kansallispuisto

Syksyinen telttailu Iso-Holmassa

11-12.9.16 Iso-Holma, Nuuksio

Iso-Holmasta ei taida tulla meidän lempipaikkaa, Täällä on moni käynyt meitä ennen ja sen näkee. Itse järvi, ympärillä kohoavat kalliot ja suot saavat kyllä mielen rauhalliseksi. Ehkä tänne voisi palata, kun lumi on peittänyt maan.

Iso-Holman leririntäalue

Kävin siis kuopuksen kanssa yöpymässä Iso-Holmassa, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Arvelin, että sunnuntain ja maanantain välisenä yönä jopa noin lähellä Haukkalampea saisi olla rauhassa. Oikeassa olin, meidän lisäksemme oli vain yksi yöpyjä, joka kertoi että edellisenä yönä paikalla oli ollut parikymmentä telttakuntaa. Huh, onneksi oli maanantai vapaata.

Iso-Holman niemi

Menomatkalla kyllä nolotti. Suunnistan iltarasteilla B-ratoja ja olen tehnyt useita viikon vaelluksia merkittyjen reittien ulkopuolella. Silti onnistuin eksymään matkalla Kattilasta Iso-Holmaan. En pahasti, ja löysin samalla itse asiassa mukavamman reitin sekä enemmän puolukoita, mutta kolmevuotiaan kanssa jokainen ylimääräinen sata metriä tuntui aika pitkältä. Etenkin kun päiväunet olivat jääneet väliin hyvästä suunnittelusta huolimatta. Seuraavana aamuna, karttaa virkeänä katsoessa en voinut uskoa miten olin voinut erehtyä paikasta. Yhtä hölmöiltä eksymiset aina tuntuvat, olivatpa sitten pieniä tai suuria. Perille kuitenkin päästiin ennen pimeää ja onneksi oli herkkuja matkassa.

popkornit pursuavat trangian kattilasta

Yöllä olin kuulevinani teltan absidista rapinaa ja aamulla sainkin sitten muistutuksen ruoan pakkaamisen tärkeydestä. Pojan reppuun oli jäänyt muutama suklaavohveli ilman mitään käärettä. Reikä repussa ei niinkään omistajaa harmittanut, mutta ne suklaat, niitä kaivattiin koko loppureissu.

Jyrsijöiden tekemä reikä repun pohjassa

Aamupäivällä palasimme takaisin Kattilaan, syysaurinko lämmitti ja sai kaikki värit hehkumaan. Oli kevyt kävellä.

Kivistä polkua Iso-Holman ja Kattilan välillä

Retken lopuksi levähdimme vielä Kattilan tulipaikalla, joka oli yllättävän siisti ja tunnelmallinen ollakseen ihan parkkipaikan läheisyydessä. Viereisen niityn lampaat ja lehmät ilahduttivat ja pelottivat pientä kulkijaa.

Lampaita  Kattilan niityllä
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoo, Iso-Holma, kansallispuisto, lapset, Nuuksio, yöretki, 0 comments

Lapsen kanssa Liesjärven kansallispuistossa

27-28.8.2016

Suomen luonnon päivänä suuntasimme esikoisen kanssa kahdestaan Liesjärven kansallispuistoon Tammelaan. Pikkuveljen jätimme isän kanssa kaupungin varikolle, jossa pääsee Espoo-päivän kunniaksi harjakoneen kyytiin. Ei voisi kolmevuotias paljon enempää toivoa.

Retken ensimmäinen etappi oli Loukun kahvila, joka sijaitsee kakkostien varressa, Liesjärven kansallispuiston kohdalla. Vatsat täynnä oli hyvä lähteä tutustumaan itse kansallispuistoon. Liesjärveä halkovan kyynäräharjun pohjoispäästä, aivan Pirttilahden parkkipaikan vierestä löytyy vierailun arvoinen louhikko, Ilveksenluolakallio. Kallio on metsän siimeksessä, mutta sinne on helppo löytää: palataan tietä pitkin takaisinpäin noin sata metriä ja poiketaan vasemmalle metsään pientä polkua pitkin. Ainakin nyt polku oli vieläpä merkattu katkaistulla aurausmerkillä.

7-vuotias kiipeili innoissaan kalliolla lohkareelta toiselle. Kiipesimme myös Retkipaikka-blogin kirjoituksen johdattamina neliskulmaisesta aukosta avautuvaan ison luolan ensimmäiseen huoneeseen, mutta sen pidemmälle kallion sisään emme uskaltautuneet.

Ilveksenluolakallio

  

Kaksi vuotta aiemmin olimme meloneet koko perheen voimin Kyynäräharjun viertä ja tutustuneet Korteniemen perinnetilaan, joten tällä kertaa jatkoimme luolakäynnin jälkeen autolla vielä eteenpäin kansallispuiston pohjoisosaan. Jätimme auton Peukalolamminkankaan pienelle parkkipaikalle, josta on kävelymatkaa Kaksvetisen tulipaikalle vähän alle kaksi kilometriä. Patikoimme rauhallista tahtia ja poimimme matkalla puolukoita aamupuuroa varten.

Pitkospuita Kaskvetisen reitin varrella

Kaksvetisen pieni järvi oli kaunis, mutta hyvin ruskeavetinen, matala ja pehmeäpohjainen. Ei tehnyt mieli uida tai käyttää ruoanlaittovetenä edes keitettynä.

Kaksvetinen

Kauniilta paikalta aivan rannasta löytyi siisti ja hyväkuntoinen nuotiopaikka, mutta tuulen puhaltaessa myrskylukemissa päädyimme ruoanlaittoon sisätiloihin. Ensimmäistä kertaa paistoin tuoreita maisseja nuotiolla. Kodassa ei ollut ritilää nuotion päälle, joten laitoin folioon käärityt maissit suoraan hiillokselle. Hieman arvelutti, mutta hyvin onnistuivat. Kypsymistä odotellessa tosin ehdittiin syödä makkarat ja vaahtokarkit eikä maisseille sitten enää ollut kovin paljon tilaa. Taidan kuitenkin kokeilla joskus uudestaankin.

Kaksvetisen kota

Yön aikana tuuli tyyntyi eikä aamulla ollut kiire mihinkään. Aamu-uninen poika nukkui teltassa niin kuin lapsi vain voi ja äiti jutusteli nuotion ääressä muiden yöpyjien kanssa.

Takaisin palasimme Peukalolammin laavun kautta kulkevaa reittiä. Laavu oli siisti ja puut sekä pilkkomisvälineet kunnossa, mutta hieman häiritsi sorakenttä laavun edessä ja vessojen sijoittelu aivan näkösälle. Nautiskelimme tässä kuitenkin vielä hetken ja paistoimme lättyjä lounaaksi ennen autolle paluuta.

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in kansallispuisto, lapset, Liesjärvi, Tammela, yöretki, 0 comments