Lauhanvuori

Lauhanvuorella Kivijadalta kohti Spitaalijärveä

Alkukesän piipahdus Lauhanvuoren näkötornissa herätti uteliaisuuden pientä Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevaa kansallispuistoa kohtaan. Varsinkin Kivijadaksi kutsuttu suuri muinaiskivirannikko kiinnosti. Jääkauden jälkeisiä muinaisrantoja on Espoossakin useita, mutta ei yhtään niin isoa kuin Lauhanvuorella. Niinpä kesäloman koittaessa palasimme alueelle uudestaan.

Kivijata, Lauhanvuori, Isojoki

Lauhanvuoren kansallispuistossa on kolme lapsiperheellekin sopivan pituista rengasreittiä, joista kaksi on aivan uusia, tänä vuonna avattuja. Tahtoo retkelle -blogia lueskeltuani valitsin meille kuitenkin Kivijadalta Spitaalijärvelle kulkevan, noin 4.5 kilometrin pituisen polun. Toinen uusista rengasreiteistä, Pirunkierros, olisi myös lähtenyt Kivijadalta ja kiertänyt sen ympäristössä. Uusi reitti oli merkitty punaisin nauhoin, ja näytti vielä kovin vähän kuljetulta (kuva alla).

Pirunkierros, Lauhanvuori, Isojoki

Ajoimme siis ensin ihailemaan Kivijataa. Kuopus tosin nukahti autoon kymmenen minuuttia ennen perillepääsyä, joten häneltä jäi tämä hienous tällä kertaa tutkimatta. Lisäksi kuopuksen sukat, jotka olin pakannut mukaan, olivat takakontissa kastuneet juomapullosta valuneesta vedestä. Ei siis mennyt ihan putkeen retken aloitus. Kuopuksen nukkuessa mies kävi ensin kävelemässä Kivijadan ympäristössä. Itse kivikossahan ei lumettomaan aikaan saa kulkea kuin sen poikki rakennettua puista kulkuväylää myöten.

Tämän jälkeen minä lähdin esikoisen kanssa kulkemaan Spitaalijärveä päin. Mies taas ajoi kuopuksen kanssa Spitaalijärven parkkipaikalle, josta he lähtivät lapsen herättyä kävelemään meitä vastaan. Näin mieskin näki reitin parhaat palat, eli Kivijadan, luomat eli purot sekä yhdessä puroista olevan lähteen. Näin vältyttiin myös osittain viime aikoina tutuksi tulleesta ”kuka saa kulkea ensimmäisenä” -taistelusta.

Lauhanvuori, Isojoki

Kivijadan jälkeen polku kulki tasaisena ja suorana mäntykankaalla. Polun ympäristössä näkyi jonkun verran reitin kunnostuksen aiheuttamia jälkiä. Oma mieli oli vielä aika rauhaton. Kävi jopa mielessä, että eipä tämä nyt niin kummoiselta paikalta vaikuta, olisi ehkä vaan pitänyt jäädä mökille mököttämään. Esikoinen jutteli kuitenkin iloisesti tietämättömänä äidin mietteistä ja matka taittui helposti. Mäntykankaan jälkeen maasto muuttui suoksi ja ensimmäisen kämmekän nähtyäni suustani pääsi jo ihastuksen huokaus.

Lauhanvuori, Isojoki

Yhtäkkiä ympärillämme oli upea vehreys, olimme saapuneet purojen vierellä kulkevalle osuudelle. Aurinkokin oli tullut esiin ja sai kaikki vihreän sävyt hehkumaan. Jonkin aikaa puronvartta kuljettuamme toinen puoli seurueestamme juoksikin jo meitä vastaan. Söimme yhdessä eväitä ja jatkoimme kohti Spitaalijärveä kauniissa suo- ja puromaastossa.

Lauhanvuori, Isojoki

Lauhanvuori, Isojoki
Lauhanvuori, Isojoki

Viimeisellä pätkällä esikoisen jalka lipesi pitkospuulta ja lenkkari oli suossa. Poika oli kuulemma miettinyt, että kumpparit olisivat paremmat retkikengät, mutta kun äiti oli käskenyt laittamaan lenkkarit… itselläni oli tietysti kalvokengät jalassa. Märällä kengällä ei mitenkään voi kävellä, joten sorastetut pätkät menivät sitten äidin reppuselässä. Tästä johtuen myös itse Spitaalijärvi jäi näkemättä, kaarsimme lyhintä reittiä parkkipaikalle. Onneksi varsinainen nousu Lauhanvuoren päälle alkaa vasta Spitaalijärven jälkeen. Hengästyneenä autolle päästyä kuitenkin tajusin, että metsäpolulla mieli oli jälleen kerran rauhoittunut täysin.

Lauhanvuori, Isojoki
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Isojoki, kansallispuisto, kesä, Kivijata, lapset, Lauhanvuori, päiväretki, 4 comments

Lauhanvuoren huipulta yöksi pellonlaitaan

Pohjois-Satakuntalaiselta savipellolta, kurjenpolvien, kellukoiden ja koiranputkien keskeltä löytyi kesän 2017 nuku yö ulkona -telttapaikkamme. Viime syksynä nukuimme mummolan takapihalla, tällä kertaa mökkimaisemissa. Päivällä olimme autoilleet mökiltä merenrantaan Kristiinankaupunkiin sekä kiivenneet Pohjanmaan korkeimman vuoren huipulla olevaan näkötorniin. Illalla oli nautinto painaa pää tyynyyn koivujen katveessa lintujen konserttia kuunnellen. 
 
Jämijärvi, nukuyöulkona
Lauhanvuori Isojoen ja Kauhajoen rajalla on kuin saari keskellä lakeuksia. Saari se on joskus ollutkin. Lauhanvuoren laki on ollut vedenpinnan yläpuolella heti viimeisen jääkauden jälkeen, meren huuhtoessa alempia rinteitä. Laki on metsäinen, mutta sen päällä olevan 22 m korkean näkötornin huipulta on hienot näkymät yli metsien. Horisontissa voi erottaa tuulimyllyjä ja voimalaitosten piippuja nykyisellä merenrannalla noin 40 kilometrin päässä. 
 
Lauhanvuori, Isojoki
Lauhanvuoren näkötorni on sen verran vankkarakenteinen, että uskalsin kiivetä sinne vaikka kohtalaisen korkeanpaikankammon omaankin. Uskalsin myös päästää lapset kiipeämään, vaikka varsinkin kuopuksen kanssa pysyttelen yleensä mieluummin maan tasolla ja kaukana kaikista jyrkänteistä. 
Lauhanvuoren näkötorni, Isojoki
Päivän jälkeen olin sen verran väsynyt, että harkitsin jopa sisällä nukkumista. Onneksi teltta on tullut pystytettyä jo sen verran monta kertaa, että väsyneenäkin se sujuu nopeasti. Makuualustat ja -pussit sisään, pyjamat päälle ja iltasatua lukemaan. Lämpimässä kesäyössä teltan oviaukon pystyi jättämään auki, niin että maisema näkyi hyttysverkon läpi ininän jäädessä ulkopuolelle. Mimmi Lehmän ja Variksen seikkailujen jälkeen ei kestänyt kovin kauan että vierestäni kuului tasainen tuhina. Eihän kesäyöhön voi mitenkään olla rakastumatta.
 
nukuyöulkona
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Isojoki, kesä, lapset, Lauhanvuori, nukuyöulkona, päiväretki, yöretki, 4 comments