Oittaa

Oittaan luontopolun rauhaa

Maaliskuisena sunnuntaina Oittaan parkkipaikat olivat taas melkein ääriään myöten täynnä. Hiihtäjät viuhuivat laduilla, lapset kiipeilivät leikkipaikalla ja järven jäällä oli mitä erilaisempia kulkuvälineitä. Pienellä luontopolulla saimme kuitenkin olla ihan yksin.

Oittaan luontopolun alku

1.5 km mittainen luontopolku lähtee Oittaan kartanon pihapiiriin kuuluvan punaisen aittarakennuksen edestä. Polku kulkee ensin rantaa pitkin pienelle Oitån-joelle. Reitti jatkuu joen (tai puron) rantaa pitkin Kunnarlantien yli Oittaan purolaakson luonnonsuojelualueelle. Polku on hyvin merkitty ja sen varrella on useita tauluja, joista löytyy asiaa niin isommille kuin pienemmille kulkijoille. Kovin kauas tiestä polku ei missään vaiheessa vie, joten liikenteen äänet kuuluvat aika selvästi.

Oittaan luontopolku, Oitån

Saapuessamme joelle huomasin vastarannalla hassun mustavalkoisen linnun. Katselimme tovin kun lintu nokki vettä, niiaili ja sukelteli, mutta kuvaa en tajunnut siitä ottaa. Illalla sitten opin Akpojan blogista, että olimme seuranneet koskikaran touhuja.

Metsikköä Oittaan luontopolun varrella, Kunnarlantien länsipuolellaKunnarlantien länsipuolella polku kulkee hieman kauempana joesta, metsän keskellä. Kuljimme rauhassa eteenpäin, infotauluja lukien. Erityisesti mieleen jäi taulu, jossa luki: ”Korven pienilmasto on kosteaa ja viileää -tunnetko?” Ilma tuntui tosiaan siinä kohtaa näin talvellakin viileämmältä kuin aiempana polulla. Tai sitten mielikuvitus vain teki tepposet.

Metsäpolulta siirryttiin vähäksi aikaa ulkoilureitille, jossa talvella kulkee latu. Kävelimme ladun reunaa kunnes juuri ennen parkkipaikalle johtavaa alikulkua polku koukkasi vielä takaisin metsään ja kiipesi korkean kallion päälle. Ylhäältä erotti juuri ja juuri alhaalla kiemurtelevan joenuoman, jonne oli yllättävän iso pudotus.

Mäki Oiittaan luontopolun lopussa

Mäen päältä johtivat portaat alas. Sitten vielä tien yli ja olimme taas Oittaan ulkoilukeskuksen pihassa. Juuri ja juuri onnistuin houkuttelemaan lapsen kahvilaan ennen Angry Birds -puistoon juoksemista.

Merirosvolaiva Oittaan Angry Birds -puistossa

Tarinoitani Espoon muilta luontopoluilta:

Hanikan luontopolkua tutkimassa
Itsenäisyyspäivän geokätköseikkailu Soukan rantakallioilla
Punaisen sulan salaisuus -Nuuksion pienten lasten luontopolku

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoo, lapset, luontopolku, Oittaa, päiväretki, 0 comments

Lumi sulaa, pakko hiihtää

Lumi tuli etelään taianomaisesti marraskuun alussa ja ensi viikolla se sulaa pois. Ehtikö pienten lasten äiti hiihtämään? Ehti hyvin, eikä mennyt edes yöhommiksi, vaikka kuvien perusteella siltä ehkä näyttääkin. Järkkäri reistaili, joten tällä kertaa oli tyytyminen puhelimen kameraan.

Sunnuntai-iltana seitsemältä Oittaan parkkipaikalla oli hyvä määrä autoja, mutta erikoisesti ne olivat kaikki pakkautuneet siihen päähän parkkipaikkaa, joka on lähellä lumetettua, 1.3 km latua. Itse hiihtelin puolitoista tuntia valaisemattomalla ladulla Oittaan ja Solvallan välillä näkemättä ketään. Hämärä talvinen metsä ja suksien narahdukset ladulla saivat mielen rauhaisaksi. Samalla tuli testattua upouusi otsalamppukin, hyvin näki. Suurkiitos Espoon kaupungin liikuntatoimelle, että ladut tehdään heti kun saadaan lunta, vaikka onkin tiedossa etteivät ne kovin kauaa kestä. Tällä jaksaa taas monta lumetonta ja märkää päivää.

 
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoo, hiihto, Oittaa, oma aika, 0 comments