nukuyöulkona

Piipahdus Meikossa — nuku yö ulkona 2018

Vuoden 2018 nuku yö ulkona -kohteeksemme valikoitui Kirkkonummen kaunis Meiko. Tosin heti alkuun täytyy tunnustaa, että vasta pois lähtiessä tutkailin parkkipaikan uutta karttaa kunnolla ja tajusin, että Meikossa leiriytyminen on sallittua vain Korsolammen nuotiopaikan ympäristössä. Meiko on luonnonsuojelualuetta, ja muut alueen tulipaikat on tarkoitettu vain päiväretkeilyyn.

Meikojärven rantaa Ribergetin niemen kupeessa

On aina yhtä palkitsevaa, kun ajatus retkelle lähtemisestä tulee lapselta. Olin maininnut tämänvuotisesta nuku yö ulkona -tapahtumasta jo pari viikkoa ennen määräpäivää, mutta silloin kumpikaan lapsista ei innostunut ajatuksesta. En myöskään ruvennut lapsia houkuttelemaan juuri täksi yöksi metsään, sillä voihan yönsä nukkua ulkona koska tahansa.

Yllättäen ajankohdan lähestyessä, nuorempi lapsista ilmoittikin haluavansa lähteä yöksi ulos. Asiaan saattoi vaikuttaa keittiön seinällä roikkuvaan Suomen ladun kalenteriin painettu teksti aiheesta. Kirjoitetulla sanalla on valtava voima.

Hiekkatie kohti parkkipaikkaa

Me kävimme vain nukkumassa ulkona, sen pidempää retkeä tekemättä. Kun säätiedotus vielä lupasi, että tulossa olisi lämmin ja sateeton yö, pakkaaminen sujui nopeasti ja helposti. Kerrankin.

Kun kaikki oli pakattu ja iltapala-aikakin alkoi jo lähestyä, oli legojen rakennus vielä pahasti kesken. Lopulta pääsimme lähtemään, mutta auringonlaskua saimme ihailla vain auton ikkunasta. Kaikki retken kuvat ovatkin sunnuntaiaamulta.

Paluumatkalla polkua pitkin

Yöpymispaikallamme Ribergetin niemelle oli vain kilometrin matka hämärän metsän läpi. Paikalla oli kaksi muutakin seuruetta, mikä vähensi pimeän tuomaa jännitystä lapsen mielessä. Mitä enemmän ihmisiä tavallisissa puuhissa, sitä turvallisempi olo lapsella on.

Ihmisten lisäksi teltta ja otsalamppu tuovat turvallisuuden tunnetta lapselle. Vaikka itse kuuntelisin teltassa ulkoa kuuluvia rasahduksia välillä hätkähtäenkin, niin lapsi mieltää teltan seinät turvallisiksi rajoiksi, varsinkin kun oma vanhempi on vieressä.

Ihmisen tuottamiin ääniin tottunut lapsi myös valitti ettei pysty nukkumaan kun linnut (kurjet) pitivät niin kovaa ääntä. Sen sijaan järven toiselta puolelta kuuluvia mopojen kiihdytysääniä hän ei edes huomannut.

Parkkipaikalla olevaan karttaan on Ribergetin kohdalle merkitty keittokatos, mutta sellaista emme löytäneet. Rannalla oli vanha muurattu grilli, uudelta vaikuttanut puuvaja kuivine puineen sekä huussi.

Yöpyä Ribergetillä ei tosiaan olisi saanut. Eri luonnonsuojelualueilla on erilaisia rajoituksia liikkumisen ja yöpymiseen eikä näistä ole aina helppoa löytää tietoa. Seuraavalla kerralla Meikoon tullessani osaan pystyttää telttani Korsolammelle.

Riberget -niemen rantaa

Aamulla poika löysi teltan läheisyydestä kaatuneen puun tasapainoiluleikkeihin ja kallioita kiipeilyyn. Olisi ollut aika ihana jäädä vielä päiväksi tutkimaan aluetta tarkemmin. Meillä oli kuitenkin loppupäiväksi muita suunnitelmia, joten keräsimme tavarat kasaan ja lähdimme takaisin.

Kävellessämme takaisinpäin vastaantulijoita riitti. Periltä löysimmekin ääriään myöten pullistelevan parkkipaikan, josta vapautimme paikan ainakin yhdelle seurueelle.

Kaunis puro Meikonkierroksen varrella

Viime vuonna osallistuimme nuku yö ulkona tapahtumaan mökin takapihalla seikkailtuamme ensin Lauhanvuoren kansallispuistossa:

Lauhanvuoren huipulta yöksi pellonlaitaan

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Kirkkonummi, lapset, Meiko, nukuyöulkona, 2 comments

Lauhanvuoren huipulta yöksi pellonlaitaan

Pohjois-Satakuntalaiselta savipellolta, kurjenpolvien, kellukoiden ja koiranputkien keskeltä löytyi kesän 2017 nuku yö ulkona -telttapaikkamme. Viime syksynä nukuimme mummolan takapihalla, tällä kertaa mökkimaisemissa. Päivällä olimme autoilleet mökiltä merenrantaan Kristiinankaupunkiin sekä kiivenneet Pohjanmaan korkeimman vuoren huipulla olevaan näkötorniin. Illalla oli nautinto painaa pää tyynyyn koivujen katveessa lintujen konserttia kuunnellen. 
 
Jämijärvi, nukuyöulkona
Lauhanvuori Isojoen ja Kauhajoen rajalla on kuin saari keskellä lakeuksia. Saari se on joskus ollutkin. Lauhanvuoren laki on ollut vedenpinnan yläpuolella heti viimeisen jääkauden jälkeen, meren huuhtoessa alempia rinteitä. Laki on metsäinen, mutta sen päällä olevan 22 m korkean näkötornin huipulta on hienot näkymät yli metsien. Horisontissa voi erottaa tuulimyllyjä ja voimalaitosten piippuja nykyisellä merenrannalla noin 40 kilometrin päässä. 
 
Lauhanvuori, Isojoki
Lauhanvuoren näkötorni on sen verran vankkarakenteinen, että uskalsin kiivetä sinne vaikka kohtalaisen korkeanpaikankammon omaankin. Uskalsin myös päästää lapset kiipeämään, vaikka varsinkin kuopuksen kanssa pysyttelen yleensä mieluummin maan tasolla ja kaukana kaikista jyrkänteistä. 
Lauhanvuoren näkötorni, Isojoki
Päivän jälkeen olin sen verran väsynyt, että harkitsin jopa sisällä nukkumista. Onneksi teltta on tullut pystytettyä jo sen verran monta kertaa, että väsyneenäkin se sujuu nopeasti. Makuualustat ja -pussit sisään, pyjamat päälle ja iltasatua lukemaan. Lämpimässä kesäyössä teltan oviaukon pystyi jättämään auki, niin että maisema näkyi hyttysverkon läpi ininän jäädessä ulkopuolelle. Mimmi Lehmän ja Variksen seikkailujen jälkeen ei kestänyt kovin kauan että vierestäni kuului tasainen tuhina. Eihän kesäyöhön voi mitenkään olla rakastumatta.
 
nukuyöulkona
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Isojoki, kesä, lapset, Lauhanvuori, nukuyöulkona, päiväretki, yöretki, 4 comments