Kipsi kädessä ulkoilemaan – TSI irtohiha toppaliiviin

Kuopuksen käsi murtui. Kädessä oleva kipsi ei saisi kastua ja ainoa takki, joka mahtui kipsin kanssa pojan päälle oli isoveljen neljä numeroa liian iso talvitakki. Siinä teltassa eivät autoleikit kovin hyvin sujuneet. Sitäpaitsi isoveli tarvitsi takkia itsekin.

Marraskuun kosteassa ja kylmässä viimassa pitäisi kuitenkin päästä ulkoilemaan. Montaa viikkoa ei mitenkään voi sisätiloissa viettää. Päiväkotiakin varten olisi kiva olla ulkoiluvaatteet, jotka suojaavat kipsiä ja mahdollistavat samalla muutkin ulkopuuhat kuin kävelyn.

Kipsi ulottui sormenpäistä aivan olkapään alle ja oli kyynärpään kohdalta niin paksu ettei mitään hihaa pystynyt pujottamaan siitä läpi.

Aikani mietittyäni päätin tehdä kipsiä varten irtohihan. Ensin piti vain hankkia takki, jonka saisi muunnettua toppaliiviksi, ja jossa olisi valmiiksi vetoketjuilla kiinni olevat, irrotettavat hihat.

Kaikkein siistein ratkaisu olisi ollut laittaa vetoketju myös kipsihihaan. Täsmälleen samanpituista ja samanlaisella hammastuksella olevaa vetoketjua kuin takissa oli, ei kuitenkaan löytynyt, joten päätin ratkaista kiinnityksen tarranauhalla.

Kolmas piirtämäni kaava johti toimivaan hihaan, joten jaan sen tässä.

Irtohiha kipsin kanssa

Tarvikkeet:

  • liukaspintaista ulkoilukangasta
  • tarranauhaa hihan kiinnitykseen
  • kuminauhaa hihansuuhun
  • (saumateippiä)

Työn vaiheet:

1. Piirsin alkuperäisen hihan kaavan paperille

2. Mittasin kipsin paksuimman kohdan ympärysmitaksi 37 cm. Levensin hihan kaavaa siten, että sen ympärysmitta tulisi olemaan mahdollisimman suurelta osin 50 cm. Hihan pyöriön mitan tuli pysyä samana, koska takkia en halunnut lähteä muuttamaan.

Tässä mallissa hihan päälle tulee sauma. Jos haluaa hihasta täysin vedenpitävän, sauman voi tiivistää saumateipillä. Itse en tätä tehnyt, koska varsinainen takkikaan ei ole täysin vedenpitävä.

3. Pukemisen helpottamiseksi tein kaavaan vielä vähän tilaa kyynärpään kohdalle.

4. Leikkasin kankaasta hihan kahtena kappaleena. Päällisen saumanvarojen kanssa ja vuorin ilman saumanvaroja. Ompelin kappaleet kiinni toisiinsa sivusaumoistaan.

5. Seuraavaksi pujotin päällisen ja vuorin sisäkkäin oikeat puolet vastakkain ja ompelin ne kiinni toisiinsa pyöriön kohdalta. Käänsin hihan oikeinpäin ja tein hihansuuhun kuminauhakujan, samalla kiinnittäen vuorin ja päällisen toisiinsa myös hihansuusta. Pujotin kuminauhan kujaan ja ompelin hihan pyöriön reunaan tarranauhan koukkupuolen.

6. Takin hiha-aukkoon ompelin tarranauhan pehmeän puolen. Alla olevassa kuvassa on ensimmäinen kokeiluni, liimattava tarranauha, mutta se ei harmillisesti pysynyt takin pintäkäsitellyssä kankaassa kiinni.

7. Kiinnitin hihan takkiin ja se oli valmis käyttöön.

Lopuksi pujotin kipsin päälle vielä netistä lukemani vinkin perusteella pätkän mustaa sukkahousua, jolloin kangas liukui kipsin päälle vieläkin helpommin.

Kun sain hihan valmiiksi, ulkolämpötila oli nollan tuntumassa ja taivaalta leijuivat syksyn ensimmäiset valkoiset hiutaleet. Lapsi leikki kipsistä huolimatta monta tuntia pihalla sentin lumikerroksesta riemuiten.

2 comments

Varpuslintu // Viikarivartti

Nerokasta! Murtunutta raajaa joutuukin pitämään kipsissä tai muuten paketissa niin monta viikkoa ja vamman kanssa eläminen voi olla etenkin alkuun niin raskasta, että sitä varten kannattaa kyllä ottaa käyttöön kaikki mahdolliset pienetkin elämää ja olemista helpottavat niksit. Esim. ajatus koko toipumisajan viettämisestä sisällä on tosiaan aika paha.

Eija /Muurahaistenpoluilla

Kiitos 🙂 Tosiaan, sisätiloissa kaatuisivat seinät päälle aika nopeasti. Lapsi on onneksi sopeutunut paketissa olevaan käteen hyvin, välillä tuntuu ettei poika edes muista koko asiaa. Juokseminen, kiipeily ja hyppiminen sujuvat oikein hyvin 😀

Vastaa