tiistai 5. joulukuuta 2017

Täydenkuun valossa Kilpisjärveltä Tsahkaljärvelle

Kilpisjärven kylän koillispuolella olevalle kauniille Tsahkaljärvelle on kylältä vain reilun kilometrin matka.  Kylän ja järven välille on rakenteilla uusi, noin 4 km pituinen rengasreitti, jonka lähtöpisteet ovat Kilpisjärven luontokeskuksella sekä Kilpishallin tuntumassa. Kesäreitti ja rakenteet eivät ole vielä täysin valmiina, mutta talvireitti on jo lanattu. Tein reittiä pitkin öisen hiihtoretken järvelle täydenkuun valaistessa tietäni. Vaikka revontulet jäivät tällä kertaa vain himmeäksi vihreäksi hehkuksi pilvien seassa, niin retkelle lähteminen ei kaduttanut tippaakaan. Talviöinen tunturikoivikko on maaginen kokemus.

Tsahkaljoen ylittävä silta Tsahkaljärven tuntumassa




Olemme jo useana vuonna matkustaneet Lappiin kaamoksen aikaan. Nämä kaamosreissut ovat ihan erilaisia kuin kevättalven hiihtomatkat. Kaamoksen sinisessä hämärässä on lupa nukkua paljon, olla tekemättä mitään ja antaa mielen rauhoittua.

Tänä vuonna kaamosmatkan kohde oli helppo valita. Saana-tunturin valotaideteos Saana Luminous oli nähtävä. Lepäämisen ja yhdessäolon lisäksi matkalle ei oltu tehty mitään suunnitelmia. Sukset ja monot oli kuitenkin pakattu mukaan, jos tulisi sellainen olo, että tekee mieli hiihtää. Ja tulihan se. Saana oli koevalaistu varsinaisia valoteoksen avajaisia edeltävänä iltana, jolloin päätin lähteä pienelle hiihtolenkille.

Saana Luminous -koevalaisu





Kilpisjärven latujen kunnossapito rajoittuu pääasiassa kevätsesonkiin. Keskitalvella hiihtäjän pitää hakea omat reitit. Olin kuitenkin lukenut, että Kilpisjärven kylän tuntumassa olisi revontulipolku, joka lanataan myös keskitalvella. Kellon lähestyessä puolta yötä pilvet väistyivät kuun edestä ja revontulitutkakin näytti edes hieman nollasta poikkeavia lukemia.

Laitoin sukset jalkaan, repun selkään ja kameralaukun vyötärölle ja lähdin etsimään Tsahkaljärvelle vievän revontulipolun päätä. Kesäreittien opaste löytyi helposti Kilpishallin vierestä kulkevalta Urpiaisentieltä. Kesäreittiä oli selvästi kuljettu myös lumikengillä, mutta varsinainen talvireitin lähtö oli hieman eri kohdassa. Hiihdettyäni tietä vajaa sata metriä eteenpäin löysinkin lanatun uran, jota pitkin olisi voinut kävellä vaikka ilman lumikenkiä. Alla olevissa kuvissa näkyy kesäreittien opasteet sekä lanatun uran alkupiste päivänvalossa.

Kalottireitin lähtöpiste Kilpisjärven kylällä

Tsahkaljärvelle lanatun uran lähtöpiste Urpiaisentien varrella


Lähdin kulkemaan uraa pitkin kohti Tsahkaljärveä, samalla ihaillen vasemmalla puolellani olevaa, koevalaistua Saanaa. Kuu valaisi kulkuani kaakon suunnasta, mutta Saana oli osittain pilvien peitossa. Vähän matkaa hiihdettyäni huomasin pohjoisessa taivaanrannassa, pilvien lomassa, vihreää hehkua. Päätin kiivetä reitin vieressä olevan mäen päälle parempien näköalojen toivossa. Revontulet eivät tänä yönä loistaneet parhaimmillaan, mutta näkymät Kilpisjärven kylälle ja Saanalle olivat joka tapauksessa pienen kiipeämisen arvoiset.

Öinen Kilpisjärven kylä

Näkymä Salmivaaran ja Ala-Kilpisjärven suuntaan






Jatkoin matkaa ja maisema muuttui koko ajan vain satumaisemmaksi. Täydenkuun valossa otsalamppua ei tarvinnut, lumi tunturikoivikon juurella loisti valkoista valoa. Hetken kuluttua kuulin virtaavan veden kohinaa. Olin saapunut Tsahkaljoelle. Jutun ensimmäinen kuva on joen ylittävältä sillalta, jonka kohdalle olisin voinut jäädä tunnelmoimaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Tsahkaljoen reunalla

Tsahkaljoki

Tsahkaljärvi




Lopulta ylitin sillan ja lähdin laskettelemaan mäkeä alas kohti luontokeskusta. Tässä vaiheessa en enää pysähtynyt kuvaamaan, vaan nautin loivan alamäen tuomasta vauhdista. Luontokeskukselta hiihtelin kevyen liikenteen väylää pitkin takaisin Kilpishallille ja siitä mökille. Ihmeellinen yöretki oli takana. Mieleen jäi polte päästä vielä joskus hiihtovaellukselle ja tieysti tulla tutustumaan tähän Tsahkaljärveen lasten kanssa kun reitti ja sen rakenteet ovat valmiina.


4 kommenttia:

  1. Olipa tässä postauksessa kaunis tunnelma! Hienot kuvat myös. <3 En ole koskaan vielä käynyt pohjoisessa talvella. Kilpisjärven maisematkin ovat siis tuttuja vain kesäasussaan. Pitäisi selkeästi paikata tämä aukko. :D

    Tuosta valotaideteoksesta minulla on vähän kahtalaiset tunnelmat. Pidän sitä omalla tavallaan kauniina ja sinänsä hienona ideana, ja se on varmasti matkailun kannalta tosi hyvä veto. Toisaalta kuitenkin häiritsee, kun valosaastetta on muutenkin ihan riittämiin, ja Saana ja sitä ympäröivät maisemat ovat ihan sellaisenaankin, kuun ja revontulien valaisemina aivan täydelliset. Lisäksi teoksen viestinnässä on jotenkin kokonaan sivuutettu alueen alkuperäisväestö. En siis oikein tiedä, mitä oikeastaan ajattelen tästä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Suosittelen kyllä ehdottomasti joskus käymään Lapissa kaamosaikaan tai tietenkin muutenkin talvella.

      Minä myönnän, että kun kuulin valoteoksesta ensimmäisen kerran, niin en osannut ollenkaan ajatella sen syvemmin. Mietin vaan, että onpa hullunhauska idea. Olet kuitenkin oikeassa, ainakin kannattaa muutama hetki miettiä asian muitakin puolia.

      Poista
  2. Kaunis postaus! Olipa kiva, että löysin blogisi. Meilläkin harrastetaan retkeilyä lasten kanssa. Tällä hetkellä reissut ovat rajoittuneet max. muutaman tunnin reitteihin esim. kansallispuistoissa ja luontopoluilla, mutta lapsien vähän kasvaessa tulee varmasti tehtyä pidempiäkin retkiä. Hyvää viikonloppua! P.s. blogissani on käynnissä mukava arvonta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa! Mukavaa viikonloppua teillekin :)

      Poista

Blogger Widget