lapset

Kokemuksia lasten retkimakuupusseista

Kokemuksia lasten retkimakuupusseista

Lapset ja makuupussissa nukkuminen

Molemmat lapsemme ovat nukkuneet telttaöitä 1-vuotiaasta alkaen. Siinä vaiheessa lapset nukkuivat vielä päiväunensakin ulkona, joten teltassa ja makuupussissa nukkumisessa ei ollut mitään ihmeellistä. Sama makuupussi, jota käytettiin rattaissa, sopi hyvin myös teltassa yöpymiseen.

Vanhempi lapsistamme on aina ollut rauhallinen nukkuja. Hän pysyi pienenäkin makuupussin sisällä ja oppi nopeasti pitämään makuupussin huppua päässä, jos oli kylmä.

Kuopus sen sijaan on nukkuessaan yhtä vähän aloillaan kuin hereillä ollessaan. Teltassa hän edelleen 6-vuotiaana potkii makupussin unissaan pois, samoin lentelevät pipot ja hanskat ympäri telttaa. Olenkin havainnut hyväksi systeemiksi sen, ettei teltassa ole liikaa lattiapinta-alaa ja suuri osa siitä peitetään makuualustoilla. Lisäksi pakkasöinä mukana on ollut yksi ylimääräinen makuupussi peittona käytettäväksi.

Kaksi erilaista makuupussia

Deuter Starlight Exp

Tämä lapsille suunniteltu makuupussi on ollut meillä käytössä siitä saakka kun esikoinen oli kolme vuotta. Makuupussin jalkopäässä on vetoketju, jonka avulla pussin pituutta saa säädettyä. Vetoketjun ollessa kiinni makuupussi soveltuu enintään 140 cm pitkälle lapselle. Vetoketju avattuna pussiin mahtuu valmistajan mukaan 170 cm pitkä lapsi.

Kun makuupussi otettiin käyttöön, poikamme oli vasta reilun metrin pituinen. Makuupussin jatko-osa osa käännetään pussin sisäpuolelle, jossa se täyttää mahdollista ylimääräistä ilmatilaa. Silti makuupussin jalkopäähän jäi tilaa aika paljon ja laitoinkin sinne vielä varavaatteet mytyksi, jottei lapsi valunut kokonaan makuupussin sisälle. Kesäretkillä ylimääräinen tila ei haitannut. Kylmän sään retkille suosittelen hankkimaan tuon kokoiselle pienemmän makuupussin.

Makuupussin mukana tullut kuljetuspussi on juuri sopivan kokoinen. Hieman harjoittelemalla ainakin kouluikäinen lapsi pystyy itse pakkaamaan makuupussin kuljetuspussiin. Silti makuupussi on pakattuna järkevän kokoinen ja mahtuu vaikka lapsen omaan reppuun. Painoa tälle synteettisellä täytteellä olevalle makuupussille tulee 1kg.

Lasten makupusseille ei ole samanlaista lämpötilastandardia kuin aikuisten makuupusseille, joten valmistajakaan ei ole antanut tälle pussille lämpötilasuosituksia. Meidän lapset ovat tarjenneet nukkua tässä pussissa +5ºC:ssa. Parhaiten tämä makuupussi sopii mielestäni kuitenkin +10- +15ºC:sta asteeseen. Lämpiminä kesäöinä kannattaa avata vetoketjua tai pitää makuupussia peittona.

Meidän Starlight Exp makuupussia on nyt käytetty seitsemän vuotta ja pussi on edelleen hyvässä kunnossa ja aktiivisessa käytössä. Vetoketjut, narut ja tarrat toimivat moiteettomasti.

Cumulus Lite Line 400

Kun esikoinen oli 140 cm pitkä, tuli tarve ostaa perheeseen toinen lasten makuupussi. Uteliaisuudesta päädyin tilaamaan hänelle Cumuluksen aikuisten untuvamakuupussin lyhennettynä versiona. Tilaamassani makupussissa käyttäjän maksimipituus on n. 170 cm.  Lyhennykselle tuli lisähintaa normiversioon verrattuna 20€.

Cumuluksen Lite Line -pussit ovat malliltaan kapeita, joten arvelin että ne sopisivat myös lapsen käyttöön. Näin olikin, alempana vertailukuva, jossa Deuter Exp ja Cumulus Lite Line 400 päällekkäin.

Kuten nimestä voi päätellä, tämä makuupussi on kevytversio, jossa on kevyet kankaat ja riisuttu varustelu. Sisätaskua ei esimerkiksi ole, mutta ei sellaista ole tarvittukaan.

Ensi alkuun pelkäsin, että ohut kangas ajatuisi helposti vetoketjun väliin, mutta vetoketjun muotoilu onneksi estää tämän aika hyvin.

Toinen mikä minua tässä makuupussissa mietitytti, oli kankaiden kestävyys lasten käytössä. Kahden vuoden käytössä vaurioita ei ole tullut, saa nähdä miten jatkossa.

Myös makupussin kuljetuspussi on kevytversio ja niin pieni, että lapsen on hankala saada makuupussia survottua sen sisälle. Pakkauspussin pohjasta myös puuttuu kahva, josta pitää kiinni makuupussia pakkauspussista pois otettaessa. Meillä onkin tälle makuupussille erillinen hieman isompi ja kätevämpi pakkauspussi.

Untuvamakuupussina Cumulus painaa selvästi vähemmän kuin Deuterin synteettinen lasten pussi (700 g vs. 1000 g) ja menee myös pienempään tilaan. Aikuisten mukavuuslämpötila tällä makuupussilla on +2ºC ja tuntumani onkin, että pussi on hieman lämpimämpi kuin Deuter Starlight Exp. Ero ei kuitenkaan ole kovin suuri. Nyt jos olisin ostamassa Lite Line 400 -makuupussia lapselle, niin tilaisin sen isommalla untuvamäärällä.

Kaiken kaikkaan olen ollut tyytyväinen tähänkin makuupussiin. Se toimii hyvin lasten käytössä, vaikka ei olekaan lapsille suunniteltu.

Makuupussin pakkaaminen kuljetuspussiin

Lapsi kannattaa ottaa alusta saakka mukaan kaikkiin retkipuuhiin ikä ja kiinnostus huomioon ottaen. Makuupussin pakkaaminen kuljetuspussiin voi aluksi tuntua lapsen näkökulmasta melkein mahdottomalta tehtävältä.

Lapsi kyllä oppii pakkaamisen, kun saa harjoitella rauhassa. Alusta alkaen kannattaa opettaa, että makuupussi laitetaan pakkauspussiin sullomalla. Aloitetaan jommastakummasta päästä ja pienissä erissä sullotaan koko makuupussi kuljetuspussin sisään. Aikuinen voi ensin pitää kuljetuspussia paikoillaan kun lapsi sulloo makuupussia sen sisälle.

Joskus näkee, että makuupussi taitellaan ensin nätiksi rullaksi ja yritetään sen jälkeen laittaa kuljetuspussin sisälle. Tämä tapa ei kuitenkaan toimi kuin ylisuuren kuljetuspussin kanssa.

Makuupussin sullominen kuljetuspussiin

Makuupussin huolto ja säilytys

Makuupussia kannattaa säilyttää kotona väljästi, esimerkiksi isossa säilytyspussissa tai henkarissa roikkumassa. Näin pussin pehmusteet pysyvät kuohkeina.

Käytön jälkeen on tärkeää tuulettaa makuupussista yön aikana kertynyt kosteus pois ennen kuin se pakataan kuljetusta tai säilytystä varten.

Itse tuuletan makuupussit lisäksi aina retken jälkeen joko sisällä tai ulkona kuivaustelineessä. Noin kerran vuodessa pesen lasten makuupussit pesukoneessa ja kuivaan alhaisella lämmöllä kuivausrummussa. Turhaan makuupussia ei kannata pestä, muuten se menettää lämpöominaisuuksiaan.

Laavulla

Lapsi makuupussissa kylmällä säällä

Meidän lapset eivät yleensä ole kauheasti aamulla muistelleet oliko yöllä ehkä kylmä tai kova alusta. Hehän nukkuvat, ei siinä sen kummempaa.

Tässä kuitenkin muutama vinkki kylmän sään telttayöpymisiin lasten kanssa, lapsille sopivia talvimakuupusseja ei nimittäin ole vielä tullut vastaan:

  1. Tärkeintä on muistaa pitää huolta että lapsi syö hyvin ja liikkuu itsensä lämpimäksi ennen makuupussiin menoa. Telttaretkellä hyppiminen ja juokseminen on sallittua iltapuuhaa.
  2. Sopivan kokoinen makuupussi. Liian pitkää makuupussia pystyy lyhentämään jalkopäästä esim. hiuslenkillä kiristämällä. Lyhentäminen kannattaa tehdä siten, että ylimääräinen osa jää makuupussin sisälle, jolloin se toimii lisälämmikkeenä jaloille. Liian leveä makuupussi sen sijaan on hankalampi, sillä lapsen kehon tuottama energia ei riitä pitämään ylimääräistä ilmatilaa lämpimänä.
  3. Kaksi makuupussia päällekkäin. Tämä toimii rauhallisen nukkujan kanssa. Sisemmäksi tulee lapsen oma makuupussi ja sen päälle voi laittaa vaikka aikuisten kesämakuupussin.
  4.  Toppahaalari ja makuupussi. Tätä yhdistelmää en ole kokeillut, mutta minusta se kuulostaa toimivalta ajatukselta, varsinkin levottoman nukkujan kanssa.
  5.  Erillinen peitto tai retkipatjaan kiinnitettävä viltti lisälämmikkeeksi makuupussin kanssa.
  6. Kuumavesipullo. Jos on viluinen lapsi, niin tämä toimii viileinä kesäöinäkin. Kuumaa kestävään ja varmasti tiiviiseen pulloon kaadetaan kuumaa vettä ja pullo sujautetaan makuupussin sisälle lisälämmöksi.
  7.  Kamiinallinen teltta. Tämä vaihtoehto on sopiva, jos ei tarvitse kantaa varusteita pitkää matkaa ja on tilaa säilyttää niitä kotona.

Aiempia pohdintojani lasten makuupusseista voit lukea täältä:

Kolmen vuodenajan makuupussi lapselle

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in lapset, varusteet, yöretki, 0 comments
Alkuvuoden retkiä Porkkalanniemellä

Alkuvuoden retkiä Porkkalanniemellä

Porkkalanniemi Kirkkonummella on yksi meitä lähimmistä ulkoilualueista, joista löytyy retkeilypalveluja. Tuntuu oikeastaan aika ihmeelliseltä, ettemme ole käyneet siellä kuin muutaman hassun kerran. Tämän alkuvuoden aikana olen hieman korjannut asiaa ja suunnannut Porkkalaan jo kaksi kertaa.

Hoitovapailla ollessani kuljin lasten kanssa retkille julkisilla kulkuvälineillä. Jostain syystä kuvittelin, että Porkkalaan olisi pienten lasten kanssa liian hankalaa lähteä bussilla. Hidastahan sinne pääseminen toki onkin, jopa Länsi-Espoosta, mutta busseja kyllä kulkee arkipäivisin Porkkalaan kohtalaisin väliajoin.

Eräänä tammikuun alun sunnuntaina houkuttelin esikoiseni mukaani  ulkoilemaan Porkkalaan. Läksimme tosin autolla, sillä viikonloppuisin bussit eivät Porkkalaan kulje. Oli harmaa iltapäivä, taikatalvi ei ollut vielä saapunut ja merikin oli aivan auki. 

Jätimme auton ensimmäiselle vastaantulleelle parkkipaikalle, josta kävelimme hetkessä Vetokannaksen keittokatokselle. Minulla oli mukana sekä tikkupullataikina, että tarpeet appelsiinikuoressa paistettaviin suklaamuffinsseihin. Ensimmäinen oli lapsen pyynnöstä ja jälkimmäiset otin kokeillakseni josko tällä kertaa onnistuisin niiden paistamisessa paremmin kuin ensiyrityksellä. 9-vuotiaan lapsen kanssa retkievääksi voi jo suunnitella kaksi kärsivällisyyttä vaativaa ruokaa.

Johtuikohan harmaasta säästä, omasta mielialasta vai mistä, mutta minulle ei jäänyt sellainen tunne, että tänne tullaan uudestaan. Keittokatos tuntui erityisen nuhjuiselta ja kävelemämme lyhyt reitti katokselle tylsältä. Loppujen lopuksi oma kärsivällisyyteni ei riittänyt tälläkään kertaa paistamaan appelsiinimuffinsseja kypsiksi. 

Vetokannaksen keittokatos räntäsateessa

Rannassa koitin rauhoittua hiljaisuuteen ja katsella ulapalle. Jostain syystä en tällä kertaa kuitenkaan osannut nauttia olemisestani, vaan haikailin kauniinpaa säätä tai komeampia maisemia. Aina ei luontokaan pysty ihmeisiin.

Maaliskuussa aurinko jo paistoi. Sain uudemmalle retkelle seurakseni kuopukseni sekä kaksi ystävääni ja heidän lapsensa.

Polku Porkkalanniemellä

Tällä kertaa kaikki näytti kauniilta. Joka puolella oli loistavia leikkipaikkoja lapsille. Oli kiviä, kalloita ja puita kiipeiltäviksi, lammikoiden jäitä rikottaviksi ja vaikka mitä muuta. Merituuli oli kylmä, mutta aurinko lämmitti poskia.

Merenrantakallio

Aika hujahti kuin siivillä lasten touhuja katsellessa, jutellessa ja eväitä syödessä. Porkkalanniemi sopii loistavasti juuri tällaiselle retkelle, jossa ei ole tarkoituskaan kävellä tiettyä reittiä tiettyyn paikkaan. Voi lähteä melkein mihin suuntaan vain, niin kohta löytyy paikka, johon pysähtyä ihan vaan olemaan.

Kiipeilyä puussa

Porkkalanniemelle kannattaa lähteä myös öiseen aikaan:
Pimeällä Porkkalanniemellä

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in lapset, päiväretki, Porkkala, 0 comments