Muurahaisten poluilla

Lapsiperheen retkeilyblogi

Sorlammella marraskuussa

Eräänä marraskuisena aamuna mies lähti töihin, esikoinen kouluun ja minä hyppäsin kuopuksen kanssa Nuuksioon menevään bussiin. Olin jo lokakuun alkupuolella katsellut bussiaikatauluja ja miettinyt pientä retkeä Takalan laavulle. Onneksi tarkistin aikataulut vielä lähtiessä sillä bussit eivät kuljekaan Kattilaan saakka lokakuun lopun ja toukokuun alun välisenä aikana. Muutin siis suunnitelmaa ja jäimme bussin kyydistä jo Sorlammen kohdalla.

Sorlampi, Espoo

Sorlampi on aivan Nuuksion eteläpuolella ja kuuluu ymmärtääkseni Helsingin  virkistysalueisiin vaikka Espoossa sijaitseekin. Ainakin lammen rannalla oleva nuotiopaikka on Helsingin kaupungin ylläpitämä. Lammen ympärillä kulkeva, 5.5 km mittainen luontopolku taas on Espoon liikuntapalvelujen hoidossa. Tällä kertaa emme kiertäneet koko luontopolkua, vaan kuljimme lyhintä reittiä nuotiopaikalle, siitäkin tuli bussipysäkiltä lähtien matkaa vajaa 2 km suuntaansa, ihan tarpeeksi pienelle tallaajalle. Hienoja talvisia kuvia muualta luontopolun varrelta löytyy vaikkapa täältä.

Tulipaikalla puuvarasto ammotti melkein tyhjänä, poltimme säästeliäästi pari puuta ja risuja niin että saimme nakit ja vaahtokarkit lämpimiksi. Paikalla olikin kyltti, jossa luki: ”ei talvikunnossapitoa”. Paikan päällä myös muistin edellisen, tammikuisen reissumme tänne. Silloin puita kyllä oli, mutta ne olivat litimärkiä. En tiedä onko sitten ajatuksena, ettei puita käytettäisi talvella ja että ne siinä kasassa jotenkin kevään aikana kuivuisivat.

Sorlammen nuotiopaikka
Luontopolun varrella on mukavasti pitkospuita, kallioita ja salaperäistä kuusikkoa, jotka ihastuttivat 3-vuotiasta. Lumi oli kuorruttanut maan kauniisti ja takaisinpäin lähtiessämme alkoi sataa vielä lisää. Polku oli merkitty keltaisilla läiskillä ja osittain vihreillä nauhoilla. Keltaiset merkit oli kuulemma tarkoitettu minulle, koska pidän niin paljon keltaisesta. On aina yhtä ihmeellistä, miten paljon seuraavan merkin etsiminen voi motivoida lasta.

Paluumatka sujui ihmeen nopeasti, mutta silti melkein jäimme bussin kyydistä. Kiitos ihanalle kuljettajalle joka otti meidät kyytiin pysäkkien väliltä, tien reunasta.

Sorlammen nuotiopaikka
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoo, lapset, lapsi, lasten kanssa, päiväretki, retkeily, retki, Sorlammen luontopolku, Sorlampi, 0 comments

Aamu -yksin minun

Tuuli suhisee korvissa kun viiletän katuja pitkin alaspäin. Sitten käännös hiekkatielle, polkaisuja niityn vierellä ja pellon laitaa eteenpäin. Seuraavaksi havumetsän halki kohti kaupunkia. Kehä II:n ja I:n ylitys ja lopuksi vielä kaarros lehdon reunasta työpaikan pihaan.

Valkea maa ja ruskan sävyjä Pohjois-Tapiolassa

Jokainen pienten lasten vanhempi varmasti tunnistaa kroonisen aikapulan varsinkin liikunnan suhteen. Tulin myös valinneeksi työn, josta kyllä pidän, mutta jota ei oikein voi ulkotiloissa tehdä, joten työpäivät kuluvat pakosti sisällä. Työmatkapyöräily on minulle henkireikä, jolloin saan nauttia ulkoilusta, omasta ajasta ja liikkumisesta. Varsinkin näin syksyllä jokainen aamu on juhlaa. Iltapäivät eivät niinkään, mutta eivätpä ne olisi sitä bussipysäkillä seistessäkään.

Oranssina hehkuva vaahtera

Näistä nautin

  • tihkusateesta kasvoilla
  • pakkasen tuoksusta
  • kun vesi lentää sivuille ison lätäkön läpi ajaessani
  • siitä kun aamut pimenevät ja kadut tyhjenevät kesäpyöräilijöistä
  • vapaudesta aamun aikataulun suhteen
  • ettei kukaan keskeytä ajatuksiani
  • kun joskus harvoin tuuli puhaltaa mereltä meille saakka ja kietoo minut ihanaan tuoksuunsa


   Näistä en nauti

  • kerrospukeutumisesta, vaatteiden vaihdosta ja suihkusta työpaikalla
  • kuraisten vaatteiden kuivumaan ripustelusta
  • kiireen tunnusta iltapäivisin kun lapsi odottaa hoidossa hakijaa 
Autojen valoja aamuhämärässä Pohjois-Tapiolassa

Yleensä kuljen ennen pahimpia ruuhka-aikoja, mutta tällä viikolla matkasin kahtena päivänä ensiapukurssille bussilla ja junalla juuri silloin kun kaikki muutkin olivat liikkeellä. Kontrasti hiljaisen hiekkatien ja täpötäyden junan välillä oli niin valtava, että saatoin vain huokaista helpotuksesta ettei sitä tarvitse päivittäin kokea.

Espoon keskupuisto aamuhämärässä

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoo, oma aika, pyöräily, syksy, 2 comments