luontopolku

Auttikönkään luontopolku Rovaniemellä – huippukohde lapsiperheelle

Auttikönkään luontopolku Rovaniemellä – huippukohde lapsiperheelle

Sopiva sekoitus erilaisia luontotyyppejä, veden kuohua, upeita kivenlohkareita ja historiaa. Helpohko, mutta mäkinen, 3.5 km:n pituinen ympyräreitti, jonka hankalimmissa kohdissa on portaita, kävelysiltoja ja pitkospuita. Lisäksi riippusilta joen yli, laavu nuotiopaikkoineen, näkötorni sekä sympaattinen kahvila. Tällainen on Auttikönkään luontopolku Rovaniemellä, Posion rajan tuntumassa.

Vaikka Auttikönkään luontopolku kulkee osittain haastavassa maastossa, niin se ei ole varsinaiseti hankalakulkuinen. Reitti oli juuri sopivan vaihteleva 5- ja 9-vuotialle retkeilijöille. Polulla riittää kuitenkin mäkiä ja portaita kiivettäväksi, joten pienempien lasten kanssa retkeillessä voi olla hyvä ottaa mukaan jonkinlainen kantoväline jyrkimpiä mäkiä varten. Itse Auttiköngästä pääsee  katsomaan esteetöntä polkua pitkin könkään ylittävältä sillalta sekä parkkipaikan ja kahvilan läheisyydessä olevalta katselupaikalta, vaikka lastenrattaiden kanssa.

Uittoränni Auttikönkäällä
Patokoneistoa Auttikönkäällä
Uittoränni Auttikönkäällä

Könkäälle on aikoinaan rakennettu tukkien uiton mahdollistava uittoränni. Rännin jäänteitä, korkeita kallioita ja veden kuohumista katsellessa on helppo tuntea syvää kunnioitusta sekä entisajan työmiehiä että luontoa kohtaan.

Näkymä Auttijoen rotkolaaksoon

Heti könkään jälkeen noustaan portaita pitkin korkealle mäen päälle. Pian laskeudutaan kuruun, jossa lojuu valtavia kivenlohkareita sikin sokin. Kivet ovat kuin pilviä, jokainen näkee niissä erilaisia muotoja ja kuvia. Toinen lapsista bongasi jostain kurun pohjalta kivisen sydämen, jota ei harmikseen saanut kameralla vangittua.

Ensimmäisten metalliportaiden sivuun on tehty puinen baana koiria varten. Myös kurun porrasreitin voi kiertää hieman pidempää, portaatonta reittiä pitkin.

Kivikkoinen kuru Auttijoen tuntumassa

Kurun jälkeen luontopolku kulkee joen suuntaisesti vaihtelevassa metsämaastossa esitellen alueen historiaa ja luontoa. Aluksi puiden välistä vilahtaa vielä Auttiköngäs ja sen alajuoksua, mutta sen jälkeen joki jää piiloon vähäksi aikaa.

Pitkospuita metsäpolulla
Onnellinen retkeilijä

Noin puolessa välissä reittiä vastaan tulee Auttijoen ylittävä silta sekä joen rannalla oleva laavu. Joen törmällä on portaat, joten laavulle voi tulla pitämään taukoa myös melontaretkellä. Hiljaa virtaava joki ja ympärillä oleva vehreys tekee paikasta mieltä rauhoittavan.

Riippusilta Auttijoen yli
Laavu ja nuotiopaikka Auttijoen rannalla
Tyyni joki riippusilan alla

Riippusillan jälkeen alkaa nousu Könkäänvaaralle. Joen tuntumassa kasvillisuus on rehevää.  Silmä löytää metsästä toisen toistaan kauniinpia yksityiskohtia. Mitä ylemmäs noustaan, sen karummaksi maasto muuttuu, kunnes ollaan vaaran päällä, kallioisella mäntykankaalla.

Meidän retkipäivämme, juhannuspäivä, oli sateinen. Sade oli pitänyt taukoa retkemme ajan, kunnes juuri ennen Könkäänvaaran lakea taivaan vesihanat avautuivat uudestaan. Nostimme huput päähän ja jatkoimme verkkaisesti matkaa antaen kanssaretkeilijöiden juosta ohi. Kiipesimme näkötorniin ja etsimme geokätkön kenenkään häiritsemättä. Esikoinen nautti tornin räystäältä kämmenselälle putoavista sadepisaroista, kuopuksella taas oli jo kahvilan herkut mielessä ja kova halu jatkaa polkua pitkin eteenpäin muiden perässä.

Sadepisarat tippuvat kämmenelle luontotornin räystäältä

Matka vaaran päältä takaisin parkkipaikalle ja kahvilalle sujui joutuisasti alamäkeen. Kun autojen äänet jo kuuluivat hiekkatieltä, polulla tuli vastaan vielä yksi erityisen kaunis kosteikkopaikka. Sadesää sai luonnon hehkumaan syvän vihreän eri sävyissä valoisana keskikesän päivänä.

Hieno vehreä kosteikko luontopolun lopussa
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Auttiköngäs, lapset, luontopolku, päiväretki, retkeily, Rovaniemi, 2 comments

Hynkänlammella sai tammikuussa telttailla rauhassa

Olin lupaillut 4-vuotiaalle kuopukselleni yöretkeä jo muutaman kuukauden ajan, mutta viikonloput olivat joko olleet täynnä muuta tekemistä tai sää oli ollut surkea. Talvisaikaan en sentään viitsi lähteä lapsen kanssa vesisateeseen telttailemaan. Pitkän odotuksen jälkeen koitti vihdoin vapaa, jonka ajaksi säätiedotus lupasi poutaa, pientä pakkasta ja mahdollisesti jopa auringon pilkahduksen.

Jäisellä ulkoilutiellä saa asetella askeleensa varovasti

Valitsin meille retkikohteeksi Pirttimäen ulkoilualueella sijaitsevan Hynkänlammen tulipaikan. Aivan Nuuksion kansallispuiston eteläpuolella olevalla Pirttimäen ulkoilualueella on hyvin merkitty ulkoiluteiden verkosto ja paljon merkitsemättömiä polkuja. Alueen länsiosassa, Sorlammen ympärillä, kiertää viiden kilometrin pituinen luontopolku, jonka varrelta löytyy muun muassa hiidenkirnuja, luola ja keittokatos. Lumitilanteen salliessa Pirttimäen ulkoiluteille tehdään hyvät ladut, joita on mukava hiihdellä. Tällä retkellä ei kuitenkaan tarvinnut pelätä, että olisimme sotkeneet latuja.

Puron ylittävä silta tammikuun hämärässä
Lähdimme liikkeelle Nuuksiontien varrella olevalta parkkipaikalta, jolta pääsee Sorlammen luontopolulle. Vaikka luontopolulle ei ole tältä parkkipaikalta opastusta, niin polun löytää helposti kun laskeutuu ensin parkkipaikan kulmalta lähtevää reittiä alaspäin kohti puroa ja sen ylittävää siltaa. Heti sillan jälkeen saavutaan luontopolulle, jonka opasteet on juuri uusittu. Parkkipaikan läheisyyteen pääsee myös bussilla, lähin pysäkki on noin puolen kilometrin päässä parkkipaikasta.

Kun pääsimme matkaan, oli jo auringonlaskun aika, mikä tarkoitti tähän aikaan vuodesta noin puolta neljää iltapäivällä. Kuljimme luontopolkua pitkin pienen Sorlammen ohi, minkä jälkeen oikasimme metsän poikki Hynkälammelle johtavalle ulkoilutielle. Pimeä metsä selvästi jännitti lasta, joten tällainen hiekkatietä pitkin kulkeva reitti oli tällä kertaa juuri sopiva. Alkumatkasta meitä vastaan tuli vielä parkkipaikalle palaavia retkeläisiä, mutta sen jälkeen saimme kulkea aika lailla yksin. Ainoastaan yksi pyöräilijä sujahti hiljaa ohi kirkkaine valoineen taivaltaessamme kohti Hynkänlampea.

Perille päästyä oli jo aivan pimeää ja kaivoin otsalamput esiin. Edellisten kävijöiden jäljiltä keittokatoksessa oli vielä pieni hiillos ja puitakin oli iloksemme pilkottu valmiiksi. Saimme nuotion syttymään vaivattomasti ja pääsimme heti ruoanlaittopuuhiin.

Hynkänlammen keittokatosHynkänlammen keittokatos on rakennettu kallion päälle reilusti lammen rantaa ylemmäs. Ulkoilutie kulkee aivan katoksen tuntumasta. Kyseessä ei siis ole kaikkein erämaisin leiripaikka, kun huussikin sijaitsee tien toisella puolen.

Puuhaillessamme keittokatoksessa ja puuvajalla otsalamppujen valossa, lasta ei enää pelottanut lainkaan. Pieni valo toi tarpeeksi turvaa. Söimme ja pilkoimme puita puuvajan kiinteällä kirveellä. Teltan pystyttämisen jälkeen paistoimme vielä iltapalapopkornit. Tässä vaiheessa huomasin harmikseni, että suola oli jäänyt kotiin. Onneksi mukana oli voita, joka pelasti tilanteen. Koko pieni kattilallinen herkkua katosi alta aikayksikön.

Illan aikana voimistunut tuuli puhalsi suoraan yli Hynkänlammen ja kallion. Kallion päälle tuulensuuntaisesti pystytetty tunneliteltta ei pahemmin heilunut, mutta puiden latvoista kuulunut humina piti minua pitkään hereillä.

Näköala kallion päältä Hynkänlammelle

Pakkasta oli luvattu yöksi muutama aste. Olin varautunut siihen ottamalla sekä lapselle että itselleni kaksi makuualustaa: solumuovisen ja ilmatäytteisen. Lapselle oli mukana myös kaksi makuupussia: lasten ja aikuisten kolmen vuodenajan pussit, jotka laitoin sisäkkäin. Lisäksi minulla oli itselleni talvimakuupussi. Tällä yhdistelmällä pärjäisi vähän kylmemmälläkin säällä mainiosti, jos lapsi vain pysyisi makuupussien sisällä. Tälläkin kertaa pärjäsimme kyllä siinä mielessä mainiosti, ettei kummallakaan ollut kylmä. Koska poika on hyvin liikkuvainen, joiduin kuitenkin ottamaan hänet aamuyöstä osittain oman makuupussini sisälle ja asettelemaan loput pussit yhteisiksi peitoiksi. Arvatenkin oma uneni oli tämän jälkeen entistä katkonaisempaa. Lapsi nukkui tietysti hyvin eikä muistanut ollenkaan että olisi herännyt yöllä. 

Valo siivilöityy puiden välistä

Aamulla nousimme ylös mitä parhaimpaan talvisäähän, vain lumi puuttui. Aurinko paistoi vielä matalalta ja valo siivilöityi puiden lomasta. Kesäretkistä poiketen minulla ei ollut juomavesiä mukana, jotta sain rinkan painon pidettyä kohtuullisena (lähtiessä painoa oli aika tasan 20kg poislukien kamera, joka kulkee omassa vyölaukussaan). Niinpä ensimmäiseksi lähdimme lammelle vedenhakuun. Hynkänlammen rantaan vievä kallio on aika jyrkkä ja varsinkin näin talvisaikaan kannattaa olla tarkkana askelten kanssa tai kiertää suosiolla metsän kautta.

Lammen rannassa on laituri, joka kesällä houkuttelee uimaan. Nyt järveä peitti viiden sentin jääkerros, jonka rikkominen pienellä retkikirveellä oli lapsen mielestä ihan parasta. Meidän pitikin palata rantaan kirveenkäyttöharjoituksiin uudestaan vielä aamupalan jälkeen.

Avantoa hakkaamassa Hynkänlammen rannassa

Paluumatkalle lähdimme puolenpäivän aikaan. Emme palanneet lähtöpaikkaamme, vaan kävelimme päinvastaiseen suuntaan Pirttimäen ulkoilumajalle. Harmillisesti Pirttimäen kahvila ei ollut auki, mutta kahvilan pihapiirissä olevalla leikkipaikalla vietimme jonkin aikaa ennen kuin suuntasimme Kunnarlantien varteen bussia odottamaan.

Meillä oli mukava talvinen retki, mutta kylmän vuodenajan nukkumisjärjestelyä tämän lapsen kanssa täytyy vielä pohtia, jotta saan seuraavalla kerralla itsekin nukuttua.

Lisää telttaretkiä Nuuksioon tai sen lähelle:

Kevätyö lapsen kanssa Nuuksiossa -mitä mukana?
Miksei aina voi olla maanantai?

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoo, Hynkänlampi, lapset, luontopolku, retkeily, Sorlampi, yöretki, 4 comments