Muurahaisten poluilla

Lapsiperheen retkeilyblogi

Kurkistus Torholan luolaan

Helsingin sanomat kirjoitti viime viikolla Suomen hienoimmaksikin luolaksi kehutusta Torholan luolasta. Niinpä suuntasimme lokakuisen sunnuntain iloksi auton nokan kohti Lohjaa ja Karkalinniemiä. Emme olleet ainoat, jotka olivat lehteä lukeneet, juuri ja juuri mahduimme noin kymmenen auton parkkipaikan sivuun. Luolalle johtavalla polulla tuli vastaan ihmisiä pyöräilykypärät ja otsalamput päässä, mikä olisi tietysti ollut ihan järkevä varustus. Minä olin sen sijaan panostanut eväisiin ja unohtanut kaikki valaisimet kotiin. Onneksi muistin asian jo matkalla ja poikkesimme huoltsikalla taskulamppuostoksilla. Yhdellä fikkarilla ja puhelimen taskulampulla sitten mentiin.

Torholan luolan opaskylttiLuolassa ollessani kuulin esikoisen selittävän jollekin toiselle lapselle, että me ei voitu mennä ihan luolan perälle saakka, kun äiti ei uskalla eikä ole kypäriäkään mukana. Juurikin näin, en ole ollenkaan varma olisinko halunnut pudottautua jalat edellä pimeyteen, vaikka tiesin että kellari on varmasti Torholan vaikuttavin paikka. Vielä paluumatkallakin sain kuulla, että oli ihan tylsä reissu kun ei saanut mennä luolan syvimpään kohtaan. Oikeassa lapsi varmasti olikin, ainakin osittain, sillä luolan eteisessä ja salissa oli sen verran kuluneisuutta ja nykyajan luolamaalauksia, ettei niitä voinut erityisen kauniiksi luontonähtävyydeksi sanoa. Käymisen arvoinen paikka kuitenkin ja lapsille paljon tutkittavia koloja.

Torholan luolaa sisältä
Torholan luolaa sisältä

Luolan vierestä laskeutui jyrkähkö mäki Lohjanjärven rantaan. Kuopus laski syksyn lehtien päällä pyllymäkeä alas kuin talvella konsanaan. Rannassa oli mukava syödä eväitä ja ihmetellä ympäristöä. Kiipeiltävääkin löytyi lapsille mielinmäärin. Tällä kertaa sää oli kovin harmaa, mutta voin vain kuvitella kuinka kaunista täällä on ollut muutama viikko aiemmin kun puut ovat loistaneet keltaisina auringon säteissä.

Rantaan johtava jyrkkä polku Torholan luolan läheisyydessä

Alunperin oli ollut ajatuksena käydä samalla reissulla katsastamassa Paavolan tammi, mutta hämärä alkoi jo hiipiä eikä pienimmän jalka enää noussut kovin ripeästi, joten jätettiin suosiolla tuo Lohjanjärven vastakkaisella puolella sijaitseva kohde toiselle kerralle.

Lapsi eväitä syömässä rannassa Torholan luolan lähellä
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Karkalinniemi, lapset, lapsi, lasten kanssa, Lohja, päiväretki, Torholan luola, 5 comments

Mitä päässäni pyöri puolijoukkueteltassa

Viikonloppu meni partion akela- eli 7-9 -vuotiaiden ryhmänjohtajakurssilla Kiljavan leirikeskuksessa. Opin monta uutta kivaa leikkiä ja yllättävää kyllä, niitä oli hauska opetella leikkimällä aikuisten kanssa. Normaalisti olen hyvin vahvasti epämukavuusalueellani vaikkapa työporukalla tehtävissä ryhmäytymisleikeissä ja porukkahenkeä nostattamaan tarkoitetuissa leikkimielisissä kilpailuissa.

Kävin myös paljon hyödyllisiä keskusteluja ja kuulin erilaisia näkökulmia lapsiryhmän kanssa toimimiseen. Allaoleva maamerkki kehottaa kiiruhtamaan, mutta useimmiten kannattaisi ennemminkin pysähtyä kuuntelemaan lapsen rytmiä ja ajatuksia.

maamerkki, kiiruhda

Kurssilla tunsin itseni ajoittain hyvin ulkopuoliseksi. Joukossa oli partion parissa lapsesta aikuiseksi kasvaneita, joille kaikki partioon liittyvät tavat olivat itsestäänselvyyksiä. Yhdessä harjoitellut, osin sotilaallisilta ja salaseuramaisiltakin tuntuvat käytännöt toki edesauttavat lasten ryhmäytymistä ja isomman porukan kanssa jouhevasti toimimista, mutta näin aikuisena partioon liittyneelle niistä tulee helposti sopeutumis- ja motivaatio-ongelmia. Ainakin itselleni. Toisaalta kurssilla olleet nuoret aikuiset olivat niin hyviä tyyppejä, että jos omistakin lapsistani kasvaisi yhtä tasapainoisen tuntuisia, toimeen tarttuvia, luontevan itsevarmoja ja toiset huomioon ottavia ihmisiä, niin voisin olla enemmän kuin iloinen.

myrskylyhtyjen rivistö

Pystytin ensimäistä kertaa elämässäni puolijoukkuetelttaa ja ensimmäistä kertaa myös nukuin sellaisessa. Sain valita kamiinallisen ja lämmittämättömän vaihtoehdon välillä ja tietysti kylmää rakastavana otin tuon jälkimmäisen. Ihan parasta oli kömpiä lämpimästä makuupussista saunaan ja päästä aamu-uinnille syyskylmään järveen.

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in akelakurssi, Kiljava, partio, sudenpennut, 0 comments