Kiljava

Meidän ensimmäinen partioretkemme

Kerroin jokin aika sitten esikoiselle, että lähdemme partion jouluretkelle, ja että siellä nukutaan sisällä leirikeskuksessa. Poika katsoi minua kuin mielenvikaista. Mikä se sellainen yöretki muka on, jossa EI nukuta teltassa. Hyvä minä! Olen selvästi onnistunut opettamaan lapselle, että teltassa nukkuminen on kivaa ja luontevaa. Tai ainakin itsestäänselvyys.

Viime viikonloppuna pääsin siis tutustumaan partiotoiminnan osaan, joka on itselle täysin vierasta. Lapsuudessa olen kyllä ollut muiden tahojen kesäleireillä eri leirikeskuksissa ja muistelen, että aika monelta sellaiselta minut on jouduttu hakemaan kesken pois. Jostain syystä leireille kuitenkin aina halusin. Vähän isompana sitten ymmärsin, että leireillä jaksamistani helpottaa huimasti oman ajan ottaminen. Niinpä lähdin aina tilaisuuden tullen kävelylle yksin enkä yrittänytkään olla koko ajan sosiaalinen.

Olin kovin helpottunut, kun lapseni ei kokenut tätä ensimmäistä partioretkeään liian kuormittavaksi. Etukäteen hän kovasti mietti, että leirillä on varmasti paljon ihmisiä ja melua. Näinhän tietysti olikin, varsinkin ruokailutilanteet olivat hälyisiä, itsellänikin oli niissä vaikeaa. Lapsi olikin retken jälkeen todella väsynyt, mutta mieli oli kuitenkin iloinen. Uskon että hän lähtee mielellään uudestaankin. Juuri tällaisia positiivisia kokemuksia vähän jännittävistä tilanteista, jotka kuitenkin pysyvät ylikuormitusrajan alapuolella, jokainen lapsi tarvitsee.  Meidän esikoisen kaltaisille erityisherkille lapsille ne ovat ihan huipputärkeitä.

Retkellä oli hyvä ja lämmin tunnelma, oltiin paljon ulkona ja oli paljon mukavaa tekemistä. Välillä tosin tuntui, että ohjelmaa oli jopa pikkuisen liikaa. Lapset ja aikuiset ovat kuitenkin niin erilaisia. Osa nimenomaan tarvitsee koko ajan ohjelmoitua tekemistä ja osaa taas kaipaisi välillä kunnon hengähdystaukoa. Tasapainoa on varmasti vaikea löytää.

Ensimmäinen retkipäivä huipentui iltanuotioon, jonne kuljettiin kauniisti kynttilöillä valaistua polkua pitkin. Nuotiolla laulettiin ja leikittiin leikkejä, joihin kaikkien oli helppo osallistua ilman paineita osaamisesta tai pärjäämisestä. Uskon, että tämä tunnelma olikin se, joka helpotti jaksamista.


Itselle näin aikuisena tällaiselle retkelle osallistuminen oli vähintään yhtä raskasta kuin lapsenakin. Vaikka nyt osaankin jo käsitellä tunteitani paremmin, niin kuormaa lisää se, että on vastuussa vieraista lapsista itselle vieraassa ympäristössä. Edes yöllä en pystynyt täysin rentoutumaan. Olinkin oikeastaan onnellinen, kun sunnuntaina tultiin kotiin ja vastassa ollut kuopus oli kuumeessa. Kerrankin tuo pieni ikiliikkuja halusi vain käpertyä syliin ja olla siinä paikallaan. Enempää en olisi pystynyt antamaankaan.  

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Kiljava, lapset, lapsi, lasten kanssa, partio, 2 comments

Mitä päässäni pyöri puolijoukkueteltassa

Viikonloppu meni partion akela- eli 7-9 -vuotiaiden ryhmänjohtajakurssilla Kiljavan leirikeskuksessa. Opin monta uutta kivaa leikkiä ja yllättävää kyllä, niitä oli hauska opetella leikkimällä aikuisten kanssa. Normaalisti olen hyvin vahvasti epämukavuusalueellani vaikkapa työporukalla tehtävissä ryhmäytymisleikeissä ja porukkahenkeä nostattamaan tarkoitetuissa leikkimielisissä kilpailuissa.

Kävin myös paljon hyödyllisiä keskusteluja ja kuulin erilaisia näkökulmia lapsiryhmän kanssa toimimiseen. Allaoleva maamerkki kehottaa kiiruhtamaan, mutta useimmiten kannattaisi ennemminkin pysähtyä kuuntelemaan lapsen rytmiä ja ajatuksia.

maamerkki, kiiruhda

Kurssilla tunsin itseni ajoittain hyvin ulkopuoliseksi. Joukossa oli partion parissa lapsesta aikuiseksi kasvaneita, joille kaikki partioon liittyvät tavat olivat itsestäänselvyyksiä. Yhdessä harjoitellut, osin sotilaallisilta ja salaseuramaisiltakin tuntuvat käytännöt toki edesauttavat lasten ryhmäytymistä ja isomman porukan kanssa jouhevasti toimimista, mutta näin aikuisena partioon liittyneelle niistä tulee helposti sopeutumis- ja motivaatio-ongelmia. Ainakin itselleni. Toisaalta kurssilla olleet nuoret aikuiset olivat niin hyviä tyyppejä, että jos omistakin lapsistani kasvaisi yhtä tasapainoisen tuntuisia, toimeen tarttuvia, luontevan itsevarmoja ja toiset huomioon ottavia ihmisiä, niin voisin olla enemmän kuin iloinen.

myrskylyhtyjen rivistö

Pystytin ensimäistä kertaa elämässäni puolijoukkuetelttaa ja ensimmäistä kertaa myös nukuin sellaisessa. Sain valita kamiinallisen ja lämmittämättömän vaihtoehdon välillä ja tietysti kylmää rakastavana otin tuon jälkimmäisen. Ihan parasta oli kömpiä lämpimästä makuupussista saunaan ja päästä aamu-uinnille syyskylmään järveen.

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in akelakurssi, Kiljava, partio, sudenpennut, 0 comments