tiistai 5. joulukuuta 2017

Täydenkuun valossa Kilpisjärveltä Tsahkaljärvelle

Kilpisjärven kylän koillispuolella olevalle kauniille Tsahkaljärvelle on kylältä vain reilun kilometrin matka.  Kylän ja järven välille on rakenteilla uusi, noin 4 km pituinen rengasreitti, jonka lähtöpisteet ovat Kilpisjärven luontokeskuksella sekä Kilpishallin tuntumassa. Kesäreitti ja rakenteet eivät ole vielä täysin valmiina, mutta talvireitti on jo lanattu. Tein reittiä pitkin öisen hiihtoretken järvelle täydenkuun valaistessa tietäni. Vaikka revontulet jäivät tällä kertaa vain himmeäksi vihreäksi hehkuksi pilvien seassa, niin retkelle lähteminen ei kaduttanut tippaakaan. Talviöinen tunturikoivikko on maaginen kokemus.

Tsahkaljoen ylittävä silta Tsahkaljärven tuntumassa




Olemme jo useana vuonna matkustaneet Lappiin kaamoksen aikaan. Nämä kaamosreissut ovat ihan erilaisia kuin kevättalven hiihtomatkat. Kaamoksen sinisessä hämärässä on lupa nukkua paljon, olla tekemättä mitään ja antaa mielen rauhoittua.

Tänä vuonna kaamosmatkan kohde oli helppo valita. Saana-tunturin valotaideteos Saana Luminous oli nähtävä. Lepäämisen ja yhdessäolon lisäksi matkalle ei oltu tehty mitään suunnitelmia. Sukset ja monot oli kuitenkin pakattu mukaan, jos tulisi sellainen olo, että tekee mieli hiihtää. Ja tulihan se. Saana oli koevalaistu varsinaisia valoteoksen avajaisia edeltävänä iltana, jolloin päätin lähteä pienelle hiihtolenkille.

Saana Luminous -koevalaisu





Kilpisjärven latujen kunnossapito rajoittuu pääasiassa kevätsesonkiin. Keskitalvella hiihtäjän pitää hakea omat reitit. Olin kuitenkin lukenut, että Kilpisjärven kylän tuntumassa olisi revontulipolku, joka lanataan myös keskitalvella. Kellon lähestyessä puolta yötä pilvet väistyivät kuun edestä ja revontulitutkakin näytti edes hieman nollasta poikkeavia lukemia.

Laitoin sukset jalkaan, repun selkään ja kameralaukun vyötärölle ja lähdin etsimään Tsahkaljärvelle vievän revontulipolun päätä. Kesäreittien opaste löytyi helposti Kilpishallin vierestä kulkevalta Urpiaisentieltä. Kesäreittiä oli selvästi kuljettu myös lumikengillä, mutta varsinainen talvireitin lähtö oli hieman eri kohdassa. Hiihdettyäni tietä vajaa sata metriä eteenpäin löysinkin lanatun uran, jota pitkin olisi voinut kävellä vaikka ilman lumikenkiä. Alla olevissa kuvissa näkyy kesäreittien opasteet sekä lanatun uran alkupiste päivänvalossa.

Kalottireitin lähtöpiste Kilpisjärven kylällä

Tsahkaljärvelle lanatun uran lähtöpiste Urpiaisentien varrella


Lähdin kulkemaan uraa pitkin kohti Tsahkaljärveä, samalla ihaillen vasemmalla puolellani olevaa, koevalaistua Saanaa. Kuu valaisi kulkuani kaakon suunnasta, mutta Saana oli osittain pilvien peitossa. Vähän matkaa hiihdettyäni huomasin pohjoisessa taivaanrannassa, pilvien lomassa, vihreää hehkua. Päätin kiivetä reitin vieressä olevan mäen päälle parempien näköalojen toivossa. Revontulet eivät tänä yönä loistaneet parhaimmillaan, mutta näkymät Kilpisjärven kylälle ja Saanalle olivat joka tapauksessa pienen kiipeämisen arvoiset.

Öinen Kilpisjärven kylä

Näkymä Salmivaaran ja Ala-Kilpisjärven suuntaan






Jatkoin matkaa ja maisema muuttui koko ajan vain satumaisemmaksi. Täydenkuun valossa otsalamppua ei tarvinnut, lumi tunturikoivikon juurella loisti valkoista valoa. Hetken kuluttua kuulin virtaavan veden kohinaa. Olin saapunut Tsahkaljoelle. Jutun ensimmäinen kuva on joen ylittävältä sillalta, jonka kohdalle olisin voinut jäädä tunnelmoimaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Tsahkaljoen reunalla

Tsahkaljoki

Tsahkaljärvi




Lopulta ylitin sillan ja lähdin laskettelemaan mäkeä alas kohti luontokeskusta. Tässä vaiheessa en enää pysähtynyt kuvaamaan, vaan nautin loivan alamäen tuomasta vauhdista. Luontokeskukselta hiihtelin kevyen liikenteen väylää pitkin takaisin Kilpishallille ja siitä mökille. Ihmeellinen yöretki oli takana. Mieleen jäi polte päästä vielä joskus hiihtovaellukselle ja tieysti tulla tutustumaan tähän Tsahkaljärveen lasten kanssa kun reitti ja sen rakenteet ovat valmiina.


sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Kirkkonummen Linlo marraskuussa

Flunssaisessa ja sateisessa marraskuussa retkeilyt jäivät meidän perheen osalta aika vähälle. Marraskuun viimeisenä viikonloppuna tuntui, että seinät kaatuvat päälle ja sisällä nyhjääminen sai riittää. Retkikohteen valinta tuotti aika lailla päänvaivaa, mutta lopulta päätin haluavani merenrantaan. Niinpä lähdin 4-vuotiaan kuopukseni kanssa tutustumaan Linlon ulkoilualueeseen, Kirkkonummelle.

Hauskat pitkospuut Linlon saaren keskiosassaPorkkalanniemen ja Upinniemen välissä sijaitsevalle Linlon saarelle pääsee siltaa pitkin Linlon satamasta, jonka osoite on Linlontie 136. Saarella risteilee paljon polkuja ja sieltä löytyy myös useampi nuotiopaikka sekä keittokatos. Puuhuolto ei tosin ainakaan näin marraskuussa ollut kovin hyvissä kantimissa, käytännössä olisi pitänyt olla omat puut mukana. Myös satamassa oleva ulkoilualueen kartta ja polkujen opasviitat kaipaisivat kipeästi uusimista.

Saari ei ole iso, pituutta sille tulee noin puolitoista kilometriä ja leveyttä enimmillään kilometri. Eksymään ei siis varsinaisesti pääse, ja jos kulkee rantoja pitkin, niin tulipaikkojakaan ei voi olla löytämättä. Kuulostaa täydelliseltä lapsiperheen retkikohteelta. Saaren keskellä metsä on kuitenkin sen verran tiheää ja polkuja sen verran paljon, että kävelyä tulee helposti enemmän kuin ensin ajattelisi. Jonkinlainen kartta on siis hyvä olla mukana.

Silta Linlon vieressä olevaan pikkusaareenMe kävelimme metsän halki aivan saaren toiseen päähän. Reittivalintamme muokkautuivat lähinnä sen mukaan missä suunnassa oli vähiten märkää. Osa poluista oli nimittäin täysin veden peittämiä tai vähintäänkin hyvin mutaisia. Saaren toisesta päästä löytyivät Skadaholmenin kauniit rantakalliot ja jykevä keittokatos. Katoksessa oli myös saha, mutta ei yhtä ainutta puuta sahattavaksi. Onneksi meillä oli mukana lämmintä kaakaota, joten muiden eväiden jääminen kylmiksi ei niin paljon
haitannut.

Keittokatos, Skadaholmen



Rantakallioita, Skadaholmen
Kun lähdimme takaisinpäin, alkoi jo hämärtää. Kuljimme mahdollisuuksien mukaan rantoja myötäileviä polkuja pitkin. Tähän aikaan vuodesta mikään kohde ei ole parhaimmillaan, ainakaan täällä lumettomalla etelärannikolla. Tällä pienelläkin retkellä kuitenkin saattoi nähdä, että Linlosta löytyy monipuolista luontoa. Voin hyvin kuvitella, että näillä rannoilla ja metsässä voisi seikkailla lasten kanssa vaikka kokonaisen kesäpäivän.


Oletko sinä ollut Linlossa kesäaikaan? Oliko tulipaikoilla tuolloin puita ja riittikö muita retkeilijöitä?





Blogger Widget