lapset

Laajalahden luonnonsuojelue on helposti saavutettava luontokohde

Laajalahden luonnonsuojelue on helposti saavutettava luontokohde

Laajalahden luonnonsuojelualue KehäI:n ja Otaniemen kupeessa on yksi Espoon helmistä. Kaislikkoista lahtea ja sen rantaniittyjä voi ihailla kahdesta lintutornista tai pitkospuilta käsin. Alueen pohjoispäässä, Villa Elfvikin ympäristössä, on eri pituisia luontopolkuja ja hienoja rantalehtoja. Parasta on, että Laajalahden saavuttaa jopa viikonloppuisin helposti julkisilla niin Otaniemestä kuin Villa Elfvikin päästä.

Laajalahden luonnonsuojelualueen Infotaulu Otaniemen päässä

Toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina nousin bussiin 6-vuotiaan kuopuksen ja hänen ystävänsä kanssa. Bussista vielä vaihto metroon ja pian olimmekin Otaniemessä. Metroaseman uloskäynnin luota tuli kävelyä rantapolulle ja luonnonsuojelualueen infotaululle reilut 300 m.

Infotaulun vierestä kulkee Espoon rantaraitti leveänä hiekkatienä jonkinlaisen kanavan vartta pitkin. Pojat aloittivat leikin kanavan rannassa heti. Vesi ja oksankarahkat ovat pettämätön yhdistelmä.

Hetken leikin jälkeen matka jatkui, mutta pitkään ei tarvinnut taivaltaa, kun oltiin jo Otaniemen lintutornilla. Näin keväisenä sunnuntaina torni oli täynnä kaukoputkin, kiikarein ja kameroin varustettua väkeä.

Vaikka meillä ei ollut mukana lintujen tarkkailuun sopivia välineitä, kävmme ylhäällä ihailemassa maisemia. Kaikkein kiinostuneimpia pojat taisivat kuitenkin olla mitä ihmeellisimmistä mielikuvituskaloista, joita he tornin alla olleesta matalasta vedestä onkivat.

Tornin luona leikkiessä olisi vierähtänyt varmaan vaikka koko päivä, mutta olin luvannut että retki päättyisi kahvilan herkkujen äärelle. Niinpä söimme eväät ja jatkoimme matkaa pohjoiseen, kohti Villa Elfvikiä.

Rentukka kukkii

Kevään vehreys puski esiin harmaan ja ruskean seasta. Kuljin hitaasti pysähdellen kuvaamaan kaikkea kaunista, kuten ylläolevia rentukoita.

Pojat juoksivat edellä ja kuulin kuinka kuopus selitti ystävälleen: ”mun äiti ottaa aina valokuvia, kun se tykkää tosi paljon luonnosta.”

Saavuimme rantaniityn laitaan, paikkaan, josta näytti joskus menneen pitkospuupolku. Seikkailunhaluisina läksimme hieman kovia kokeneen näköiselle polulle, mutta aika pian jouduimme palaamaan hiekkatielle, koska polku oli ajoittain tosi märkä eikä pitkoksia ollut.

Onneksi jonkin matkaa kuljettuamme reitti haarautui uudestaan. Toinen haara jatkui hiekkatienä ja toinen pienempänä polkuna. Molempia pitkin olisi päässyt määränpäähämme. Pian pääsimme myös pitkospuille, joita tuntuikin sitten riittävän aivan loputtomasti.

Pitkospuut

Myös virtaa tämän ikäisillä lapsilla riittää melkein loputtomasti, mutta motivaatio meinasi jo hiipua, kun pitkospuita vain riitti eikä kahvilaa näkynyt.

Seuraa johtajaa -leikin voimalla pääsimme etenemään viimeiset muutama sata metriä. Kahvilan vilahtaessa puiden takaa poikien into ja vauhti taas kasvoivat.

Jäätelön ja berliininmunkin jälkeen energiaa riitti myös kahvilan yläkerran leikkihuoneessa, josta löytyi ainakin eläinaiheisia käsinukkeja, rooliasuja ja mäyrän koti.

Villa Elfvikin ympäristössä olisi ollut vielä paljon nähtävää ja leikittävää, mtta meidän oli aika lähteä paluumatkalle. Suuntasimme parkkipaikan ohi Kehän varteen bussipysäkille, jossa ei tarvinnut kauaa odottaa sopivaa kulkuvälinettä.

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla, 0 comments
Kokemuksia lasten retkimakuupusseista

Kokemuksia lasten retkimakuupusseista

Lapset ja makuupussissa nukkuminen

Molemmat lapsemme ovat nukkuneet telttaöitä 1-vuotiaasta alkaen. Siinä vaiheessa lapset nukkuivat vielä päiväunensakin ulkona, joten teltassa ja makuupussissa nukkumisessa ei ollut mitään ihmeellistä. Sama makuupussi, jota käytettiin rattaissa, sopi hyvin myös teltassa yöpymiseen.

Vanhempi lapsistamme on aina ollut rauhallinen nukkuja. Hän pysyi pienenäkin makuupussin sisällä ja oppi nopeasti pitämään makuupussin huppua päässä, jos oli kylmä.

Kuopus sen sijaan on nukkuessaan yhtä vähän aloillaan kuin hereillä ollessaan. Teltassa hän edelleen 6-vuotiaana potkii makupussin unissaan pois, samoin lentelevät pipot ja hanskat ympäri telttaa. Olenkin havainnut hyväksi systeemiksi sen, ettei teltassa ole liikaa lattiapinta-alaa ja suuri osa siitä peitetään makuualustoilla. Lisäksi pakkasöinä mukana on ollut yksi ylimääräinen makuupussi peittona käytettäväksi.

Kaksi erilaista makuupussia

Deuter Starlight Exp

Tämä lapsille suunniteltu makuupussi on ollut meillä käytössä siitä saakka kun esikoinen oli kolme vuotta. Makuupussin jalkopäässä on vetoketju, jonka avulla pussin pituutta saa säädettyä. Vetoketjun ollessa kiinni makuupussi soveltuu enintään 140 cm pitkälle lapselle. Vetoketju avattuna pussiin mahtuu valmistajan mukaan 170 cm pitkä lapsi.

Kun makuupussi otettiin käyttöön, poikamme oli vasta reilun metrin pituinen. Makuupussin jatko-osa osa käännetään pussin sisäpuolelle, jossa se täyttää mahdollista ylimääräistä ilmatilaa. Silti makuupussin jalkopäähän jäi tilaa aika paljon ja laitoinkin sinne vielä varavaatteet mytyksi, jottei lapsi valunut kokonaan makuupussin sisälle. Kesäretkillä ylimääräinen tila ei haitannut. Kylmän sään retkille suosittelen hankkimaan tuon kokoiselle pienemmän makuupussin.

Makuupussin mukana tullut kuljetuspussi on juuri sopivan kokoinen. Hieman harjoittelemalla ainakin kouluikäinen lapsi pystyy itse pakkaamaan makuupussin kuljetuspussiin. Silti makuupussi on pakattuna järkevän kokoinen ja mahtuu vaikka lapsen omaan reppuun. Painoa tälle synteettisellä täytteellä olevalle makuupussille tulee 1kg.

Lasten makupusseille ei ole samanlaista lämpötilastandardia kuin aikuisten makuupusseille, joten valmistajakaan ei ole antanut tälle pussille lämpötilasuosituksia. Meidän lapset ovat tarjenneet nukkua tässä pussissa +5ºC:ssa. Parhaiten tämä makuupussi sopii mielestäni kuitenkin +10- +15ºC:sta asteeseen. Lämpiminä kesäöinä kannattaa avata vetoketjua tai pitää makuupussia peittona.

Meidän Starlight Exp makuupussia on nyt käytetty seitsemän vuotta ja pussi on edelleen hyvässä kunnossa ja aktiivisessa käytössä. Vetoketjut, narut ja tarrat toimivat moiteettomasti.

Cumulus Lite Line 400

Kun esikoinen oli 140 cm pitkä, tuli tarve ostaa perheeseen toinen lasten makuupussi. Uteliaisuudesta päädyin tilaamaan hänelle Cumuluksen aikuisten untuvamakuupussin lyhennettynä versiona. Tilaamassani makupussissa käyttäjän maksimipituus on n. 170 cm.  Lyhennykselle tuli lisähintaa normiversioon verrattuna 20€.

Cumuluksen Lite Line -pussit ovat malliltaan kapeita, joten arvelin että ne sopisivat myös lapsen käyttöön. Näin olikin, alempana vertailukuva, jossa Deuter Exp ja Cumulus Lite Line 400 päällekkäin.

Kuten nimestä voi päätellä, tämä makuupussi on kevytversio, jossa on kevyet kankaat ja riisuttu varustelu. Sisätaskua ei esimerkiksi ole, mutta ei sellaista ole tarvittukaan.

Ensi alkuun pelkäsin, että ohut kangas ajatuisi helposti vetoketjun väliin, mutta vetoketjun muotoilu onneksi estää tämän aika hyvin.

Toinen mikä minua tässä makuupussissa mietitytti, oli kankaiden kestävyys lasten käytössä. Kahden vuoden käytössä vaurioita ei ole tullut, saa nähdä miten jatkossa.

Myös makupussin kuljetuspussi on kevytversio ja niin pieni, että lapsen on hankala saada makuupussia survottua sen sisälle. Pakkauspussin pohjasta myös puuttuu kahva, josta pitää kiinni makuupussia pakkauspussista pois otettaessa. Meillä onkin tälle makuupussille erillinen hieman isompi ja kätevämpi pakkauspussi.

Untuvamakuupussina Cumulus painaa selvästi vähemmän kuin Deuterin synteettinen lasten pussi (700 g vs. 1000 g) ja menee myös pienempään tilaan. Aikuisten mukavuuslämpötila tällä makuupussilla on +2ºC ja tuntumani onkin, että pussi on hieman lämpimämpi kuin Deuter Starlight Exp. Ero ei kuitenkaan ole kovin suuri. Nyt jos olisin ostamassa Lite Line 400 -makuupussia lapselle, niin tilaisin sen isommalla untuvamäärällä.

Kaiken kaikkaan olen ollut tyytyväinen tähänkin makuupussiin. Se toimii hyvin lasten käytössä, vaikka ei olekaan lapsille suunniteltu.

Makuupussin pakkaaminen kuljetuspussiin

Lapsi kannattaa ottaa alusta saakka mukaan kaikkiin retkipuuhiin ikä ja kiinnostus huomioon ottaen. Makuupussin pakkaaminen kuljetuspussiin voi aluksi tuntua lapsen näkökulmasta melkein mahdottomalta tehtävältä.

Lapsi kyllä oppii pakkaamisen, kun saa harjoitella rauhassa. Alusta alkaen kannattaa opettaa, että makuupussi laitetaan pakkauspussiin sullomalla. Aloitetaan jommastakummasta päästä ja pienissä erissä sullotaan koko makuupussi kuljetuspussin sisään. Aikuinen voi ensin pitää kuljetuspussia paikoillaan kun lapsi sulloo makuupussia sen sisälle.

Joskus näkee, että makuupussi taitellaan ensin nätiksi rullaksi ja yritetään sen jälkeen laittaa kuljetuspussin sisälle. Tämä tapa ei kuitenkaan toimi kuin ylisuuren kuljetuspussin kanssa.

Makuupussin sullominen kuljetuspussiin

Makuupussin huolto ja säilytys

Makuupussia kannattaa säilyttää kotona väljästi, esimerkiksi isossa säilytyspussissa tai henkarissa roikkumassa. Näin pussin pehmusteet pysyvät kuohkeina.

Käytön jälkeen on tärkeää tuulettaa makuupussista yön aikana kertynyt kosteus pois ennen kuin se pakataan kuljetusta tai säilytystä varten.

Itse tuuletan makuupussit lisäksi aina retken jälkeen joko sisällä tai ulkona kuivaustelineessä. Noin kerran vuodessa pesen lasten makuupussit pesukoneessa ja kuivaan alhaisella lämmöllä kuivausrummussa. Turhaan makuupussia ei kannata pestä, muuten se menettää lämpöominaisuuksiaan.

Laavulla

Lapsi makuupussissa kylmällä säällä

Meidän lapset eivät yleensä ole kauheasti aamulla muistelleet oliko yöllä ehkä kylmä tai kova alusta. Hehän nukkuvat, ei siinä sen kummempaa.

Tässä kuitenkin muutama vinkki kylmän sään telttayöpymisiin lasten kanssa, lapsille sopivia talvimakuupusseja ei nimittäin ole vielä tullut vastaan:

  1. Tärkeintä on muistaa pitää huolta että lapsi syö hyvin ja liikkuu itsensä lämpimäksi ennen makuupussiin menoa. Telttaretkellä hyppiminen ja juokseminen on sallittua iltapuuhaa.
  2. Sopivan kokoinen makuupussi. Liian pitkää makuupussia pystyy lyhentämään jalkopäästä esim. hiuslenkillä kiristämällä. Lyhentäminen kannattaa tehdä siten, että ylimääräinen osa jää makuupussin sisälle, jolloin se toimii lisälämmikkeenä jaloille. Liian leveä makuupussi sen sijaan on hankalampi, sillä lapsen kehon tuottama energia ei riitä pitämään ylimääräistä ilmatilaa lämpimänä.
  3. Kaksi makuupussia päällekkäin. Tämä toimii rauhallisen nukkujan kanssa. Sisemmäksi tulee lapsen oma makuupussi ja sen päälle voi laittaa vaikka aikuisten kesämakuupussin.
  4.  Toppahaalari ja makuupussi. Tätä yhdistelmää en ole kokeillut, mutta minusta se kuulostaa toimivalta ajatukselta, varsinkin levottoman nukkujan kanssa.
  5.  Erillinen peitto tai retkipatjaan kiinnitettävä viltti lisälämmikkeeksi makuupussin kanssa.
  6. Kuumavesipullo. Jos on viluinen lapsi, niin tämä toimii viileinä kesäöinäkin. Kuumaa kestävään ja varmasti tiiviiseen pulloon kaadetaan kuumaa vettä ja pullo sujautetaan makuupussin sisälle lisälämmöksi.
  7.  Kamiinallinen teltta. Tämä vaihtoehto on sopiva, jos ei tarvitse kantaa varusteita pitkää matkaa ja on tilaa säilyttää niitä kotona.

Aiempia pohdintojani lasten makuupusseista voit lukea täältä:

Kolmen vuodenajan makuupussi lapselle

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in lapset, varusteet, yöretki, 0 comments