lapset

Tipasojan luontopolulku Sotkamossa -mäntykangasta ja geokätköjä

Tipasojan luontopolulku Sotkamossa -mäntykangasta ja geokätköjä

Ennen kesälomaa olin katsellut geotkätköilysovelluksesta Sotkamon karttaa ja huomannut mielenkiintoisen näköisen lenkin Tipasojan suunnalla. Tarkemmalla tutkailulla lenkki osoittautui Tipasojan luontopoluksi, jonka uudistamistyö on saanut vuonna 2018 Kainuun vuoden maisemateko -palkinnon.

4 km pituinen, helppokulkuinen polku, jonka varrella on 13 helpohkoa geotkätköä. Eihän sellaista voi mitenkään jättää väliin, olin ajatellut.

Jotenkin kuitenkin kävi niin, että kesälomareissun viimeinen päivä oli jo kääntynyt iltaan, kun seisoimme luontopolun opastaulun luona. Onneksi kesällä valoa riittää.

Tipasojan luontopolun opastaulu

Luontopolun opastaulu löytyy Lontantien varresta. Aivan taulun vieressä on tilaa muutamalle autolle ja lisää parkkipaikkoja löytyy kun ajaa pientä hiekkatietä eteenpäin. Luontopolun esite ja polkuun liittyvä materiaali on ladattavissa Sotkamon kunnan sivuilla sekä lainattavissa opastaulun luona olevassa postilaatikossa. Perinteisiä tietotauluja polun varrella ei ole, vaan ne on korvattu numeroiduilla rastitolpilla, joiden kuvaukset voi lukea polun esitteestä.

Opastaulun luota selkeät nuolet osoittavat luontopolun alkuun muutaman sadan metrin päähän. Polku kääntyy hiekkatieltä kauniiseen mäntymetsään. Tässä kohtaa huomion kiinnitti tulentekokielto, joka on varsin ymmärrettävä rutikuivassa kangasmaastossa.

Tipasojan luontopolun alkupiste

Mäntymetsän lisäksi polun varrella on kauniita soita ja lampia. Polut ovat helppoja kulkea ja soveltuvat myös maastopyörällä kierrettäväksi. Osittain reitti kulkee myös metsäautoteitä pitkin.

Kuvaustensa mukaisesti polun varrella olevat geokätköt ovat suurimmaksi osaksi helppoja. Useimmat niistä myös sijaitsevat luontopolun rastitolppien läheisyydessä. Tästä huolimatta jotkut kätköistä jäivät meiltä löytämättä. Osa siksi, että lapset painelivat menemään kovaa vauhtia ohi kätköjen, osaa emme löytäneet etsinnästä huolimatta.

Kolmannen ja neljännen rastitolpan välillä, hieman luontopolusta sivussa, on laavu, joka maastoutuu kauniisti ympäristöönsä. Tulenteko on täälläkin erikseen kyltillä kielletty.

Laavu vaikutti sisäpuolelta jotenkin keskeneräiseltä, vaikka se ei selvästi ollutkaan kovin uusi. Laavun takana oli myös huussi, mutta siitäkin oli vaikea sanoa, oliko se huollettu.

Tipasojan luontopolun laavu

Pysähdyimme laavulle hetkeksi. Varsinaisen evästauon pidimme vasta polun puolenvälin tienoilla, upeiden Telkkälampien luona. Telkkälampien vesi on pohjavettä, joten se on erityisen kirkasta ja vähäravinteista. Luontopolku ei kuitenkaan mene lampien rantaan, vaan kulkee ylhäällä harjun päällä.

Istahdimme parrupenkille syömään voileipiä, ihailemaan alhaalla näkyviä lampia ja ihmettelemään vanhassa kannossa kasvanutta pientä männyntainta.

Tauon jälkeen lapset eivät enää jaksaneet kovin paljon kiinnostua geokätköistä, vaan keksivät oman juoksuleikin, joka jatkui loppumatkan ajan. Etsimme siis polun toiselta puoliskolta vain superhelpot kätköt, ja jätimme loput seuraavaa kertaa varten.

Kuva: Harri Vartiainen

Jälkimmäinen puolisko luontopolusta tarjosi suomaisemia, jotka saivat minut huokailemaan ihastuksesta, mutta toisaalta myös hieman tylsiä ja vähemmän kauniita metsätiepätkiä.

Kokonaisuudessaan Tipasojan luontopolku on mukava rengasreitti, jonka varrelta löytyy kauniita yksityiskohtia ja joka sopii hyvin lasten kanssa kierrettäväksi.

Tosin täytyy myöntää, että tämä retki meni omalta osalta vähän liikaa ruutujen katseluksi. Kurkin sekä geokätköjen sijainteja että luontopolun opasta puhelimelta ja lisäksi vielä kameran ruutua.

Lasten kanssa kulkiessa myös perinteiset opastaulut ovat mielestäni toimivampia kuin sähköiset tai tulostetut versiot, mutta ymmärrän kyllä tämän ratkaisun polun ylläpitäjien näkökulmasta.

Numerotolppa suolla

Sotkamossa voi yhdistää luontopolut ja geotkätköilyn myös vaikka Hiukanharjun luontopolulla.

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla, 0 comments
Helpon yöretken resepti: kaveri mukaan ja Kopparnäsiin

Helpon yöretken resepti: kaveri mukaan ja Kopparnäsiin

Millä saa esikouluikäisen helpoiten innostumaan yöretkestä? No tietysti sillä, että mukaan on lähdössä samanikäinen kaveri. Lapset ovat tottakai erilaisia, mutta ainakin meidän kuopuksen mielestä vapaa viikonloppu pihalla kavereiden kanssa leikkien kuulostaa paljon houkuttelevammalta kuin metsäretki kahdestaan äidin kanssa.

Enkä voi väittää, etteikö olisi mukava saada itsellekin aikuista juttuseuraa. Lisätään siihen vielä kiireetön lähtö lauantaina, lyhyehkö automatka, helppo kohde meren rannalla ja elokuun lempeä lämpö, niin retki ei voi epäonnistua.

Kallioniemen sileitä rantakallioita

Kopparnäs-Störsvikin ulkoilualue Inkoossa on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ja metsähallituksen yhteisesti ylläpitämä. Kauniit merenrantakalliot ja pienet hiekkarannat houkuttelevat paikalle ulkoilijoita niin lähialueilta kuin vähän kauempaakin. Keittokatokset ja vessat ovat silti siistissä kunnossa.

Lauantaina iltapäivällä hain kyytiin ystäväni lapsineen ja suuntasimme kohti Inkoota. Takapenkiltä kuului iloinen pulputus koko matkan ajan.

Perillä pysäköimme auton Kallioniemen parkkipaikalle. Tässä päässä aluetta rannat ovat nimen mukaisesti kallioisia ja lapsille sopivaa uimapaikkaa voi olla hankala löytää. Jos mielii hiekkarannalle, niin kannattaa ajaa joko Sandfjärdenin parkkipaikalle tai sitten Störsvikin puolelle kuten Koukussa retkeilyyn -blogin perhe oli tehnyt.

Kallioniemen parkkipaikalta lähimmälle keittokatokselle ja rantaan on matkaa vain parisataa metriä. Tasaiset ja juurakottomat telttapaikat rannan läheisyydessä ovat kuitenkin aika vähissä.

Päädyimme pystyttämään omat telttamme ehkä hieman liian lähelle keittokatokselta rantaan johtavaa tietä. Näin hienona viikonloppuna päiväretkeilijöitä riitti sekä myöhään illalla että aikaisin aamulla.

Telttapaikka

Telttojen pystytyksen jälkeen ilta kului leppoisasti. Pojat innostuivat jokaisesta vastaantulleesta lammikosta ja jokaisesta kiipeilypuuksi sopivasta männystä. Ja niitähän riitti. Jossain vaiheessa siirryimme keittokatokseen lämmittämään ruokia ja sen jälkeen vielä takaisin rannalle.

Istuimme kalliolla auringonlaskua katsellen kunnes ötökät saivat meidät nousemaan ylös sijoiltamme. Illan hämärtyessä pojat saivat otsalamput päähän. Rannan lammikot näyttivät niiden valossa taas uusilta ja jännittäviltä. Niin leikit jatkuivat kunnes oli aika kaivautua makuupusseihin. Uni tavoitti lapset alta aikayksikön.

auringonlasku

Ensimmäistä kertaa ikinä kuopus nukkui koko yön makuupussin sisällä. Ei huppua myöten toki, mutta havahduin yöllä, kun hän unissaan kaivautui paremmin pussin sisälle. Ihmeellistä. Tähän mennessä mikään kylmyys ei ole pitänyt tätä lasta makuupussin sisällä eikä monesti myöskään makuualustan päällä. 

Aamulla ensimmäinen lapsiperhe kulki telttamme ohitse rantaan päin jo ennen kahdeksaa. Oli siis aika herätä.

rantakalliota

Aamupalan ja aamupuukiipeilyn jälkeen lähdimme kävelemään rantaa hieman eilistä pidemmälle. Matkalla Ravbergetille polullemme sattui yksi käärme. Pojat eivät sitä ehtineet nähdä eikä kiemurtelijoita sen jälkeen enempää tullut vastaan. Alkukesästä tilanne olisi ehkä ollut toinen.

Kävellessä kuikuilin rantakallioilta veteen hyvän uintipaikan toivossa, mutta kivet olivat vesirajan alapuolella liukkaan levän peitossa.

Vihdoin Ravbergetin toisen keittokatoksen tuntumassa olevalla niemellä onnisti. Lapsille löytyi sopiva rantakivikko, jossa leikkiä ja aikuisille vähän matkan päästä täydellinen luonnonporras, josta pääsi uinnin jälkeen vieläpä helposti takaisin ylöskin. 

Pulahtaminen kalliolta veteen ja uiminen melkein tyynessä meressä auringon kimaltaessa kruunasi retken. Olen uinut tänä kesänä luonnonvesissä enemmän kuin moneen vuoteen. Olin melkein jo unohtanut kuinka paljon nautin siitä.

Lopulta nälkä taisi saada meidät lähtemään. Lapset jatkoivat lätäkköleikkejä sillä aikaa kun me aikuiset purimme teltat. Nälkä oli unohtunut ja kutsut purkupuuhissa auttamaan kaikuivat kuuroille korville. 

puulaivaa uittamassa

Illalla kotona kuopus totesi, että tuntuu kuin olisimme olleet retkellä kokonaisen viikon. Tosiasiassa aikaa kului alle vuorokausi, mutta sinä aikana leikki ei tauonnut kuin nukkuessa, joten ei mikään ihme jos tuntui, että oli tapahtunut paljon.

Kävimme Kopparnäsissa myös kerran tammikuussa: Vuoden 2018 ensimmäinen retki -Inkoon Kopparnäs

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla, 2 comments