Muurahaisten poluilla

Lapsiperheen retkeilyblogi

Lumi sulaa, pakko hiihtää

Lumi tuli etelään taianomaisesti marraskuun alussa ja ensi viikolla se sulaa pois. Ehtikö pienten lasten äiti hiihtämään? Ehti hyvin, eikä mennyt edes yöhommiksi, vaikka kuvien perusteella siltä ehkä näyttääkin. Järkkäri reistaili, joten tällä kertaa oli tyytyminen puhelimen kameraan.

Sunnuntai-iltana seitsemältä Oittaan parkkipaikalla oli hyvä määrä autoja, mutta erikoisesti ne olivat kaikki pakkautuneet siihen päähän parkkipaikkaa, joka on lähellä lumetettua, 1.3 km latua. Itse hiihtelin puolitoista tuntia valaisemattomalla ladulla Oittaan ja Solvallan välillä näkemättä ketään. Hämärä talvinen metsä ja suksien narahdukset ladulla saivat mielen rauhaisaksi. Samalla tuli testattua upouusi otsalamppukin, hyvin näki. Suurkiitos Espoon kaupungin liikuntatoimelle, että ladut tehdään heti kun saadaan lunta, vaikka onkin tiedossa etteivät ne kovin kauaa kestä. Tällä jaksaa taas monta lumetonta ja märkää päivää.

 
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoo, hiihto, Oittaa, oma aika, 0 comments

Sorlammella marraskuussa

Eräänä marraskuisena aamuna mies lähti töihin, esikoinen kouluun ja minä hyppäsin kuopuksen kanssa Nuuksioon menevään bussiin. Olin jo lokakuun alkupuolella katsellut bussiaikatauluja ja miettinyt pientä retkeä Takalan laavulle. Onneksi tarkistin aikataulut vielä lähtiessä sillä bussit eivät kuljekaan Kattilaan saakka lokakuun lopun ja toukokuun alun välisenä aikana. Muutin siis suunnitelmaa ja jäimme bussin kyydistä jo Sorlammen kohdalla.

Sorlampi, Espoo

Sorlampi on aivan Nuuksion eteläpuolella ja kuuluu ymmärtääkseni Helsingin  virkistysalueisiin vaikka Espoossa sijaitseekin. Ainakin lammen rannalla oleva nuotiopaikka on Helsingin kaupungin ylläpitämä. Lammen ympärillä kulkeva, 5.5 km mittainen luontopolku taas on Espoon liikuntapalvelujen hoidossa. Tällä kertaa emme kiertäneet koko luontopolkua, vaan kuljimme lyhintä reittiä nuotiopaikalle, siitäkin tuli bussipysäkiltä lähtien matkaa vajaa 2 km suuntaansa, ihan tarpeeksi pienelle tallaajalle. Hienoja talvisia kuvia muualta luontopolun varrelta löytyy vaikkapa täältä.

Tulipaikalla puuvarasto ammotti melkein tyhjänä, poltimme säästeliäästi pari puuta ja risuja niin että saimme nakit ja vaahtokarkit lämpimiksi. Paikalla olikin kyltti, jossa luki: ”ei talvikunnossapitoa”. Paikan päällä myös muistin edellisen, tammikuisen reissumme tänne. Silloin puita kyllä oli, mutta ne olivat litimärkiä. En tiedä onko sitten ajatuksena, ettei puita käytettäisi talvella ja että ne siinä kasassa jotenkin kevään aikana kuivuisivat.

Sorlammen nuotiopaikka
Luontopolun varrella on mukavasti pitkospuita, kallioita ja salaperäistä kuusikkoa, jotka ihastuttivat 3-vuotiasta. Lumi oli kuorruttanut maan kauniisti ja takaisinpäin lähtiessämme alkoi sataa vielä lisää. Polku oli merkitty keltaisilla läiskillä ja osittain vihreillä nauhoilla. Keltaiset merkit oli kuulemma tarkoitettu minulle, koska pidän niin paljon keltaisesta. On aina yhtä ihmeellistä, miten paljon seuraavan merkin etsiminen voi motivoida lasta.

Paluumatka sujui ihmeen nopeasti, mutta silti melkein jäimme bussin kyydistä. Kiitos ihanalle kuljettajalle joka otti meidät kyytiin pysäkkien väliltä, tien reunasta.

Sorlammen nuotiopaikka
Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoo, lapset, lapsi, lasten kanssa, päiväretki, retkeily, retki, Sorlammen luontopolku, Sorlampi, 0 comments