sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Geokätköilyä lasten kanssa Espoon keskuspuiston luontopolulla


Geokätköily lasten kanssa on hauskaa puuhaa. Aloittelijalle kätköjen löytäminen ei kuitenkaan ole aina ihan helppoa. Siksi on kiva löytää paikkoja, joissa on useita helppoja kätköjä lähekkäin.

Tikankierros-luontopolku Espoon keskuspuistossa on tällainen paikka, johon on helppo suunnata kätköilemään lasten kanssa. Luontopolku on viiden kilometrin mittainen ja sen varrella, tai muuten lähettyvillä on paljon lapsille sopivia kätköjä.

luontopolku johtaa metsän siimekseen


Luontopolkuna Tikankierros ei ole mitenkään mieleenpainuva, vaikka varsin mukava lenkkipolku onkin. Polku on suurimmaksi osaksi helppokulkuinen, joskin välillä juurakkoinen. Märimpiin paikkoihin on rakennettu pitkospuut. Luontopolku kulkee lähellä isompia ulkoiluväyliä, joten siitä voi helposti kävellä vain osan. Koko luontopolusta saa hyvän kuvan kurkkaamalla etukäteen esittelyn Lähiluonnon lumoa -blogista.
  
Viime keväänä suuntasimme ensimmäisen kerran Tikankierroksen kätköille. Jätimme polkupyörät polun varteen ja lähdimme kävellen etsintäretkelle. Silloin ei itse luontopolulla näkynyt pyöräilijöitä, mutta kun palasimme paikalle marraskuussa, tuli vastaan useampikin maastopyöräilijä.

syksyinen metsä ruskean ja vihreän sävyissä

Kevätretkellä etsimme kolme kätköä luontopolun eteläisestä osasta. Mieleen jäivät kauniit kalliot, juurakkoiset polut sekä kevään heräävä valo. Loppusyksyn etsintäkierroksella tunnelma metsässä oli aika erilainen. Vaikka aurinko välillä pilkisti pilvien raosta, luonto oli selvästi lepotilassa.

Keskuspuiston kallioita
Syysretkemme alkoi Alamäentien parkkipaikalta, josta suuntasimme Mössenskärrin lammen luota luontopolun pohjoiselle osalle. Eväät otettiin esiin heti lammen jälkeen, polun varressa olevalla penkillä istuskellen, ennen kuin ensimmäistäkään kätköä oli löytynyt. Yhtä oli kyllä hetken haettu. Kyseisen kätkön vierestä kulki kuitenkin sen verran vilkas ulkoiluväylä, ettei kovin tarkkoja etsintöjä päässyt tekemään ja päätimmekin jättää tuon kätkön rauhallisempaan ajankohtaan.

Mössenkärr


Seuraavat kätköt löytyivät suht helposti. Tarttuipa yhden luota mukaan vielä kourallinen suppilovahveroitakin. Ihan kaikkia alueen kätköjä emme vieläkään saaneet haettua. Muutama yksittäinen sekä yksi multikätkö jäivät vielä meiltä piiloon, sillä hämärä hiipii marraskuussa aikaisin. Palannemme etsintöihin siis vielä kolmannenkin kerran.



Myös Hanikan luontopolun tuntumassa olemme käyneet geokätköilemässä:
Itsenaisyyspäivän geokatkoseikkailu Soukan rantakallioilla

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Kipsi kädessä ulkoilemaan - TSI irtohiha toppaliiviin

Kuopuksen käsi murtui. Kädessä oleva kipsi ei saisi kastua ja ainoa takki, joka mahtui kipsin kanssa pojan päälle oli isoveljen neljä numeroa liian iso talvitakki. Siinä teltassa eivät autoleikit kovin hyvin sujuneet. Sitäpaitsi isoveli tarvitsi takkia itsekin.

Marraskuun kosteassa ja kylmässä viimassa pitäisi kuitenkin päästä ulkoilemaan. Montaa viikkoa ei mitenkään voi sisätiloissa viettää. Päiväkotiakin varten olisi kiva olla ulkoiluvaatteet, jotka suojaavat kipsiä ja mahdollistavat samalla muutkin ulkopuuhat kuin kävelyn.

Kipsi ulottui sormenpäistä aivan olkapään alle ja oli kyynärpään kohdalta niin paksu ettei mitään hihaa pystynyt pujottamaan siitä läpi.

Aikani mietittyäni päätin tehdä kipsiä varten irtohihan. Ensin piti vain hankkia takki, jonka saisi muunnettua toppaliiviksi, ja jossa olisi valmiiksi vetoketjuilla kiinni olevat, irrotettavat hihat.

Kaikkein siistein ratkaisu olisi ollut laittaa vetoketju myös kipsihihaan. Täsmälleen samanpituista ja samanlaisella hammastuksella olevaa vetoketjua kuin takissa oli, ei kuitenkaan löytynyt, joten päätin ratkaista kiinnityksen tarranauhalla.

Kolmas piirtämäni kaava johti toimivaan hihaan, joten jaan sen tässä.

Tarvikkeet:

  • liukaspintaista ulkoilukangasta
  • tarranauhaa hihan kiinnitykseen
  • kuminauhaa hihansuuhun
  • (saumateippiä)

Työn vaiheet:


1. Piirsin alkuperäisen hihan kaavan paperille


2. Mittasin kipsin paksuimman kohdan ympärysmitaksi 37 cm. Levensin hihan kaavaa siten, että sen ympärysmitta tulisi olemaan mahdollisimman suurelta osin 50 cm. Hihan pyöriön mitan tuli pysyä samana, koska takkia en halunnut lähteä muuttamaan.

Tässä mallissa hihan päälle tulee sauma. Jos haluaa hihasta täysin vedenpitävän, sauman voi tiivistää saumateipillä. Itse en tätä tehnyt, koska varsinainen takkikaan ei ole täysin vedenpitävä.


3. Pukemisen helpottamiseksi tein kaavaan vielä vähän tilaa kyynärpään kohdalle.


4. Leikkasin kankaasta hihan kahtena kappaleena. Päällisen saumanvarojen kanssa ja vuorin ilman saumanvaroja. Ompelin kappaleet kiinni toisiinsa sivusaumoistaan.



5. Seuraavaksi pujotin päällisen ja vuorin sisäkkäin oikeat puolet vastakkain ja ompelin ne kiinni toisiinsa pyöriön kohdalta. Käänsin hihan oikeinpäin ja tein hihansuuhun kuminauhakujan, samalla kiinnittäen vuorin ja päällisen toisiinsa myös hihansuusta. Pujotin kuminauhan kujaan ja ompelin hihan pyöriön reunaan tarranauhan koukkupuolen.




6. Takin hiha-aukkoon ompelin tarranauhan pehmeän puolen. Alla olevassa kuvassa on ensimmäinen kokeiluni, liimattava tarranauha, mutta se ei harmillisesti pysynyt takin pintäkäsitellyssä kankaassa kiinni.   



7. Kiinnitin hihan takkiin ja se oli valmis käyttöön.


Lopuksi pujotin kipsin päälle vielä netistä lukemani vinkin perusteella pätkän mustaa sukkahousua, jolloin kangas liukui kipsin päälle vieläkin helpommin.

Kun sain hihan valmiiksi, ulkolämpötila oli nollan tuntumassa ja taivaalta leijuivat syksyn ensimmäiset valkoiset hiutaleet. Lapsi leikki kipsistä huolimatta monta tuntia pihalla sentin lumikerroksesta riemuiten.