Luukki

Suklaataikinaa lumisessa Luukissa

Kaunista luontoa, tulipaikkoja, lämmittelymahdollisuus sisätiloissa ja vessat. Luukin ulkoilualue Pohjois-Espoossa on oiva paikka retkeilyyn, kun seurueesta löytyy sekä enemmän että vähemmän ulkoilmaihmisiä. Luukki sijaitsee ihan Vihdintien varressa ja on suhteellisen hyvin saavutettavissa myös julkisilla, bussilla pääsee sunnuntaisin(kin) tunnin välein suoraan Helsingin keskustasta.

Luukissa on useita merkittyjä reittejä, me kiersimme niistä pisimmän, 8.6 km lenkin. Osa reiteistä on ilmeisesti talvella latuina, mutta nyt lunta oli sen verran vähän että hiihtäminen onnistui vain golf-kentällä, missä muutama ihminen suksilla näkyikin. Metsässä ei siis kuitenkaan tarvinnut varoa, että olisi sotkenut latuja.

Lähdimme kiertämään valitsemaamme reittiä Luukin kartanon pihasta vastapäivään. Reitti kulki kauniin metsäisessä maisemassa, sivuten useampaakin lampea. Vähän puolenvälin jälkeen koukkasimme pienen piston Halkolammenojan nuotiopaikalle. Jälleen kerran puuvarasto ammotti tyhjyyttään, onneksi olin ennakoinut tilanteen ja varautunut omilla puilla. Kaivoimme repuista eväät ja samalla rupesin valmistamaan meille jälkiruokaa, Hellureijaa-blogista bongaamiani suklaamuffinsseja appelsiinien sisällä. Alunperin ohje on ilmeisesti Retki-lehdestä.

nuotioappelsiinit, nuotioruokaa, appelsiinisuklaamuffinssit, nuotiomuffinssit, appelsiinimuffinssit, appelsiinmuffinit, nuotiomuffinit

Kaikessa yksinkertaisuudessaan siis tehdään kotona (suklaa)muffinssitaikina joko itse tai kaupan valmissekoituksesta ja pakataan se esim. muovipussiin. Appelsiineista leikataan yläosa irti ja syödään sisus pois. Taikinalla täytetään appelsiinit puolilleen, kiinnitetään tikuilla yläosa takaisin kanneksi ja laitetaan viritykset sellaisenaan nuotioon paistumaan. Tähän saakka sujui hyvin, mutta paistaminen ei mennyt näin ensimmäisellä kerralla ihan putkeen, taikinan kypsymiseen olisi selvästi tarvinnut enemmän lämpöä. Onneksi suklaataikina on hyvää raakanakin, joten tarjoilin sitten nämä herkut pinnalta kypsinä yhden retkeläisen varpaita jo paleltaessa. Lopputuloksen ulkonäkökään ei ollut erityisen houkutteleva ja lisäksi onnistuin kuopaisemaan appelsiinin valkoista osaa viimeiseen lusikalliseen saaden suuhun karvaan jälkimaun, mutta ideana tämä on niin hauska että kokeilen kyllä uudestaankin.

Retken jälkeen oli tarkoitus käydä Luukin kartanon kahvilassa, joka näin talviaikaan on auki viikonloppuisin klo 10-15. Harmiksemme luulimme kahvilan olevan auki neljään saakka ja koputtelimme sen ovea hieman kolmen jälkeen, joten kahvilan tarjoomukset jäivät tällä kertaa maistamatta. Sen sijaan poikkesimme läheiselle Lahnuksen Shellille, josta sai maistuvia voileipiä ja paikan päällä tehtyä smoothieta. Vatsa täynnä oli hyvä lähteä takaisin pääkaupunkiin.

Luukki, ulkoilureitit, ladut
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Helsinki, Luukki, oma aika, päiväretki, 2 comments

Omaa aikaa Luukissa

4.9.16

Lasten kanssa on ihana retkeillä, mutta ihanaa on myös kun voi kulkea omaa tahtia ja kantaa vain omat eväänsä. Ei tarvitse ratkoa riitoja siitä, kuka saa kulkea edellä tai kenelle annettiin enemmän vaahtokarkkeja tai motivoida ketään jaksamaan vielä vähän matkaa makkaranpaistopaikalle.

Yhdistetään omaa tahtia kulkemiseen vielä löytämisen ilo ja hyvä ystävä, niin retkeltä palaa kotiin paljon parempi äiti kuin sinne lähti. Tänä vuonna metsät ovat pullollaan sieniä, ei tarvitse kuin vähän poiketa polulta, niin saalista löytyy. Takapihaltamme alkavasta kaupunkimetsästäkin olisi siis varmaan saanut astian täyteen, mutta suuntasimme kuitenkin sunnuntain kunniaksi Luukkiin, Pohjois-Espooseen. Perillä parkkipaikat pullistelivat autoja, mutta metsässä sai silti olla ihan rauhassa.

Sammaleen peittämillä rinteillä pomppasi helposti silmille lampaankääpää ja suppilovahveroita. Muutama kanttarelli, mustatorvisieni, orakas ja kehnäsienikin päätyi koreihimme. Viimeksi mainittu oli minulle ihan uusi tuttavuus, täytyypä olla tarkkana, jos oppisin tunnistamaan sen itsekin. Harmillisesti kamera unohtui kotiin, joten kuvat jäivät suurelta osin ottamatta. Aivoihin olivat kuvat onneksi tallentuneet, illalla kun kävin nukkumaan, suppilovahverot vilisivät silmissä, ei huono alku unille.

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Helsinki, Luukkaan ulkoilualue, Luukki, oma aika, päiväretki, sieniretki, 0 comments