Karkalinniemi

Päiväretki Karkalin luonnonpuistoon

Karkalin luonnonpuisto Lohjalla on houkuttanut minua jo pidempään. Tämä lehdoistaan tunnettu luonnonpuisto sijaitsee Lohjanjärveen pistävän Karkalinniemen päässä. Toukokuun ensimmäinen viikonloppu oli täydellinen ajankohta Karkaliin suuntautuneelle retkelle, aurinko helli meitä koko päivän ja sai vuokot hehkumaan.

Valko- ja sinivuokkoja polun varressa

Saavuimme luonnopuiston parkkipaikalle yhdentoista aikaan aamupäivällä, tällöin paikalla oli alle kymmenen autoa. Lähtiessämme kolmelta takaisin, parkkipaikka oli jo täyttynyt. Poluilla näkyi siis muita retkeilijöitä tämän tästä, mutta se ei oikeastaan haitannut. Nuotiopaikkojen puuttuminen ja hieman hankala saavutettavuus vaikuttavat varmasti myös siihen, että roskat loistivat poissaolollaan. Edes taukopaikkojen tuntumassa ei näkynyt pillimehupurkkeja tai eväskääreitä.

Helppoa kangasmetsää

Karkalinniemellä on muutama polkuvaihtoehto, polkujen ulkopuolle luonnonpuistossa ei saa poiketa. Hanski-Hakin luontopolku on 2.5 km mittainen ja lapsillekin helppo kulkea. Polun varrella on kaksi taukopaikkaa, joissa on eväspöytä. Toinen paikoista sijaitsee upealla niityllä ja toinen kauniilla rantapaikalla.

En ollut miettinyt reittiä etukäteen oikeastaan ollenkaan, olin ajatellut että mennään fiiiliksen mukaan. Kahden aikuisen sekä 4- ja 5-vuotiaiden lasten muodostama seurueemme saavutti rannassa olevan taukopaikan nopeasti. Nälkäkin kyllä jo oli, joten pidimme rauhallisen evästauon ja jatkoimme matkaa. Koska virtaa tuntui lapsilla riittävän, emme kääntyneet takaisinpäin vaan jatkoimme niemen kärkeen johtavalla polulla.

Pitkospuut rannalla

Taukopaikan jälkeen polku muuttui selvästi hankalammaksi kulkea. Varsinkin rannan lähellä kulkevilla osuuksilla oli aika kivikkoista eikä mäkien kiipeämiseltäkään vältytty. Polulta ei olisi edes tehnyt mieli poistua, sen verran ryteikköistä rannan tuntumassa oli.

Maisema Lohjanjärvelle

Niemen kärjestä takaisinpäin lähdettäessä polku nousi pois rannasta ja muuttui näin ollen selvästi helppokulkuisemmaksi. Lapset jaksoivat taas vähän matkaa juosta edellä. Loppumatkasta askel kyllä jo hidastui ja paluumatkalla autossa takapenkiltä kuului melkoisen levotonta kikatusta.

Värikkäitä kääpiä

Yhteensä melkein kahden tunnin automatkoihin suhteutettuna 2.5 kilometrin mittainen helppo luontopolku olisi tuntunut vähän liian lyhyeltä lenkiltä. Toisaalta pidempi kierros oli tämänikäisille lapsille jo selvästi hieman liian pitkä, varsinkin kun lisälenkkiosuuden varrella ei ollut mitään selvää yksittäistä kiinnostavaa asiaa.

Aikuisen silmään reitin varrella oli kyllä monta kaunista yksityiskohtaa ja pysähtymiskohdetta. Erään mäen päällä, polun molemmin puolin oli bussilastillinen retkeilijöitä syömässä eväitään. Kirkkaanväriset ulkoiluvaatteet ja hymyilevät kasvot loivat hienon tunnelman ruskeaan metsään, jota lehtien vihreys ei ollut vielä vallannut. Melkein kuin olisi kukkaloiston läpi kävellyt.

Valkoinen sinivuokko

Lapsille hauskin retki olisi varmaan ollut kävellä luonnonpuiston lyhyempi luontopolku ja sen jälkeen vierailla Karkalinniemellä sijaitsevassa Torholan luolassa. Lyhyemmän lenkin varrella olivat myös kauneimmat sinivuokkomättäät, maasto oli avoimempaa ja valoisempaa kuin aivan niemen kärjessä. Kaiken kaikkiaan upea paikka, tämän haluaisin nähdä myös ruskan ollessa parhaimmillaan.

Lue myös lokakuisesta retkestämme Torholan luolaan: Kurkistus Torholan luolaan

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Karkalinniemi, lapset, Lohja, päiväretki, retkeily, 4 comments

Kurkistus Torholan luolaan

Helsingin sanomat kirjoitti viime viikolla Suomen hienoimmaksikin luolaksi kehutusta Torholan luolasta. Niinpä suuntasimme lokakuisen sunnuntain iloksi auton nokan kohti Lohjaa ja Karkalinniemiä. Emme olleet ainoat, jotka olivat lehteä lukeneet, juuri ja juuri mahduimme noin kymmenen auton parkkipaikan sivuun. Luolalle johtavalla polulla tuli vastaan ihmisiä pyöräilykypärät ja otsalamput päässä, mikä olisi tietysti ollut ihan järkevä varustus. Minä olin sen sijaan panostanut eväisiin ja unohtanut kaikki valaisimet kotiin. Onneksi muistin asian jo matkalla ja poikkesimme huoltsikalla taskulamppuostoksilla. Yhdellä fikkarilla ja puhelimen taskulampulla sitten mentiin.

Torholan luolan opaskylttiLuolassa ollessani kuulin esikoisen selittävän jollekin toiselle lapselle, että me ei voitu mennä ihan luolan perälle saakka, kun äiti ei uskalla eikä ole kypäriäkään mukana. Juurikin näin, en ole ollenkaan varma olisinko halunnut pudottautua jalat edellä pimeyteen, vaikka tiesin että kellari on varmasti Torholan vaikuttavin paikka. Vielä paluumatkallakin sain kuulla, että oli ihan tylsä reissu kun ei saanut mennä luolan syvimpään kohtaan. Oikeassa lapsi varmasti olikin, ainakin osittain, sillä luolan eteisessä ja salissa oli sen verran kuluneisuutta ja nykyajan luolamaalauksia, ettei niitä voinut erityisen kauniiksi luontonähtävyydeksi sanoa. Käymisen arvoinen paikka kuitenkin ja lapsille paljon tutkittavia koloja.

Torholan luolaa sisältä
Torholan luolaa sisältä

Luolan vierestä laskeutui jyrkähkö mäki Lohjanjärven rantaan. Kuopus laski syksyn lehtien päällä pyllymäkeä alas kuin talvella konsanaan. Rannassa oli mukava syödä eväitä ja ihmetellä ympäristöä. Kiipeiltävääkin löytyi lapsille mielinmäärin. Tällä kertaa sää oli kovin harmaa, mutta voin vain kuvitella kuinka kaunista täällä on ollut muutama viikko aiemmin kun puut ovat loistaneet keltaisina auringon säteissä.

Rantaan johtava jyrkkä polku Torholan luolan läheisyydessä

Alunperin oli ollut ajatuksena käydä samalla reissulla katsastamassa Paavolan tammi, mutta hämärä alkoi jo hiipiä eikä pienimmän jalka enää noussut kovin ripeästi, joten jätettiin suosiolla tuo Lohjanjärven vastakkaisella puolella sijaitseva kohde toiselle kerralle.

Lapsi eväitä syömässä rannassa Torholan luolan lähellä
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Karkalinniemi, lapset, lapsi, lasten kanssa, Lohja, päiväretki, Torholan luola, 5 comments