sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Päiväretki Karkalin luonnonpuistoon


Karkalin luonnonpuisto Lohjalla on houkuttanut minua jo pidempään. Tämä lehdoistaan tunnettu luonnonpuisto sijaitsee Lohjanjärveen pistävän Karkalinniemen päässä. Toukokuun ensimmäinen viikonloppu oli täydellinen ajankohta Karkaliin suuntautuneelle retkelle, aurinko helli meitä koko päivän ja sai vuokot hehkumaan.

Valko- ja sinivuokkoja polun varressa


Saavuimme luonnopuiston parkkipaikalle yhdentoista aikaan aamupäivällä, tällöin paikalla oli alle kymmenen autoa. Lähtiessämme kolmelta takaisin, parkkipaikka oli jo täyttynyt. Poluilla näkyi siis muita retkeilijöitä tämän tästä, mutta se ei oikeastaan haitannut. Nuotiopaikkojen puuttuminen ja hieman hankala saavutettavuus vaikuttavat varmasti myös siihen, että roskat loistivat poissaolollaan. Edes taukopaikkojen tuntumassa ei näkynyt pillimehupurkkeja tai eväskääreitä.

Helppoa kangasmetsää


Karkalinniemellä on muutama polkuvaihtoehto, polkujen ulkopuolle luonnonpuistossa ei saa poiketa. Hanski-Hakin luontopolku on 2.5 km mittainen ja lapsillekin helppo kulkea. Polun varrella on kaksi taukopaikkaa, joissa on eväspöytä. Toinen paikoista sijaitsee upealla niityllä ja toinen kauniilla rantapaikalla.

En ollut miettinyt reittiä etukäteen oikeastaan ollenkaan, olin ajatellut että mennään fiiiliksen mukaan. Kahden aikuisen sekä 4- ja 5-vuotiaiden lasten muodostama seurueemme saavutti rannassa olevan taukopaikan nopeasti. Nälkäkin kyllä jo oli, joten pidimme rauhallisen evästauon ja jatkoimme matkaa. Koska virtaa tuntui lapsilla riittävän, emme kääntyneet takaisinpäin vaan jatkoimme niemen kärkeen johtavalla polulla.

Pitkospuut rannalla

Taukopaikan jälkeen polku muuttui selvästi hankalammaksi kulkea. Varsinkin rannan lähellä kulkevilla osuuksilla oli aika kivikkoista eikä mäkien kiipeämiseltäkään vältytty. Polulta ei olisi edes tehnyt mieli poistua, sen verran ryteikköistä rannan tuntumassa oli.

Maisema Lohjanjärvelle


Niemen kärjestä takaisinpäin lähdettäessä polku nousi pois rannasta ja muuttui näin ollen selvästi helppokulkuisemmaksi. Lapset jaksoivat taas vähän matkaa juosta edellä. Loppumatkasta askel kyllä jo hidastui ja paluumatkalla autossa takapenkiltä kuului melkoisen levotonta kikatusta.

Värikkäitä kääpiä
Yhteensä melkein kahden tunnin automatkoihin suhteutettuna 2.5 kilometrin mittainen helppo luontopolku olisi tuntunut vähän liian lyhyeltä lenkiltä. Toisaalta pidempi kierros oli tämänikäisille lapsille jo selvästi hieman liian pitkä, varsinkin kun lisälenkkiosuuden varrella ei ollut mitään selvää yksittäistä kiinnostavaa asiaa.

Aikuisen silmään reitin varrella oli kyllä monta kaunista yksityiskohtaa ja pysähtymiskohdetta. Erään mäen päällä, polun molemmin puolin oli bussilastillinen retkeilijöitä syömässä eväitään. Kirkkaanväriset ulkoiluvaatteet ja hymyilevät kasvot loivat hienon tunnelman ruskeaan metsään, jota lehtien vihreys ei ollut vielä vallannut. Melkein kuin olisi kukkaloiston läpi kävellyt.

Valkoinen sinivuokko

Lapsille hauskin retki olisi varmaan ollut kävellä luonnonpuiston lyhyempi luontopolku ja sen jälkeen vierailla Karkalinniemellä sijaitsevassa Torholan luolassa. Lyhyemmän lenkin varrella olivat myös kauneimmat sinivuokkomättäät, maasto oli avoimempaa ja valoisempaa kuin aivan niemen kärjessä. Kaiken kaikkiaan upea paikka, tämän haluaisin nähdä myös ruskan ollessa parhaimmillaan.



Lue myös lokakuisesta retkestämme Torholan luolaan: Kurkistus Torholan luolaan

torstai 26. huhtikuuta 2018

Sudenpentulauman yöretki Kuusituvalla

Punainen mökki mäen päällä, peltojen keskellä. Takana oleva työviikko unohtuu täysin kun saavun mökin pihaan kaksi pientä partiolaista kyydissäni. Edessä on yhden yön retki oman lauman kanssa partiokämppä Kuusitupaan.

Kuusitupa

Kohta saapuvat muutkin ja koko retkiporukka on kasassa: kahdeksan tokaluokkalaista sekä neljä aikuista. Kun talo on tutkittu, nukkumapaikat jaettu ja sängyt pedattu, siirrytään ulos nuotionsytytyspuuhiin. Jokainen lapsi saa osallistua nuotiopuiden sahaukseen ja kantamiseen sekä makkaratikkujen vuolemiseen. Yhteisvoimin saadaan nuotio syttymään ja päästään makkaran ja vaahtokarkkien paistoon.


täydellinen vaahtokarkkiKevätilta on valoisa ja mieli tekisi jäädä ulos, mutta nuotioeväiden jälkeen on aika ryhtyä iltatoimiin. Nälkäisimmät syövät vielä voileipää ennen nukkumaanmenoa. Saattaapa sängyistä kuulua karkkipussien rapinaakin. Ennen pitkää otsalamppu toisensa jälkeen sammuu ja ainoa ääni on tasainen tuhina.

Aamulla tuvassa on rauhallinen tunnelma. Yksi lukee kirjaa, toiset vahtivat takkatulta ja osa makoilee sängyissä. Lipunnostoon lähdettäessä yhdellä jos toisellakin on vielä pyjamanhousut jalassa. Aamupalan jälkeen onkin jo hyvä laittaa ulkovaatteet päälle ja lähteä opettelemaan uusia asioita.

Kuusitupa sisältä

Ennen lounasta lapset ehtivät harjoitella lipunnostoa ja -laskua, vuolla kiehisiä, sytyttää nuotiota, testata kuinka eri kangasmateriaalit palavat ja tehdä trangialla lämmintä mehua. Lounaan jälkeen tiskataan sekä omat että yhteiset astiat, pidetään pieni ruokalepo ja ryhdytään pakkailemaan tavaroita. Tuvan ja nuotiopaikan siistimisen jälkeen jää vielä aikaa leikille ja keppien vuolemiselle.

Kiehisiä

Melkein valmis makkaratikku

Kun kysyin lapsilta retken päätteeksi, mitä he haluaisivat tehdä seuraavalla yöretkellä, niin sain vastaukseksi: paistaa makkaraa ja vaahtokarkkeja sekä vuolla makkartikkuja. Mitä sitä sen monimutkaisempaa.


Aikaisempia partioaiheisia kirjoituksia blogissa:

Eräs partioretki aikuisen ja lapsen silmin
Pinkissä oli kivaa (ja raskasta)
Meidän ensimmäinen partioretkemme

Ehkä sinua kiinnostaa myös:

Kolmen vuodenajan makuupussi lapselle 
Rinkka lapselle tai nuorelle