retkeily

Ruskaretki Teijoon

Ruskaretki Teijoon

12-14.10.18

Tämän syksyn todennäköisesti hienoimpana ja poikkeuksellisen lämpimänä ulkoiluviikonloppuna patikoin Teijon kansallispuistossa. Niin teki moni muukin. Kaiken ikäisiä päivä- ja yöretkeilijöitä kulki Teijon poluilla ruskaa ihastelemassa välillä melkein jonoksi saakka. Ties vaikka Reppuretkiä-bloginMerjakin olisi kävellyt vastaan.

Perjantai-iltana poimin auton kyytiin retkiseuraksi ystäväni, perhe jäi tällä kertaa kotiin. Rinkka oli ihmeen kevyt vain yhden hengen tavaroilla lastattuna.

Lokakuussa aurinko laskee aikaisin, joten otsalamppu tuli tarpeeseen jo puolen kilometrin matkalla Mikkossuon parkkipaikalta Vicksbäckinlahden laavulle. Muutama teltta tuolla leiripaikalla oli jo pystyssä. Silti meillekin löytyi vielä hyvin tilaa. Työviikon jälkeen uni tuli nopeasti. Yölläkään en tainnut herätä kuin kerran, silloinkin kauniiseen hiljaiseen musiikkiin, joka kuului Matildanjärven toiselta puolelta. Käänsin kylkeä ja nukahdin uudestaan.

Lauantaina oli hauska kömpiä teltasta ulos katsomaan minkä näköistä leirin ympäristössä oikeastaan olikaan. Otsalampun pienessä valokiilassa en ollut mitenkään hahmottanut kaksiosaista niemeä, vaikka sen rannalta olimme telttapaikkaa hakeneetkin.

Teijossa on monta päiväretkille sopivaa rengasreittiä, mutta kahden yön retkellä joutuu väkisinkin kävelemään samoja polkuja edestakaisin tai kulkemaan osan matkaa teitä pitkin. Omia polkuja tallatessa tulee nopeasti vastaan suo tai muuten vaan hankalakulkuinen maasto.

Päätimme yrittää vältellä pahinta ruuhkaa poistumalla Matildanjärven tienoolta kohti Punassuota. Seurailimme kuitenkin Matildanjärven kierrosta Roosinniemeen saakka. Polku kulki järven rannassa, jossa oli toinen toistaan kauniinpia taukopaikkoja.

Mäntymetsää Matildanjärven rannalla
Ruskaa Väliojan tienoilla

Roosinniemestä patikoimme polkuja ja teitä pitkin Punassuolle. Matkalle osui kaunis puro ja hienoa maalaismaisemaa.

Pieni puro Teijossa
Vanhan talon kivijalka, jonka kivet hohtavat vihreinä

Itse Punassuo ei vielä lokakuun puolessa välissä ollut kauneimmassa ruska-asussaan, mutta kaunis yhtä kaikki. Suon laidassa, pienellä näköalalevikkeellä oli hyvä pitää lounastaukoa.

Punassuo lokakuisessa asussa

Suot ovat yksi lempikohteistani, olisin voinut kulkea Punassuollakin vaikka kuinka pitkään, mutta ymmärrettävästi pitkospuita ei oltu rakennettu ihan koko suon läpi. Pohjoisosassa reitti oli linjattu kuivemmalle maalle. Onneksi suomaisemaa oli viikonlopun aikana tiedossa vielä lisää.

Punassuon jälkeen päädyimme Sahajärven kierrokselle, jossa kanssaretkeilijöitä näkyi taas enemmän. Viikarivartin kuvien perusteella Sahajärven kierroksen varrelle mahtuu varsin monipuolisia maisemia. Me näimme kuitenkin reitistä lähinnä sen osan, joka ei varsinaisesti hivele silmää. Onneksi metsäautotietä ja ryteikköä seurasi näköalapaikka kallion päällä, juuri ennen Kalasuntin saaren rantaan laskeutumista.

Maisemakallio Sahajärven eteläpuolella
Kalasuntin lossi

Kauniiseen Kalasuntin saaren pääsee köysilossilla, jonka kiskomiseen tarvitaan reilusti käsivoimia. Jostain syystä köysi on asennettu niin alas, että sitä joutuu vetämään kyyristyneessä asennossa, mikä ei helpota hommaa laisinkaan.

Mieluusti lossia kyllä kiskoo, kun sillä pääsee näin upeaan saareen. Melkein kuin Kalasuntti olisi varta vasten luotu retkeilijöiden yöpymispaikaksi. Saaressa olikin jo monta telttaa pystyssä ja yksi riippumatto viritettynä. Laavullakin aikoi yksi seurue yöpyä. Silti ilta oli hyvin rauhallinen ja saari näytti siistiltä, vaikka retkeilijöitä varmasti riittää muulloinkin.

Auringonlasku sahajärvellä

Rantakalliolla ja laavulla vietetyn illan ja toisen telttayön jälkeen jäljellä oli vielä kuuden kilometrin patikointi takaisin autolle. Tuntui, että erityisen kaunis sunnuntai oli saanut kaikki ihmiset liikkeelle. Nuotiopaikat olivat täysiä ja pitkospuilla sai väistellä vastaantulijoita. Ihan kuin Nuuksiossa konsanaan.

Ihastelimme sammalmetsiä, soita ja ruskaa. Teerisaaren laavulle pysähdyimme vielä kokkaamaan lounasta. Laavu on hienolla paikalla suon laidalla, järven rannassa.

Ruskan kauneutta Kalasuntin vastarannalla
Sammalmättäitä Endalin laavun lähellä

Retki päättyi Mikkossuon parkkipaikalle, mistä se oli alkanutkin. Sen jälkeen pyörähdimme vielä Mathildedalin satamakahvilassa syömässä marjapiirakat ennen automatkaa kotiin.

Tällainen viikonlopun mittainen ruskaretki ei ainakaan laannuta kaipuutani pidemmille vaelluksille. Sellaista ei ole tiedossa, mutta ruskan värejä on mukava muistella tulevassa marraskuun pimeydessä.

Viime syksynä ihastelimme Joutsijärven ruskaa pidennetyllä viikonloppuretkellä: Ruskaretki Ulvilan Joutsijärvelle 

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in kansallispuisto, oma aika, retkeily, Teijo, yöretki, 7 comments

Popkornia trangialla

Popkorni on nopeasti valmistuva retkieväs, josta useimmat lapset pitävät.

Popkornin valmistaminen trangialla on periaatteessa yhtä helppoa kuin liedelläkin, mutta tarkkana saa olla, jotta popparit eivät pala pohjaan. Alumiininen astia johtaa hyvin lämpöä eikä kattilan ravistelu onnistu.

Popkornit eivät ihan mahtuneet trangiaan

Ainekset 1.75L kattilaan:

  • 1dl popkornin jyviä
  • n. ½ dl öljyä (sen verran, että kattilan pohja peittyy, mutta jyvät eivät ui öljyssä)
  • suolaa maun mukaan

Tapa 1: Kuumenna ensin öljy

Kaada öljy kattilaan. Lisää muutama popkornin jyvä. Kuumenna keskilämmöllä. Kun jyvät poksahtavat, on öljy tarpeeksi kuumaa. Lisää jyviä siten, että pohjalla on yhden jyvän paksuinen kerros. Laita kansi päälle ja säädä kaasu aivan pienelle. Poksunnan hidastuessa käännä kaasu kokonaan pois. Hetken kuluttua ota kansi pois, lisää suolaa ja sekoita.

kuvasarja popkornien valmistamisesta trangialla

Tapa 2: Kaikki kerralla kattilaan

Kaada öljy kattilaan. Lisää popkornin jyviä siten, että niitä on yhden jyvän paksuinen kerros. Laita kansi päälle ja kuumenna jyviä keskilämmöllä. Kun poksunta alkaa, säädä kaasu pienelle. Poksunnan hidastuessa käännä kaasu kokonaan pois. Hetken kuluttua ota kansi pois, lisää suolaa ja sekoita.

Tämä tapa toimii parhaiten kylmällä säällä

Älä tee niin kuin minä tein eli trangiapopcornia ei kannata yrittää tehdä

  • vesisateessa, huppu päässä.
  • helteellä käyttäen neljän vuodenajan kaasua.
  • niin, että kääntää kaasun pois vasta kun poksunta on loppunut kokonaan
  • laittamalla jyviä enemmän kuin yhden kerroksen kattilan pohjalle.

Jos kuitenkin käy huonosti ja popkornit palavat pohjaan, niin kattilan voi saada vielä puhdistettua hinkkaamalla mustia kohtia sokeripalalla. Alla oleva kattila tosin taitaa olla menetetty tapaus. Muutama pohjaan palanut kohta sokeripalalla kyllä puhdistuu, mutta puhdistaminen myös naarmuttaa kattilaa.

pohjaanpalanut trangian kattila

Oletko sinä tehnyt popcorneja trangialla? Millä estää pohjaanpalaminen?

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in lapset, popcorn, popkorni, retkeily, retkiruokaa, 2 comments