Meiko

Talviretki Meikossa

Talviretki Meikossa

On sunnuntai. Edellisenä iltana on satanut lisää lunta, aurinko paistaa ja hanki kimmeltää. Täydellinen ulkoilupäivä. Paitsi että niin on kaikkien muidenkin mielestä.

Hymy korvissa ajan Veikkolasta Kurjolammen parkkipaikalle johtavaa tietä. Lumiset oksat kaartuvat tien ylle ja näen mielessäni miten auringonvalo siivilöityy mäntyjen välistä kävellessämme puronvartta pitkin. Ohjaan auton pienelle parkkipaikalle vain huomatakseni, ettei siellä ole meille tilaa. 

Autoradiosta soiva lasten äänikirja pelastaa tilanteen. Lapsi ei edes huomaa miten epäröin ja punnitsen vaihtoehtoja. Olisiko tuossa sittenkin sopiva kolo autolleni vai lähtisimmekö takaisin kotiin. Missä muualla täällä lähellä olisi mahdollista päästä nuotion ääreen. Voi kuinka kaipaan arkivapaita.

Asetan navigaattoriin uuden kohteen. Meikon ulkoilualueella olisi todennäköisesti tilaa, eikä sieltä olisi kotiin kovin pitkä matka. Navigaattori ohjaa meidät läpi Kirkkonummen kauniiden maalaismaisemien. Äänikirjakin on vielä kesken, kun ohitamme tutun vesilaitoksen. 

Purkaessamme takakontista tavaroita muistelemme syyskuista telttayötä täällä. Kurkkaamme vielä opastustaululla olevaa karttaa ja lähdemme kohti Ribergetin nuotiopaikkaa. Lapsi työntää innoissaan kuorma-autoaan pitkin polkua ja minä tallaan rauhassa perässä.

Meikon polkuja talvella

Matkaa tulipaikalle on vajaa kilometri, kävellen olisimme hujauksessa perillä. Kuorma-auton työntäminen hieman hidastaa menoa ja pian alkaakin kysely: ”onko vielä pitkä matka?”

Ei tullut otettua narua mukaan, mutta lopulta keksin: irrotan kaulassani roikkuvasta kamerasta hihnan ja sidon sen vetonaruksi rekkaan. Matka jatkuu sen jälkeen paljon joutuisammin. Ensi kerralla ehkä muistan, että talviretkelle kannattaa aina ottaa pulkka mukaan. Se kulkee kevyesti perässä ja alamäkien laskeminen tekee matkasta kaksin verroin hauskempaa. 

Lapsi ja kuorma-auto

Pian saavumme tulipaikalle. Ihmettelen miksei täällä ole ketään, vaikka parkkipaikalla oli autoja paljon. Pian syy selviää. Puuvaja on melkein tyhjä ja vähätkin puut ovat litimärkiä. Ihan toista oli syksyllä.

Pilkon retkikirveellä puita pienemmiksi, toinen paikalle tuonut seurue kerää maasta kuolleita oksia sytykkeiksi. Kaivan ensiapupussukasta myös valmiin sytytyspalan avuksi ja puhaltelen kytevää nuotiota. Savu kirvelee silmiä ja vesi sihisee höyrytessään märistä puista. Minulla on aina auton takakontissa muutama kuiva puu juuri näitä hetkiä varten, mutta eivätpä ne siellä takakontissa paljon auta.

Meikojärven ulappa jäässä

Eväät saadaan lämpimiksi, termoksessa on lämmintä kaakaota eikä vaahtokarkkien paahtaminen kummoista tulta vaadi. Onneksi.

Paluumatkalla tarjoudun kantamaan lapsen rekkaa, mutta en saa lupaa. Poika juoksee edellä ja kiskoo rekkaa perässä. Nauramme yhdessä aina kun rekka suistuu polulta milloin mihinkin onnettomuuten joutuen.

Autossa huokaisen: ”huh huh, olipa retki.” Ennen kuin ehdin avata suutani uudestaan, poika jatkaa: ”mutta tosi kiva.”

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in lapset, Meiko, päiväretki, 0 comments

Piipahdus Meikossa — nuku yö ulkona 2018

Vuoden 2018 nuku yö ulkona -kohteeksemme valikoitui Kirkkonummen kaunis Meiko. Tosin heti alkuun täytyy tunnustaa, että vasta pois lähtiessä tutkailin parkkipaikan uutta karttaa kunnolla ja tajusin, että Meikossa leiriytyminen on sallittua vain Korsolammen nuotiopaikan ympäristössä. Meiko on luonnonsuojelualuetta, ja muut alueen tulipaikat on tarkoitettu vain päiväretkeilyyn.

Meikojärven rantaa Ribergetin niemen kupeessa

On aina yhtä palkitsevaa, kun ajatus retkelle lähtemisestä tulee lapselta. Olin maininnut tämänvuotisesta nuku yö ulkona -tapahtumasta jo pari viikkoa ennen määräpäivää, mutta silloin kumpikaan lapsista ei innostunut ajatuksesta. En myöskään ruvennut lapsia houkuttelemaan juuri täksi yöksi metsään, sillä voihan yönsä nukkua ulkona koska tahansa.

Yllättäen ajankohdan lähestyessä, nuorempi lapsista ilmoittikin haluavansa lähteä yöksi ulos. Asiaan saattoi vaikuttaa keittiön seinällä roikkuvaan Suomen ladun kalenteriin painettu teksti aiheesta. Kirjoitetulla sanalla on valtava voima.

Hiekkatie kohti parkkipaikkaa

Me kävimme vain nukkumassa ulkona, sen pidempää retkeä tekemättä. Kun säätiedotus vielä lupasi, että tulossa olisi lämmin ja sateeton yö, pakkaaminen sujui nopeasti ja helposti. Kerrankin.

Kun kaikki oli pakattu ja iltapala-aikakin alkoi jo lähestyä, oli legojen rakennus vielä pahasti kesken. Lopulta pääsimme lähtemään, mutta auringonlaskua saimme ihailla vain auton ikkunasta. Kaikki retken kuvat ovatkin sunnuntaiaamulta.

Paluumatkalla polkua pitkin

Yöpymispaikallamme Ribergetin niemelle oli vain kilometrin matka hämärän metsän läpi. Paikalla oli kaksi muutakin seuruetta, mikä vähensi pimeän tuomaa jännitystä lapsen mielessä. Mitä enemmän ihmisiä tavallisissa puuhissa, sitä turvallisempi olo lapsella on.

Ihmisten lisäksi teltta ja otsalamppu tuovat turvallisuuden tunnetta lapselle. Vaikka itse kuuntelisin teltassa ulkoa kuuluvia rasahduksia välillä hätkähtäenkin, niin lapsi mieltää teltan seinät turvallisiksi rajoiksi, varsinkin kun oma vanhempi on vieressä.

Ihmisen tuottamiin ääniin tottunut lapsi myös valitti ettei pysty nukkumaan kun linnut (kurjet) pitivät niin kovaa ääntä. Sen sijaan järven toiselta puolelta kuuluvia mopojen kiihdytysääniä hän ei edes huomannut.

Parkkipaikalla olevaan karttaan on Ribergetin kohdalle merkitty keittokatos, mutta sellaista emme löytäneet. Rannalla oli vanha muurattu grilli, uudelta vaikuttanut puuvaja kuivine puineen sekä huussi.

Yöpyä Ribergetillä ei tosiaan olisi saanut. Eri luonnonsuojelualueilla on erilaisia rajoituksia liikkumisen ja yöpymiseen eikä näistä ole aina helppoa löytää tietoa. Seuraavalla kerralla Meikoon tullessani osaan pystyttää telttani Korsolammelle.

Riberget -niemen rantaa

Aamulla poika löysi teltan läheisyydestä kaatuneen puun tasapainoiluleikkeihin ja kallioita kiipeilyyn. Olisi ollut aika ihana jäädä vielä päiväksi tutkimaan aluetta tarkemmin. Meillä oli kuitenkin loppupäiväksi muita suunnitelmia, joten keräsimme tavarat kasaan ja lähdimme takaisin.

Kävellessämme takaisinpäin vastaantulijoita riitti. Periltä löysimmekin ääriään myöten pullistelevan parkkipaikan, josta vapautimme paikan ainakin yhdelle seurueelle.

Kaunis puro Meikonkierroksen varrella

Viime vuonna osallistuimme nuku yö ulkona tapahtumaan mökin takapihalla seikkailtuamme ensin Lauhanvuoren kansallispuistossa:

Lauhanvuoren huipulta yöksi pellonlaitaan

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Kirkkonummi, lapset, Meiko, nukuyöulkona, 2 comments