kansallispuisto

Vaikuttava Rokua

Kesälomareissulla nähtiin taas monta hienoa paikkaa, mutta yksi oli erityisen vaikuttava. Ehkä siksi, ettemme olleet lainkaan suunnitelleet reissua Rokualle, vaan päädyimme sinne puolivahingossa.

Rokua sijaitsee alle sata kilometriä Oulusta kaakkoon ja myönnän täysin, etten ollut aiemmin edes kuullut koko paikasta. Alue on täynnä jääkauden muovaamia suppia, dyynejä ja harjuja, joiden syntyä valoitti opastuskeskus Supasta löytyvä näyttely. Näyttely oli pieni, mutta hvyin toteutettu, 7-vuotiaskin jaksoi kiinnostua. Opastuskeskuksesta saimme myös alueen kartan ja patikoimmekin sitten muutaman kilometrin lenkin Syvyydenkaivon, Suomen syvimmän supan ympäristössä. Niille, jotka eivät muista, niin suppahan on kuoppa, joka on muodostunut maan sisään jääneen jäämöhkäleen sulaessa pois.

Maasto oli tietysti kovin mäkistä ja kolmevuotiasta saikin aika lailla motivoida. Ensimmäiset ylämäet menivät polkujen varsilta löytyneiden herkullisten mustikoiden avulla, mutta Syvyydenkaivon pohjalla sitten voimat (tai motivaatio) loppuivat ja pieni pääsi reppuselkään. Kovasti poika myös haikaili viime vuonna käytössä olleen lastenkantorinkan perään, mutta sen olin jättänyt ihan tarkoituksella kotiin. Tiedän että väsy iskee paljon nopeammin kantolaitteen ollessa näköpiirissä enkä ihan huvikseni enää tuota 17-kiloista kanniskele.

Jo käytöstä poistunut Rokuan rautatie, jota pitkin on aiemmin kulkenut juna alueen kahden hotellin välillä, oli lasten mielestä edelleen hieno. Erityisesti rautatien toinen vaihde hotelli Rokuanhovin pihapiirissä aiheutti riemunkiljahduksia, vaikkei ihan täysin kunnossa enää ollutkaan.

Säät eivät suosineet valokuvaamista, mutta itse asiassa minuun teki isoimman vaikutuksen rauha ja pehmeä jäkälämatto, joka levittäytyi kaikkialle ja jollaista ei poronhoitoalueilla näe. Tänne täytyy päästä uudestaan.

Jäkälämatto Rokualla
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in kansallispuisto, lapset, päiväretki, Rokua, 2 comments

Syksyinen telttailu Iso-Holmassa

11-12.9.16 Iso-Holma, Nuuksio

Iso-Holmasta ei taida tulla meidän lempipaikkaa, Täällä on moni käynyt meitä ennen ja sen näkee. Itse järvi, ympärillä kohoavat kalliot ja suot saavat kyllä mielen rauhalliseksi. Ehkä tänne voisi palata, kun lumi on peittänyt maan.

Iso-Holman leririntäalue

Kävin siis kuopuksen kanssa yöpymässä Iso-Holmassa, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Arvelin, että sunnuntain ja maanantain välisenä yönä jopa noin lähellä Haukkalampea saisi olla rauhassa. Oikeassa olin, meidän lisäksemme oli vain yksi yöpyjä, joka kertoi että edellisenä yönä paikalla oli ollut parikymmentä telttakuntaa. Huh, onneksi oli maanantai vapaata.

Iso-Holman niemi

Menomatkalla kyllä nolotti. Suunnistan iltarasteilla B-ratoja ja olen tehnyt useita viikon vaelluksia merkittyjen reittien ulkopuolella. Silti onnistuin eksymään matkalla Kattilasta Iso-Holmaan. En pahasti, ja löysin samalla itse asiassa mukavamman reitin sekä enemmän puolukoita, mutta kolmevuotiaan kanssa jokainen ylimääräinen sata metriä tuntui aika pitkältä. Etenkin kun päiväunet olivat jääneet väliin hyvästä suunnittelusta huolimatta. Seuraavana aamuna, karttaa virkeänä katsoessa en voinut uskoa miten olin voinut erehtyä paikasta. Yhtä hölmöiltä eksymiset aina tuntuvat, olivatpa sitten pieniä tai suuria. Perille kuitenkin päästiin ennen pimeää ja onneksi oli herkkuja matkassa.

popkornit pursuavat trangian kattilasta

Yöllä olin kuulevinani teltan absidista rapinaa ja aamulla sainkin sitten muistutuksen ruoan pakkaamisen tärkeydestä. Pojan reppuun oli jäänyt muutama suklaavohveli ilman mitään käärettä. Reikä repussa ei niinkään omistajaa harmittanut, mutta ne suklaat, niitä kaivattiin koko loppureissu.

Jyrsijöiden tekemä reikä repun pohjassa

Aamupäivällä palasimme takaisin Kattilaan, syysaurinko lämmitti ja sai kaikki värit hehkumaan. Oli kevyt kävellä.

Kivistä polkua Iso-Holman ja Kattilan välillä

Retken lopuksi levähdimme vielä Kattilan tulipaikalla, joka oli yllättävän siisti ja tunnelmallinen ollakseen ihan parkkipaikan läheisyydessä. Viereisen niityn lampaat ja lehmät ilahduttivat ja pelottivat pientä kulkijaa.

Lampaita  Kattilan niityllä
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoo, Iso-Holma, kansallispuisto, lapset, Nuuksio, yöretki, 0 comments