retkeily

Viikonloppuretki Kytäjä-Usmin ulkoilualueelle

24-26.8.2018

Hyvinkään Kytäjä-Usmin ulkoilualue sopii hyvin päivä- ja yöretkeilyyn lasten kanssa. Alueella on paljon merkittyjä reittejä ja huollettuja tulipaikkoja.

Oman maun mukaan reiteistä voi valita vähän pidemmän ja rauhallisemman vaihtoehdon tai jäädä suosituimmalle nuotiopaikalle, aivan parkkipaikan läheisyyteen. Jos haluaa nähdä alueen parhaat puolet, on kuljettava myös merkitsemättömiä polkuja, joita näitäkin alueella riittää.

Kytäjä-Usmille tyypillinen leveä reitti

Halusin viettää kiireettömän viikonlopun metsässä, saada aikaa kahdestaan esikoisen kanssa. Rakastan herätä lauantaiaamuna teltassa, arki kaukana takanapäin. Tämän ihanuuden toteuttaminen vaatii tiukkaa aikataulua perjantaina, mutta on sen arvoista.

Parkkipaikalta oli lyhyt matka yöksi Piilolammen rantaan

Perjantai-iltana kello läheni jo kahdeksaa, kun ajoin kohti Usminrinteentien parkkipaikkaa, jonka oli tarkoitus olla retkemme aloituspaikka. Jos olisin lukenut tarkemmin etukäteen kuvauksen alueesta, olisin tiennyt, että kyseisellä parkkipaikalla on öisin pysäköintikielto.

Eipä auttanut muu kuin ajaa takaisinpäin, ulkoilualueen toiselle puolelle. Aurinko oli jo laskemassa ja yöksi luvatun sateen ensimmäiset pisarat ropisivat tuulilasiin.

Takapenkkiläinen ei ollut kovin innostunut pimeässä metsässä kävelemisestä, nälkä kurni vatsassa ja unikin painoi jo pojan silmiä.

Piilolammin nuotiopaikalle on onneksi lähimmältä parkkipaikalta vain muutaman sadan metrin matka. Yhdeksältä teltta oli pystyssä ja iltapala syöty. Makuupussin sisällä oli hyvä kuunnella sateen ropinaa telttakankaaseen.

Tikkupulllat paistumassa nuotiolla

Yöllä satoikin ihan kunnolla, mutta aamu valkeni poutaisena. Kotona valmiiksi tehty tikkupullataikina oli yön aikana kohonnut sopivaksi ja paistui lammen rannan nuotiopaikalla herkulliseksi aamiaiseksi. Onneksi Piilolammin puuvaraston puut olivat valmiiksi pilkottuja ja kuivia, sillä kirves oli ilmeisesti kesän aikana varastettu kameravalvonnasta huolimatta.

Muita yöpyjiä ei Piilolammilla tuona elokuun lopun sateisena yönä ollut, mutta päiväretkeläisiä näimme viikonlopun aikana sitäkin enemmän. Olimme juuri saaneet aamiaistarvikkeet korjattua pois, kun ensimmäinen lapsiperhe saapui. Sen jälkeen nuotiopaikalla oli koko ajan yksi tai useampi seurue.

Suuri käyttöaste näkyikin nuotiopaikan ympärillä maaston kuluneisuutena, mutta myös välinpitämättömyyden ja ilkivallan jälkinä. Itselleni tuli hieman surullinen olo. Lapsi osasi nähdä paikassa sen kauneuden ihmisen toiminnan aiheuttamien jälkien ohi.

Piilolammin nuotiopaikalla on uudet penkit

Lauantaiaamupäivä kului mukavasti Piilolammin lähistön geokätköjä etsiessä ja teltassa pötkötellessä. Geokätköt johdattivat meidät pois merkityiltä poluilta, kiipeilemään mäkiä, sekä maistelemaan mustikoita ja puolukoita. Vasta lounaan jälkeen laitoimme tavarat kasaan lähteäksemme kohti seuraavaa yöpymispaikkaa, Kaksoislampia.

Polku Piilolammilta Kaksoilammille

Kaksoislammilla ei ollut kovin helppoa löytää tasaista telttapaikkaa

Piilolammia ympäröivät kolmelta puolelta korkeat rinteet. Niinpä Kaksoislammille johtava polkukin kiipeää kohtuullisen mäen yli pitkin kivikkoista polkua. Toisaalta tämän välin viimeinen kolmannes kuljetaan pitkin metsäautotietä, mikä tuntuu olevan Kytäjä-Usmille tyypillistä. Kävelyreitit on monin paikoin linjattu metsäautoteitä ja latupohjia pitkin.

Metsäautotie

Kaksoislammit ovat kaksi kaunista suolampea. Nuotiopaikka ja laavu sijaitsevat pohjoisemman lammen vieressä, kallion päällä. Vessa ja puuvarasto löytyvät hieman kauempaa, huoltotien varresta.

Tasaisia telttapaikkoja Kaksoislammilla ei pahemmin ole, mutta saimme kuin saimmekin pienen asumuksemme aseteltua kallion kainaloon siten, ettei kummankaan tarvinnut nukkua kivien tai juurien päällä.Tällä kertaa kuuntelin telttaan mopojen pärinää ja ymmärsin, miksi Usminrinteentiellä liikkuminen on rajoitettu päiväsaikaan.

Kaksoislammit
Näkymä kalliolta pohjoiselle Kaksoislammelle

Paluumatkalle osui retken kaunein paikka, Piilonsuo

Sunnuntaina meillä ei ollut kiire. Valitsin meille paluureitiksi pohjoiseen lähtevän polun. Tämäkin reitti kulki pääasiassa metsäautoteitä pitkin kunnes tulimme Piilolammen pohjoispuolella olevan Piilonsuon pohjoispäähän. Maanmittauslaitokseen karttaan oli merkitty polku kulkevaksi suon läpi. Kulkihan siitä, mutta suo oli jossain vaiheessa ennallistettu tekemällä patoja ja tukkimalla ojia. Löysimme metsän puolelta pienen polun ja läksimme sille sen sijaan, että olisimme valinneet pidemmän kiertoreitin.

Ennallistettu Piilosuo, puita kumossa ojan päällä

Ihastelin vehreää näkymää ympärilläni ja pysähtelin ottamaan kuvia. Minusta tämä oli koko retken kaunein paikka. Esikoinen painoi kovaa vauhtia rinkka selässä  ja oli onnellinen kun vihdoin pääsimme Piilolammen rantaan isommalle polulle. ”Nyt vauhtia äiti”, kuului edeltä.

Ennallistettu Piilosuo

Piilolammin pohjoispäästä, kallion päältä, löytyi kaunis tulipaikka, joka oli selvästi paljon vähemmän käytetty kuin lähempänä parkkipaikkaa oleva. Tähän varmasti vaikuttaa se, että puut pitää kantaa lammen toisesta päästä.

Astelimme lammen rantaa kiertävää luontopolkua pitkin parkkipaikalle enempiä pysähtelemättä, meidän tämänkertainen retkemme oli ohi.

Retkestä jäi utelias olo Kytäjä-Usmin suhteen. Toisaalta nuotiopaikkojen kuluneisuus ja metsäautoteillä kulkeva reitit eivät innostaneet, toisaalta olen varma, että alueella on noiden reittien ulkopuolella tai pidempien reittien varrella varmasti vielä paljon nähtävää.

Oletko sinä retkeillyt Kytäjä-Usmissa? Mistä löytyvät alueen kauneimmat paikat?

 

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Hyvinkää, lapset, retkeily, yöretki, 0 comments

Stora Herrö ja Pentala – melontaretkeilyä ja historiaa

Espoon saaristossa on kesäisin upeat mahdollisuudet retkeilyyn niin omalla veneellä, meloen, kuin saaristoveneelläkin. Telttailualueita ja tulipaikkoja on monessa ulkoilusaaressa. Kaikissa saarissa ei saa yöpyä, mutta päiväretkien kohteeksi niistä sopii jokainen.

Ilta-auringossa Stora Herrön rantakalliolla

Endorfiininmetsästäjän blogissa on hyvät kuvaukset Espoon ulkoilusaarista retkeilijän näkökulmasta. Tänä kesänä avattu Pentalan saaristomuseo tuo hienon lisän saaristoretkeilyyn. Pentalassa ei tarvitse olla yksin, mutta pienemmissä saarissa on ruuhkaa paljon vähemmän kuin vaikkapa Nuuksiossa. Jopa heinäkuun helteillä saaristosta on mahdollista löytää ihan oma rantakaistale.

Meidän melontaretkemme kohteeksi valikoitui Stora Herrö, jonne on lasten kanssa helppo meloa suojaista reittiä pitkin.

Mahtuvatko kaikki tavarat kajakkien kyytiin?

Takakontti täynnä tavaraa

Edessä oli kahden yön melontaretki saaristoon. Vaikka sää oli helteinen, tuntui että mukaan otettavaa tavaraa kertyi taas yllin kyllin. Kävipä mielessä, että miten ihmeessä koko takakontillinen varusteita saadaan sullottua kahden kaksikkokajakin kyytiin. Hyvinhän ne sinne upposivat, kahden aikuisen ja kahden lapsen varusteet, ruoat ja ja vedet. Jäipä vielä tilaa ylikin.

Kuinka paljon puhdasta vettä tarvitaan?

Kaikkein hankalinta oli arvioida tarvittavan veden määrää. Stora Herrössä on kaivo, mutta sen kunto ei ollut etukäteen tiedossa. Lisäksi tiesimme, että merivedessä on ainakin jonkin verran sinilevää, joten siitä ei saisi puhdasta edes keittämällä.

Niinpä pakkasimme mukaan 16 L puhdasta vettä, eikä siinä ollut mitenkään liikaa 2 vrk helleretkelle. Stora Herrön kaivo löytyi, mäen päältä saaristovenelaiturin ja uimarannan väliltä. Kaivo toimi ja sen luona olleen kyltin mukaan kaivovettä saattoi keitettynä käyttää. Koska mukana tuodut vedet riittivät, me käytimme kaivovettä kuitenkin vain tiskaukseen, keittämättä.

Menomatka Suomenojalta Stora Herröhön

Lapsi meloo kaksikkokajakin etumelojana

Kajakkien saamiseen vesille menee helposti hetki jos toinenkin, vaikka valjastaisi lapsetkin mukaan kantamiseen ja pakkaamiseen. Lähdimme retkelle suosiolla ravintolan kautta, jottei nälkä yllättäisi ennen laiturista lähtöä. Vatsa täynnä on kaikilla mukavampaa. 

Neljän aikaan iltapäivällä olimme lopulta valmiita työntämään alukset vesille. Kauniina heinäkuun päivänä veneliikenne oli vilkasta, joten meloimme rantoja seuraillen ja veneväyliä vältellen. Yhden aikuisen meloma kaksikkokajakki ei ole kovin ketterä alus, vaikka peräsimen avulla varsin helposti ohjautuukin.

Esikoinen osaa ja jaksaa jo meloa itse, mutta joutuu melomaan isoa kaksikkokajakkia pelkillä käsivoimilla, jalat kun eivät millään yllä jalkatuille. Ei voi siis mitenkään vaatia, että lapsi meloisi koko matkaa.

Kuopukselle laitoin melaan karkuremmin, mutta sitä ei tarvittu kertaakaan. Viisivuotias piti melastaan hyvää huolta, vaikka varsinainen melominen jäikin vähemmälle. 

Pentalan hiekkarannan lahti oli vihreänä sinilevästä

Pentalan hiekkarannalla saimme ensituntuman sinilevän määrään. Koko lahti lainehti vihreänä noustessamme rantaan. Pentalan hiekkaranta on kaunis ja ainutlaatuinen, oli surullista katsoa vihreää puuroa vedessä. Vielä surullisempaa oli tosin haistella rannan vieressä olevaa pusikkoa. Vessojen puute tuntui selvästi nenässä. Tällaista en ollut huomannut pysähtyessäni rannalla viime kesän yömelontaretkelläni.

Merelle päivän katsoessa vesi lainehtii sinisenä eikä sinilevää huomaa

Eväs- ja etenkin juoksutauko teki kuitenkin lapsille hyvää, vaikka lopullinen kohteemme, Stora Herrö, oli enää pienen matkan päässä.

Perillä ilta-auringon aikaan

Rantauduimme Stora Herrön itäpuolelle suojaisaan lahteen. Aurinko ei enää tälle puolelle saarta paistanut, joten otimme eväät matkaan ja lähdimme etsimään sopivaa illanviettopaikkaa saaren toiselta puolelta. Stora Herrössä on monta hormillista tulistelupaikkaa eri puolilla saarta. Kannattaa tosin muistaa, että pahimman metsäpalovaaran aikana noiden hormillistenkin tulipaikkojen käyttö on kielletty.

Päivän viimeinen saaristovene oli lähtenyt jo aikoja sitten. Saaristovenelaiturin vieressä, kalliolla, odotti meille sopiva paikka tyhjänä ilta-auringossa kylpien. Taisi mennä melkein puoleen yöhön ennen kuin teltat olivat pystyssä ja pienet retkeilijät unten mailla.

Saaaristovenelaituri ilta-auringossa

Stora Herrössä on tekemistä, vaikka ei uimaan päästäisikään

Alkukesästä tätä retkeä suunnitellessani olin haaveillut Pentalan ja Stora Herrön hiekkarannoista. Siitä, kuinka lapset leikkivät rantavedessä ja itse istun varjossa vahtimassa. Käyn uimassa ehkä aamulla tai vielä myöhään illalla, juuri ennen nukkumaanmenoa. 
Sinileväpuuro esti kuitenkin tehokkaasti kaikki vesileikit. Jos mietit, päästäisitkö lapset leikkimään sinilevää sisältävään veteen, kannattaa käydä lukaisemassa Retkipaikan loistava artikkeli aiheesta.

Osa Stora Herröstä on yksityisaluetta. Retkeilykäytössä olevallakin alueella riittää kuitenkin kuljettavaa koko päiväksi. Saarella on muun muassa kiintorasteja, joita kävimme etsimässä geotkätkön hakemisen lisäksi. Samalla tuli napsittua aika monta mustikkaa polkujen varsilta.

Mustikkametsää Stora Herrössä
Sinileväinen lahti ja rantakalliota
Näkymä Stora Herrön näkötornista merelle

Rantakallioilla kiipeilystä nauttivat niin lapset kuin aikuisetkin. Retkellä tiskauskin on lasten mielestä hauska ohjelmanumero, toisin kuin kotona. Päivään kuului myös vierailu naapurisaarella, sumopainia rantahiekalla ja näkötorniin kiipeäminen. Iltapalaa syömään siirryimme taas tutulle paikalle saaren länsipuolelle.

Paluumatkalla pysähdyimme jälleen Pentalassa, tällä kertaa saaristomuseoon tutustuen

Aamulla pakkasimme leirin kasaan, söimme aamupalan ja lähdimme jälleen kohti Pentalaa.

Tänä kesänä avattu Pentalan saaristomuseo on kaunis ja mielenkiintoinen käyntikohde, joka esittelee saariston historiaa. Yksityiskohtainen retkikuvaus kauniine kuvineen Pentalan saaresta löytyy Maisemaonnellinen -blogista, kannattaa käydä lukemassa.

Pentala on suurelta osin yksityisomistuksessa ja luonnonsuojelualuetta. Saaren luonto on herkkää ja erityisesti luonnonsuojelualueella liikkuessa pitää muistaa pysyä valmiilla poluilla. Telttailu on Pentalassa kielletty.
Saaristovene pysähtyy museon rantaan monta kertaa päivässä, Alueella on kahvilan lisäksi Lilla Villan -rakennus, jossa voi syödä omia eväitä sisätiloissa. Myös puhdasta juomavettä on saatavilla. Pentalaan on helppo tulla päiväretkelle lasten kanssa. Kannattaa kuitenkin tarkistaa aukioloajat museon sivuilta.

Museoalueelta pääsee kävelemään luontopolkua pitkin niin saaren keskellä olevalle järvelle kuin eteläpuolen hiekkarannalle. 

Museoalueen vieressä on  myös venekerhon ravintola, josta saa lämmintä ruokaa. Meidän kokemuksemme ravintolan buffetista ei tosin ollut kovin hyvä. Viereiseen pöytään kannetut lista-annokset toisaalta näyttivät herkullisilta. Kuopuksen juostessa ympärillä tartuimme vain helpoimpaan vaihtoehtoon, emmekä tilatessa edes huomanneet ettei seisovan pöydän lisäksi olisi ollut muutakin tarjolla.

Pentalan saaristomuseon rakennuksia

Pentalan saaristomuseon kartta
Ranta-aitta

Meidän matkamme jatkui Pentalasta takaisin melontaseuran rantaan purkamaan tavaroita ja puhdistamaan kajakkeja, jotka pääsivät saman tien takaisin vesille seuraavien aikuinen-lapsi -melontaparien käsissä.

Viime kesänä meloimme lasten kanssa Kolovedellä, silloin ei sää ollut yhtä aurinkoinen:

Retkimelontaa Kolovedellä koululaisen ja leikki-ikäisen kanssa

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoo, lapset, melonta, retkeily, yöretki, 4 comments