tiistai 17. heinäkuuta 2018

Kirkkaassa ilta-auringossa Kaihuanvaaran Juhannuskalliolle

Juhannussunnuntaina, kahden sateisen lomapäivän jälkeen, aurinko tuli vihdoin esiin. Houkuttelin kuopukseni mukaan iltakävelylle Kaihuanvaaran Juhannuskallion näköalapolulle.

Hieno kelo Kaihuanvaaran kangasmetsässä

Kaihuanvaara sijaitsee Rovaniemen itäosassa, Kemijoen varressa. Vaaran rinteillä risteilee eri pituisia retkeilypolkuja sekä luontopolku, joka esittelee ruokasieniä. Lisäksi alueelta löytyy päivätupa, kaksi laavua sekä kaksi näkötornia. Lyhyin Kaihuanvaaran reiteistä on 3 km pituinen Juhannuskallion näköalapolku, jonka varrella on toinen näkötorneista sekä laavu.

Kaihuanvaaran näkötorni

Meidän oli ollut tarkoitus kiivetä Kaihuanvaaralle jo edellisenä iltana ihailemaan yötöntä yötä koko perheen voimin. Flunssa ja vesisade olivat kuitenkin sotkeneet suunnitelmat. Nyt aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta, kun ajoimme Kemijoen vartta kohti Kaihuanvaaraa.

Näköalapolun lähtöpiste sijaitsee Kaihuanvaaran rengastien varrella. Parkkipaikalta johtaa ensin leveä tie radiomaston ohi. Maston jälkeenkään maisemat eivät heti kaunistuneet, vaan avarassa maastossa näkyi paljon koneiden jälkiä. Jostain kaukaa kuului koirien haukuntaa ja pyssyjen pauketta. Mietin jo hetken, oliko tullut tehtyä huono kohdevalinta tälle illalle.

Karua maisemaa näköalapolun alkupuolella

Jatkoimme kuitenkin eteenpäin ja vähitellen näkymä ympärillämme muuttui hienoksi, kumpuilevaksi kangasmetsäksi. Mitä ylemmäs rinnettä kiipesimme, sitä erikoisemman näköisiä, monihaaraisia, vänkkyröitä ja vinoon kasvaneita puita tuli vastaan.

Kaatunut kelo pehmeällä sammalmättäällä

Vinoon kasvaneita puita

Väkkyröitä puita luontotornin alla


Saavutimme pian näkötornin, jonne kipusimme ihailemaan puiden latvojen välistä pilkottavaa Kemijokea. Tornin vieressä olevalle laavulle olisin mieluusti jäänyt pidemmäksikin aikaa viettämään iltaa. Mieli olisi myös tehnyt jatkaa matkaa pidemmälle reitille, kohti toista näkötornia. Palasimme kuitenkin takaisin autolle samaa reittiä kuin olimme tulleetkin. Loput Kaihuanvaaran poluista jäivät meidän osaltamme seuraavaan kertaan.

Kemijoki pilkottaa puiden takaa

Juhannuskallion laavu

Lapsi kävelee polkua pitkin



25 km päässä Kaihuanvaarasta sijaitsee Auttikönkään luontopolku, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa, jos on liikkeellä tällä suunnalla.

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Auttikönkään luontopolku Rovaniemellä - huippukohde lapsiperheelle

Sopiva sekoitus erilaisia luontotyyppejä, veden kuohua, upeita kivenlohkareita ja historiaa. Helpohko, mutta mäkinen, 3.5 km:n pituinen ympyräreitti, jonka hankalimmissa kohdissa on portaita, kävelysiltoja ja pitkospuita. Lisäksi riippusilta joen yli, laavu nuotiopaikkoineen, näkötorni sekä sympaattinen kahvila. Tällainen on Auttikönkään luontopolku Rovaniemellä, Posion rajan tuntumassa.

Auttijoki virtaa kauniina ja tyynenä

Vaikka Auttikönkään luontopolku kulkee osittain haastavassa maastossa, niin se ei ole varsinaiseti hankalakulkuinen. Reitti oli juuri sopivan vaihteleva 5- ja 9-vuotialle retkeilijöille. Polulla riittää kuitenkin mäkiä ja portaita kiivettäväksi, joten pienempien lasten kanssa retkeillessä voi olla hyvä ottaa mukaan jonkinlainen kantoväline jyrkimpiä mäkiä varten. Itse Auttiköngästä pääsee  katsomaan esteetöntä polkua pitkin könkään ylittävältä sillalta sekä parkkipaikan ja kahvilan läheisyydessä olevalta katselupaikalta, vaikka lastenrattaiden kanssa.

Uittoränni Auttikönkäällä

Patokoneistoa Auttikönkäällä

Uittoränni Auttikönkäällä



Könkäälle on aikoinaan rakennettu tukkien uiton mahdollistava uittoränni. Rännin jäänteitä, korkeita kallioita ja veden kuohumista katsellessa on helppo tuntea syvää kunnioitusta sekä entisajan työmiehiä että luontoa kohtaan. 

Näkymä Auttijoen rotkolaaksoon


Heti könkään jälkeen noustaan portaita pitkin korkealle mäen päälle. Pian laskeudutaan kuruun, jossa lojuu valtavia kivenlohkareita sikin sokin. Kivet ovat kuin pilviä, jokainen näkee niissä erilaisia muotoja ja kuvia. Toinen lapsista bongasi jostain kurun pohjalta kivisen sydämen, jota ei harmikseen saanut kameralla vangittua.

Ensimäisten metalliportaiden sivuun on tehty puinen baana koiria varten. Myös kurun porrasreitin voi kiertää hieman pidempää, portaatonta reittiä pitkin.

Kivikkoinen kuru Auttijoen tuntumassa

Kurun jälkeen luontopolku kulkee joen suuntaisesti vaihtelevassa metsämaastossa esitellen alueen historiaa ja luontoa. Aluksi puiden välistä vilahtaa vielä Auttiköngäs ja sen alajuoksua, mutta sen jälkeen joki jää piiloon vähäksi aikaa.

Pitkospuita metsäpolulla

Onnellinen retkeilijä





Noin puolessa välissä reittiä vastaan tulee Auttijoen ylittävä silta sekä joen rannalla oleva laavu. Joen törmällä on portaat, joten laavulle voi tulla pitämään taukoa myös melontaretkellä. Hiljaa virtaava joki ja ympärillä oleva vehreys tekee paikasta mieltä rauhoittavan.


Riippusilta Auttijoen yli

Laavu ja nuotiopaikka Auttijoen rannalla


Tyyni joki riippusilan alla


Riippusillan jälkeen alkaa nousu Könkäänvaaralle. Joen tuntumassa kasvillisuus on rehevää.  Silmä löytää metsästä toisen toistaan kauniinpia yksityiskohtia. Mitä ylemmäs noustaan, sen karummaksi maasto muuttuu, kunnes ollaan vaaran päällä, kallioisella mäntykankaalla.

Meidän retkipäivämme, juhannuspäivä, oli sateinen. Sade oli pitänyt taukoa retkemme ajan, kunnes juuri ennen Könkäänvaaran lakea taivaan vesihanat avautuivat uudestaan. Nostimme huput päähän ja jatkoimme verkkaisesti matkaa antaen kanssaretkeilijöiden juosta ohi. Kiipesimme näkötorniin ja etsimme geokätkön kenenkään häiritsemättä. Esikoinen nautti tornin räystäältä kämmenselälle putoavista sadepisaroista, kuopuksella taas oli jo kahvilan herkut mielessä ja kova halu jatkaa polkua pitkin eteenpäin muiden perässä.

Sadepisarat tippuvat kämmenelle luontotornin räystäältä


Matka vaaran päältä takaisin parkkipaikalle ja kahvilalle sujui joutuisasti alamäkeen. Kun autojen äänet jo kuuluivat hiekkatieltä, polulla tuli vastaan vielä yksi erityisen kaunis kosteikkopaikka. Sadesää sai luonnon hehkumaan syvän vihreän eri sävyissä valoisana keskikesän päivänä.

Hieno vehreä kosteikko luontopolun lopussa