Lohja

Päiväretki Karkalin luonnonpuistoon

Karkalin luonnonpuisto Lohjalla on houkuttanut minua jo pidempään. Tämä lehdoistaan tunnettu luonnonpuisto sijaitsee Lohjanjärveen pistävän Karkalinniemen päässä. Toukokuun ensimmäinen viikonloppu oli täydellinen ajankohta Karkaliin suuntautuneelle retkelle, aurinko helli meitä koko päivän ja sai vuokot hehkumaan.

Valko- ja sinivuokkoja polun varressa

Saavuimme luonnopuiston parkkipaikalle yhdentoista aikaan aamupäivällä, tällöin paikalla oli alle kymmenen autoa. Lähtiessämme kolmelta takaisin, parkkipaikka oli jo täyttynyt. Poluilla näkyi siis muita retkeilijöitä tämän tästä, mutta se ei oikeastaan haitannut. Nuotiopaikkojen puuttuminen ja hieman hankala saavutettavuus vaikuttavat varmasti myös siihen, että roskat loistivat poissaolollaan. Edes taukopaikkojen tuntumassa ei näkynyt pillimehupurkkeja tai eväskääreitä.

Helppoa kangasmetsää

Karkalinniemellä on muutama polkuvaihtoehto, polkujen ulkopuolle luonnonpuistossa ei saa poiketa. Hanski-Hakin luontopolku on 2.5 km mittainen ja lapsillekin helppo kulkea. Polun varrella on kaksi taukopaikkaa, joissa on eväspöytä. Toinen paikoista sijaitsee upealla niityllä ja toinen kauniilla rantapaikalla.

En ollut miettinyt reittiä etukäteen oikeastaan ollenkaan, olin ajatellut että mennään fiiiliksen mukaan. Kahden aikuisen sekä 4- ja 5-vuotiaiden lasten muodostama seurueemme saavutti rannassa olevan taukopaikan nopeasti. Nälkäkin kyllä jo oli, joten pidimme rauhallisen evästauon ja jatkoimme matkaa. Koska virtaa tuntui lapsilla riittävän, emme kääntyneet takaisinpäin vaan jatkoimme niemen kärkeen johtavalla polulla.

Pitkospuut rannalla

Taukopaikan jälkeen polku muuttui selvästi hankalammaksi kulkea. Varsinkin rannan lähellä kulkevilla osuuksilla oli aika kivikkoista eikä mäkien kiipeämiseltäkään vältytty. Polulta ei olisi edes tehnyt mieli poistua, sen verran ryteikköistä rannan tuntumassa oli.

Maisema Lohjanjärvelle

Niemen kärjestä takaisinpäin lähdettäessä polku nousi pois rannasta ja muuttui näin ollen selvästi helppokulkuisemmaksi. Lapset jaksoivat taas vähän matkaa juosta edellä. Loppumatkasta askel kyllä jo hidastui ja paluumatkalla autossa takapenkiltä kuului melkoisen levotonta kikatusta.

Värikkäitä kääpiä

Yhteensä melkein kahden tunnin automatkoihin suhteutettuna 2.5 kilometrin mittainen helppo luontopolku olisi tuntunut vähän liian lyhyeltä lenkiltä. Toisaalta pidempi kierros oli tämänikäisille lapsille jo selvästi hieman liian pitkä, varsinkin kun lisälenkkiosuuden varrella ei ollut mitään selvää yksittäistä kiinnostavaa asiaa.

Aikuisen silmään reitin varrella oli kyllä monta kaunista yksityiskohtaa ja pysähtymiskohdetta. Erään mäen päällä, polun molemmin puolin oli bussilastillinen retkeilijöitä syömässä eväitään. Kirkkaanväriset ulkoiluvaatteet ja hymyilevät kasvot loivat hienon tunnelman ruskeaan metsään, jota lehtien vihreys ei ollut vielä vallannut. Melkein kuin olisi kukkaloiston läpi kävellyt.

Valkoinen sinivuokko

Lapsille hauskin retki olisi varmaan ollut kävellä luonnonpuiston lyhyempi luontopolku ja sen jälkeen vierailla Karkalinniemellä sijaitsevassa Torholan luolassa. Lyhyemmän lenkin varrella olivat myös kauneimmat sinivuokkomättäät, maasto oli avoimempaa ja valoisempaa kuin aivan niemen kärjessä. Kaiken kaikkiaan upea paikka, tämän haluaisin nähdä myös ruskan ollessa parhaimmillaan.

Lue myös lokakuisesta retkestämme Torholan luolaan: Kurkistus Torholan luolaan

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Karkalinniemi, lapset, Lohja, päiväretki, retkeily, 4 comments

Telttaretki Karnaistenkorven satumetsään

Telttaretkestä Lohjan Karnaistenkorpeen jäi ristiriitainen tunne. Toisaalta siellä oli upea syksyinen metsä, jonka pohjaa peitti vihreänä hehkuva sammalmatto. Oli hienot laavut kauniiden lampien rannoilla, hyvät opasteet ja mukavat polut. Toisaalta mieleen jäi jatkuva moottoritien häly, joka ei tauonnut yölläkään, sekä roskien täplittämä maa nuotiopaikkojen ympärillä.

Kannon päässä kasvavia sieniä oli Karnaistenkorvessa paljon

Vaihteluna Nuuksiolle, lähdin sunnuntaina iltapäivällä kuopuksen kanssa telttaretkelle Lohjalle. Kisakallion urheiluopiston tuntumassa sijaitseva Karnaistenkorpi oli minulle ennestään tuntematon paikka. Netistä olin saanut selville, että alueelta löytyy ainakin luontopolku sekä kaksi laavua. Metsässä risteili paljon polkuja, mutta varsinainen luontopolku sekä reitit laavuille oli hyvin merkitty.

Lähdimme liikkeelle alueen eteläpuolelta, Jantoniementien parkkipaikalta. Parkkipaikka oli pieni ja pysäköidyistä autoista päätellen se oli ollut aiemmin päivällä tupaten täynnä. Ei sinänsä mikään ihme helposti saavutettavalla paikalla, aurinkoisena viikonloppuna ja parhaaseen sienestysaikaan.

Alue ei ole kovin suuri ja parkkipaikalta ensimmäiselle laavulle tuli matkaa vain noin kilometri. Metsä ympärillä oli kuin sadusta: sammalmatto peitti kaiken paitsi isommat kalliot. Lehtipuut olivat jo varistelleet keltaisia lehtiä poluille ja sammaleen päälle. Kaatuneita puita ja mitä erilaisimpia sieniä näkyi joka puolella.

Polku Jantoniemen parkkipaikalta Ahvenalammelle

Polku kulki loivaan ylämäkeen, mutta se oli helppokulkuinen ja pian olimmekin jo Ahvenalammen rannassa. Söimme kallion päälle eväitä ja ihailimme lampea. Katselimme vähän ympärillemme telttapaikkaa etsien, mutta maasto oli sen verran muhkuraista ettei yhtään varsinaisesti tasaista kohtaa löytynyt. Lisäksi moottoritien ääni kantautui laavulle minun korviini todella häiritsevänä. Laavuhan sijaitsee siitä erikoisessa paikassa, että Turun moottoritie kulkee tunnelissa aivan sen lähellä Karnaistenkorven ali. Tunnelin suuaukko on vain muutaman kilometrin päässä laavusta.

Olin useammastakin blogista lukenut ettei moottoritien ääni kuulu metsään. En tiedä oliko kyse omasta meluherkkyydestäni vai sääoloista, mutta minusta tien kohinaa ei mitenkään voinut olla huomaamatta. Tällä kertaa ilma olikin melkein tyyni ja sää pilvetön. Tuulen humistessa ja pilvien vaimentaessa kohinaa tilanne olisi voinut olla eri.  

Muhkuraista maastoa Ahvenalammen laavun ympärillä
Ahvenalampi

Jatkoimme siis matkaa vielä toisen kilometrin kohti Sorvalammen laavua. Matkalla tien melu vaimeni jonkin verran, muttei kadonnut kokonaan. Myös Sorvalammelta oli hieman vaikeaa löytää tasaista paikkaa teltalle. Siksi tänne varmaan onkin rakennettu laavut eikä pelkkiä nuotiopaikkoja tai keittokatoksia. Paikka oli kuitenkin hieno ja nuotiolla oli mukava istua iltaa. Ainoa mikä häiritsi olivat pienet roskat, joita näkyi vähän joka puolella.

Pimeän tullen muut retkeilijät lähtivät kotiinpäin. Heidän otsalamppujensa valojen hävitessä metsän siimekseen katsahdin ylöspäin ja huomasin tähtien syttyneen taivaalle. Siihen olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaan tuijottamaan tähtiä ja hiipuvaa hiillosta. Paikan hiljetessä lasta rupesi kuitenkin vähän pelottamaan ja pian siirryimme teltan turvaan iltasatuja keksimään.

Aamusumu Sorvalammella

Seuraavana päivänä heräsimme kauniin sumuiseen aamuun emmekä pitäneet mitään kiirettä. Söimme aamupalaa pidemmän kaavan mukaan, teimme kaarnalaivoja ja tutkimme laavun ympäristöä. Sinä aikana useampi seurue ehti jo ohittaa laavun. Aamupalan jälkeen läksimme metsään sienikorin kanssa ja jonkinlaisen saaliin saimmekin. Sieniretken jälkeen söimme vähän välipalaa, laitoimme teltan kasaan ja lähdimme myöhäiselle lounaalle Ahvenalammen laavulle. Tuollakin laavulla oli sen verran tutkittavaa ja kiipeiltävää, että kotiin palasimme vasta Pikku Kakkosen alkamisaikaan.

Jänniä kallionkoloja Sorvalammen laavun läheisyydessä
Sorvalammen laavu ja nuotiokehä

Lisää yhden yön telttaretkiä lapsen kanssa pääkaupunkiseudun liepeillä:

Hynkänlammella sai tammikuussa telttailla rauhassa
Kevätyö lapsen kanssa Nuuksiossa -mitä mukana?
Miksei aina voi olla maanantai?
Liesjärven kansallispuistossa

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Karnaistenkorpi, lapset, Lohja, yöretki, 8 comments