytyvät Norrbottens länstrafikin sivuilta).
Bussi liikennöi ilmeisesti kevättalvesta syksyyn, sillä ainakaan tällä hetkellä ei loppuvuoden aikatauluja löydy. Aikataulut on sovitettu yöjunien aikatauluihin, mutta sen verran väljästi, että odotellessa ehtii käydä syömässä tai ostoksilla Jällivaaran keskustassa.

Yöjunassa meillä oli paikat kuuden hengen hytissä. Päiväsaikaan kaksi alinta sänkyä toimi penkkeinä, yöksi matkustajat säätivät ne itse sängyiksi seinältä löytyneen ohjeen mukaan (pahoitteluni hieman epätarkasta kuvasta). Hetki meni ohjeita pähkäillessä, mutta yhteistyöllä onnistui. Rinkoille ei hytissä ollut tilaa, vaan ne piti viedä vaunun toisesta päästä löytyvään säilytyskoppiin. Paluumatkalla sainkin sitten vähän kaivella omia tavaroitani muiden rinkkojen alta, koska jäin pois jo Arlandan asemalla.

yöjuna, Ruotsi
ohje yöjunan penkkien muuttamiseksi sängyiksi ja takaisin

Alunperin ajatuksemme oli mennä bussilla Ritsemiin saakka ja sieltä venekyydillä järven yli Akka-tunturin juurelle. Syksyn viimeinen venekyyti oli kuitenkin mennyt edellisenä päivänä, joten teimme ympyrälenkin Suorvan padolta. Kuljimme kuusi päivää polkujen ulkopuolella ja vain muutaman kerran näimme muita kulkijoita, emmekä silloinkaan jutteluetäisyydeltä. Pysyttelimme kartalla näkyvällä alueella (klikkaa kuvaa isommaksi), emme ahnehtineet kilometrejä emmekä korkeusmetrejä vaan nautimme olostamme ainoana tavoitteena olla viikko erämaassa.

Kartta Stora Sjöfallet -kansallispuistosta

Säät suosivat suurimman osan aikaa, mutta tuuli oli ajoittain kova eikä tuulensuojaa löytynyt kuin isojen kivilohkareiden takaa tai jyrkempien rinteiden vierestä. Tuuli piti hyönteiset loitolla, mutta pysähtyessä tuli äkkiä kylmä. Kun yhdistää sateen ja kovan tuulen, niin illalla ei ole telttapaikan suhteen kovin kranttu. Alla oleva kuva ei ole vinossa, teltta on.

Teltta rinteeseen pystytettynä

Rinkkaa kantaessa pohkeet olivat kovilla ja askeleita tuli otettua paljon enemmän kuin kartasta ensivilkaisulla voisi kuvitella; kivien yli tai ympäri, kurun toista reunaa alas ja toista ylös ja sitten sama uudestaan. Ei silti tarvitse kahta kertaa miettiä lähtisinkö samalle reissulle uudestaan. Hienoimmat paikathan ovat yleensä pienen (tai ison) vaivannäön takana. Omasta mielestäni reissun ehkä mieleenpainuvin paikka on alla olevassa kuvassa. Niin karua, että tunsin olevani sadussa tai toisella planeetalla.

Stáhpaijåhkån maasto on kuin toiselta planeetalta

Reitin valinnan kanssa sai olla aika tarkkana, osittain maasto oli helppokulkuista, välillä taas kaikkea muuta. Etenkin jokia ylitettäessä piti vähän miettiä lähteäkö etsimään ylityspaikkaa ylä- vai alajuoksulta. Joskus isompi joki muodostui ylärinteen pienten purojen yhdistyessä isommaksi. Joskus taas ylhäällä huippujen välissä oli järvi, josta joki lähti ensin leveänä ja sitten alhaalla suistossa haarautui useaksi matalammaksi ja helpommin ylitettäväksi haaraksi. Kartta piti siis olla käsillä kaiken aikaa, vaikka muuten suunnistaminen tällaisessa puuttomassa maastossa on aika helppoa.

Olimme liikkeellä syyskuun toisella viikolla ja vaikka lähtiessä koivut olivat vielä vihreitä, maaruskaa näkyi jo. Ensimmäistä ja viimeistä yötä lukuunottamatta kuljimme puurajan yläpuolella, mutta palatessamme Suorvan padolle saimme huomata puidenkin jo saaneen keltaisen ja punaisen sävyjä.
Viimeisiä kilometrejä kulkiessa näköpiirissä häämötti järven toisella puolella kulkeva tie, jolla autojen valot välkkyivät illalla. Haikeaa.

Ruskan sävyt alkoivat näkyä vaellusviikon loppupuolella, näkymä Akkajärvelle

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in kansallispuisto, oma aika, Ruotsi, Stora Sjöfallet, vaellus, yöretki, 6 comments