lapset

Tankarin majakkasaarella hellettä paossa

Tankarin majakkasaarella hellettä paossa

Ulkosaaristo saa sydämeni sulamaan. Vesibussien kyydissä voin onneksi veneettömänäkin viedä lapseni aistimaan meren taikaa. Erityisen hyvältä tuntui päästä merelle, kun helle tuntui imevän kaikki voimat.

Tänä vuonna kesälomasuunnitelmien tekeminen jäi meiltä viime tinkaan. Moni paikka oli jo täyteen varattu, kun ryhdyimme miettimään mihin suuntaisimme mökkipäivien jälkeen. Tankarin majakkasaarelle Kokkolaan sain kuitenkin varattua majoituksen vielä viikkoa ennen matkaa, vaikka elettiin heinäkuun lomasesonkia.

Majakkamestarin talo, taustalla Tankarin majakka

Laivarannassa, puoli tuntia ennen vesibussin lähtöä, huomasin varanneeni paluumatkan samalle päivälle kuin lähdön. Tilanteesta selvittiin puhelulla Kokkolan matkailuun, mutta samalla selvisi että seuraavan päivän paluukyyti lähtisi Tankarista vasta iltayhdeksältä. 177-paikkainen M/S Jenny kuljettaa matkustajia saarelle ja takaisin kuutena päivänä viikossa. Torstaisin laiva käy ensin Köpmanholmenissa ja tulee vasta illaksi Tankariin.

Toisaalta iloitsin ajatuksesta, että saisimme viettää saarella ennakoitua pidemmän ajan. Toisaalta pieni paniikki meinasi iskeä, kun mietin eväskassimme vähäistä sisältöä. Laivan ja Cafe Tankarin tarjoilujen olisi paras kelvata lapsille.

Laiva oli melkein täynnä, mutta suurin osa muista vaikutti olevan päiväretkellä. Jenny pysähtyy Tankariin kahdeksi tunniksi, missä ajassa ehtii hyvin tutustua pieneen saareen. Jos mielii käydä itse majakassa, pitää saarelle mennä viikonloppuisin majakkapäivinä.

Vietimme suurimman osan puolentoista tunnin matkasta laivan alaosan ravintolassa. Häly, laivan moottorien ääni ja kaiuttimista kuuluneet selostukset saivat minut kaipaamaan korvatulppia. Ei ihan sellainen seesteinen merimatka, jota olin odottanut.

Perillä pääsimme suoraan majoitukseemme majakkamestarin taloon. Majoitus oli yksinkertainen, mutta samalla juuri tunnelmaan sopiva. Huoneessamme oli neljä sänkyä sekä pöytä. Lisäksi rakennuksessa oli erillinen keittiö, josta löytyi jääkaappi, keittolevy sekä mikro.

Iltavalo osuu majakkamesarin talon ikkunoihin

Olisi ollut ihana jäädä sänkyyn lepäämään. Edellinen päivä oli mennyt Powerparkin huvipuistossa ja olimme kaikki väsyneitä. Väsymys ei kuitenkaan hidasta kuopuksen vauhtia, eikä omakaan mieleni meinannut millään rauhoittua, joten katsoin paremmaksi lähteä pojan kanssa tutkimaan saarta pieneen huoneeseen jäämisen sijaan.

Piipahdimme pienessä museossa ja katselimme satamassa olevia veneitä. Etsimme uimapaikan ja lupasin että uinnin aika olisi ruoan jälkeen. Kun Jenny oli lähtenyt takaisin paluumatkalle, suuntasimmekin hiljentyneeseen Cafe Tankariin etukäteen varatulle keittoruoalle. Herkullisten liha- ja kasviskeittojen sekä leivän lisäksi vatsan täyttymisen varmisti jälkiruoaksi tarjoiltu omenapiirakka. Helpotuksekseni kuopuskin piti keitostaan niin paljon, että toivoi saavansa sitä myös seuraavana päivänä.

Uinti oli luvattu, joten uimaan suunnattiin. Ainoa lapsile sopiva uimapaikka on pieni hiekkapoukama venelaiturien välissä. Parasta rannassa oli laiturien väliin kiinnitetty lautta, jolla kuopus olisi voinut leikkiä loputtomiin.

Lautta lapsilel satamassa

Itseäni uiminen satama-altaassa ei houkutellut, mutta laiturilla oli ihana istua ja seurata lapsen iloa. Vähitellen ilo muuttui kuitenkin riitelyksi ja oli aika lähteä takaisin majapaikkaamme.

Väsymyksestä ja myöhäisestä illasta huolimatta lämmitimme vielä pihapiirissä olevan pienen saunan. Lapset jäivät mieluummin huoneeseen pelaamaan itse tekemäänsä lautapeliä, joten saimme miehen kanssa kahdestaan huuhdella pois päivän hiet, aurinkovoiteet ja ristiriidat.

Tankarin auringonlasku

Aamulla tempoilu pääni sisällä oli rauhoittunut. Kaikki kiire ja hätäily oli kadonnut. Tärkeät asiat olivat tässä ja nyt.Kalliorantaa

Tankar on pieni saari, jolla kulkeminen on rajoitettu poluille ja pitkospuureiteille. Lintujen pesimäaikaan liikkuminen on kiellettyä myös saaren pohjoisosan kallioilla.

Saaren nähtävyyksien kiertämiseen ei mene kauan, mutta paikan tunnelma kietoo itseensä niin ettei mitään muuta kaipaakaan.

Tankarin kirkko sisältä

Meidän päivä kului uidessa, pelatessa, palloa heitellessä ja saaren pieniä polkuja kulkiessa. Lämmin, muttei liian kuuma sää oli täydellinen.

Illalla laivan lähtiessä takaisin katsoin haikeana saaren loittonevaa siluettia. Olin valmis jatkamaan kesälomaseikkailuja, mutta olisin myös ollut valmis jäämään.

Kuva: Harri Vartiainen

Ulkosaaristosta haaveilevan kannataa lukea myös aiemmat kertomukset: Lasten kanssa yötä Bengtskärin majakalla ja Maaginen Maakalla

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla, 0 comments
Kesänviettoa Holma-Saarijärvellä

Kesänviettoa Holma-Saarijärvellä

9-10.6.2019

Holma-Saarijärven leiripaikka on esikoiseni mielestäni erityisen hieno. Eikä hän ole mielipiteineen yksin. Tämä kaunis saari on kesäviikonloppuisin varmasti yksi Nuuksion suosituimpia ja samalla rauhattomimpia kohteita.

Holma-Saarijärven saaren profiili

Retken ajoittaminen arkiyölle auttaa välttämään suurimmat ruuhkat. Otinkin maanantain vapaaksi ja pakkasin rinkkaan lasten toiveiden mukaiset eväät: makkaraa, vaahtokarkkeja, voileipää, suolakeksejä, puuro-, kiisseli- ja lättyainekset sekä pussipastaa. Yksi rasia tomaattejakin sentään mahtui mukaan.

Lisäksi lapset saivat vielä itse käydä lähikaupassa ostamassa telttaherkkuja. Tarkoitus oli, että he ostaisivat pienet, helposti rinkkaan mahtuvat karkkipussit. Tai ainakin minun tarkoitukseni. Kuopus tuli kauppareissulta onnellisena kotiin ja kertoi, että hänen rahansa olivat riittäneet paketilliseen pakastedonitseja.

Polku Siikaniemestä Holma-Saarijärvelle

Aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä lähdimme matkaan. Minä, molemmat lapset sekä esikoisen paras ystävä. Pojat ovat jo niin isoja, että jaksavat kantaa omia tavaroitaan enkä minäkään siis täysin lyyhistynyt rinkkani painon alle, vaikka olinkin yksin kolmen lapsen kanssa. Lisäksi olin vihdoin saanut hankittua vedensuodattimen, joten juomavettä ei tarvinnut kantaa mukana.

10-vuotias esikoinen kantoi omassa, itse pakatussa, rinkassaan kaiken tarvitsemansa ruokia ja telttaa lukuun ottamatta. Poika kantoi lastinsa sinnikkäästi, mutta luulen että seuraavalla kerralla hän punnitsee tarkemmin, mitä kaikkea tarvitsee mukaan.

6-vuotiaan kuopuksen repussa oli menomatkan eväiden (ja donitsien) lisäksi hänen oma makuualustansa, joka piti ehdottomasti kiinnittää repun ulkopuolelle, kuten minullakin oli.

Kahden kilometrin matka Siikaniemestä Holma-Saarijärvelle sujui hujauksessa tuttuja metsäpolkuja pitkin.

Sorsapoikue

Ethän ruoki linnunpoikasia

Heti telttailualueelle saavuttuamme paikalle ilmestyi emosorsa poikueineen. Sorsat tulivat aivan lähelle kärkkymään ruokaa. Sorsanpoikaset ovat söpöjä ja eläinten ruokkiminen on lapsista ihanaa, mutta silti tulisi jaksaa muistaa ettei poikasia pidä ruokkia. Vääränlainen ruoka voi johtaa kehityshäiriöihin tai siihen etteivät poikaset opi etsimään ruokaansa luonnosta.

Holma-Saarijärven puuvaja

Saarella oli meidän lisäksemme muutama rauhallinen telttaseurue. Myös vastarannan leiripaikalla oli porukkaa, mutta mitään meteliä ei sieltäkään kuulunut.

Ilta kului uiden, herkkuja syöden ja nuotiolla istuen. Tuuli piti itikatkin poissa. Lättyiltapalan ja hammaspesujen jälkeen pojat pelasivat teltassa uunoa myöhään yöhön.

Itse nukahdin ensimmäistä kertaa riippumaton keinuntaan.

Riippumatto tuulessa

En tiennyt etukäteen osaisinko nukkua riippukeinussa, joten en ollut uskaltanut investoida mihinkään oheisvarusteisiin. Mukanani oli vain kevyt riippumatto ja köydet. Käperryin syvälle makuupussiin ja virittelin kasvojeni eteen hyttystakin.

Uni oli hieman katkonaista, ihan kuin ensimmäisinä telttaöinä aikoinaan. Hain hyvää asentoa, makuualusta liukui pois altani ja rapinat olivat vieraita. Erilaisia kuin mitä telttaan kuuluu. Näin unta, että minua pelotti ja heräsin siihen, että aurinko paistoi suoraan silmiini.

Aamulla heitin jalat riippumaton reunan yli ja keinuin maisemia katsellen sekä tuulen huminaa kuunnellen. Kyllä, luulen että hyttysverkollinen riippumatto alushuopineen ja käärmeennahkoineen pääsee ostoslistalleni. Joka tapauksessa toinen matto on ostettava. Lapset omivat tämän niin ettei minulla ollut päiväsaikaan siihen mitään asiaa.

Maisema riippumatosta aamulla

Uunon peluu jatkui poikien teltassa aamullakin kunnes kysyin josko olisi aamupalan aika. Lapset kömpivät ulos teltasta ja ryhtyivät heti suunnittelemaan päivän uinteja. Tuuli oli yltynyt edellisestä päivästä, mutta silti läksimme aamiaisen syötyämme testaamaan järven toisen pään kallioiden uintikelpoisuutta.

Uimisen jälkeen riippumatto oli taas suosiossa. Rento oleilu jatkui lounaaseen saakka, jolloin oli aika laittaa tavarat kasaan ja suunnata takaisin kotiin. Palasimme Siikaniemeen samaa reittiä kuin olimme tulleetkin, mutta matka tuntui pojista paljon pidemmältä ja raskaammalta kuin edellisenä päivänä. Askel ei enää ollut kihelmöivän odotuksen keventämä.

Tämä oli itselleni jotenkin erityisen ihana retki. Yleensä vanhempana olemiseen kuuluu erilaista kasvattamista, motivointia, pienten riitojen ratkomista ja muuta sellaista niin kotona kuin metsässäkin. Tähän kun yhdistää raittiin ulkoilman, niin usein olen ollut lasten kanssa tehtyjen yöretkien jälkeen onnellinen, mutta aika väsynyt. Yhtäkkiä nämä lapset ovat kuitenkin kasvaneet niin, että heidän kanssaan voi retkeillä itsekin oikeasti täysin rentoutuen.

Poika kävelee metsäpolkua pitkin

Edellisen kerran retkeilin Holma-Saarijärvellä kaksi vuotta sitten:

Kevätyö lapsen kanssa Nuuksiossa -mitä mukana?

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla, 0 comments