perjantai 19. lokakuuta 2018

Ruskaretki Teijoon

12-14.10.18

Tämän syksyn todennäköisesti hienoimpana ja poikkeuksellisen lämpimänä ulkoiluviikonloppuna patikoin Teijon kansallispuistossa. Niin teki moni muukin. Kaiken ikäisiä päivä- ja yöretkeilijöitä kulki Teijon poluilla ruskaa ihastelemassa välillä melkein jonoksi saakka. Ties vaikka Reppuretkiä-blogin Merjakin olisi kävellyt vastaan.

Suomaisemaa Teijon kansallispuistossa
Perjantai-iltana poimin auton kyytiin retkiseuraksi ystäväni, perhe jäi tällä kertaa kotiin. Rinkka oli ihmeen kevyt vain yhden hengen tavaroilla lastattuna.

Lokakuussa aurinko laskee aikaisin, joten otsalamppu tuli tarpeeseen jo puolen kilometrin matkalla Mikkossuon parkkipaikalta Vicksbäckinlahden laavulle. Muutama teltta tuolla leiripaikalla oli jo pystyssä. Silti meillekin löytyi vielä hyvin tilaa. Työviikon jälkeen uni tuli nopeasti. Yölläkään en tainnut herätä kuin kerran, silloinkin kauniiseen hiljaiseen musiikkiin, joka kuului Matildanjärven toiselta puolelta. Käänsin kylkeä ja nukahdin uudestaan.

Lauantaina oli hauska kömpiä teltasta ulos katsomaan minkä näköistä leirin ympäristössä oikeastaan olikaan. Otsalampun pienessä valokiilassa en ollut mitenkään hahmottanut kaksiosaista niemeä, vaikka sen rannalta olimme telttapaikkaa hakeneetkin.


Ruskaa Matildanjärvellä






Teijossa on monta päiväretkille sopivaa rengasreittiä, mutta kahden yön retkellä joutuu väkisinkin kävelemään samoja polkuja edestakaisin tai kulkemaan osan matkaa teitä pitkin. Omia polkuja tallatessa tulee nopeasti vastaan suo tai muuten vaan hankalakulkuinen maasto.

Päätimme yrittää vältellä pahinta ruuhkaa poistumalla Matildanjärven tienoolta kohti Punassuota. Seurailimme kuitenkin Matildanjärven kierrosta Roosinniemeen saakka. Polku kulki järven rannassa, jossa oli toinen toistaan kauniinpia taukopaikkoja.


Mäntymetsää Matildanjärven rannalla

Ruskaa Väliojan tienoilla

Roosinniemestä patikoimme polkuja ja teitä pitkin Punassuolle. Matkalle osui kaunis puro ja hienoa maalaismaisemaa.

Pieni puro Teijossa

Vanhan talon kivijalka, jonka kivet hohtavat vihreinä



Itse Punassuo ei vielä lokakuun puolessa välissä ollut kauneimmassa ruska-asussaan, mutta kaunis yhtä kaikki. Suon laidassa, pienellä näköalalevikkeellä oli hyvä pitää lounastaukoa.

Punassuo lokakuisessa asussa

Suot ovat yksi lempikohteistani, olisin voinut kulkea Punassuollakin vaikka kuinka pitkään, mutta ymmärrettävästi pitkospuita ei oltu rakennettu ihan koko suon läpi. Pohjoisosassa reitti oli linjattu kuivemmalle maalle. Onneksi suomaisemaa oli viikonlopun aikana tiedossa vielä lisää.

Punassuon jälkeen päädyimme Sahajärven kierrokselle, jossa kanssaretkeilijöitä näkyi taas enemmän. Viikarivartin kuvien perusteella Sahajärven kierroksen varrelle mahtuu varsin monipuolisia maisemia. Me näimme kuitenkin reitistä lähinnä sen osan, joka ei varsinaisesti hivele silmää. Onneksi metsäautotietä ja ryteikköä seurasi näköalapaikka kallion päällä, juuri ennen Kalasuntin saaren rantaan laskeutumista.

Maisemakallio Sahajärven eteläpuolella

Kalasuntin lossi

Kauniiseen Kalasuntin saaren pääsee köysilossilla, jonka kiskomiseen tarvitaan reilusti käsivoimia. Jostain syystä köysi on asennettu niin alas, että sitä joutuu vetämään kyyristyneessä asennossa, mikä ei helpota hommaa laisinkaan.

Mieluusti lossia kyllä kiskoo, kun sillä pääsee näin upeaan saareen. Melkein kuin Kalasuntti olisi varta vasten luotu retkeilijöiden yöpymispaikaksi. Saaressa olikin jo monta telttaa pystyssä ja yksi riippumatto viritettynä. Laavullakin aikoi yksi seurue yöpyä. Silti ilta oli hyvin rauhallinen ja saari näytti siistiltä, vaikka retkeilijöitä varmasti riittää muulloinkin. 

Auringonlasku Sahajärvellä
Rantakalliolla ja laavulla vietetyn illan ja toisen telttayön jälkeen jäljellä oli vielä kuuden kilometrin patikointi takaisin autolle. Tuntui, että erityisen kaunis sunnuntai oli saanut kaikki ihmiset liikkeelle. Nuotiopaikat olivat täysiä ja pitkospuilla sai väistellä vastaantulijoita. Ihan kuin Nuuksiossa konsanaan.

Ihastelimme sammalmetsiä, soita ja ruskaa. Teerisaaren laavulle pysähdyimme vielä kokkaamaan lounasta. Laavu on hienolla paikalla suon laidalla, järven rannassa.



Ruskan kauneutta Kalasuntin vastarannalla


Sammalmättäitä Endalin laavun lähellä


Retki päättyi Mikkossuon parkkipaikalle, mistä se oli alkanutkin. Sen jälkeen pyörähdimme vielä Mathildedalin satamakahvilassa syömässä marjapiirakat ennen automatkaa kotiin.

Tällainen viikonlopun mittainen ruskaretki ei ainakaan laannuta kaipuutani pidemmille vaelluksille. Sellaista ei ole tiedossa, mutta ruskan värejä on mukava muistella tulevassa marraskuun pimeydessä.

Viime syksynä ihastelimme Joutsijärven ruskaa pidennetyllä viikonloppuretkellä: Ruskaretki Ulvilan Joutsijärvelle 




7 kommenttia:

  1. Näyttää tosiaan olleen optimaalisen hyvät ruskaretki-ilmat. :)

    Teijossa on tosiaan vaikeampi tehdä pidempää patikkaa ilman, että kulkee välillä takaisin samaa reittiä, lampsii tienreunaa, ylittelee ojia tai oikoo ryteikköjen läpi. "Virallisten" reittien ulkopuolella on mielekästä edetä lähinnä talvella.

    Mutta oi, ihana Kalasuntti! En yhtään ihmettele, että siellä on ruuhkaa. Niin hienolle paikalle tekee mieli päästä yöpymään. Parkkipaikkakin on sen verran lähellä, että telttailemaan pyrähtää helposti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalasuntti oli kyllä upea. Muutenkin tuntui, että Teijon nuotio/yöpymispaikat oli osattu sijoittaa jotenkin erityisen kauniisiin paikkoihn.

      Mietinkin kävellessäni, että Teijo voisi olla hieno talvikohde. Hiihtämiseen ei tosin varmaan kovin usein ole tarpeeksi lunta.

      Poista
  2. Oi Teijo! Me skipattiin kesäreissulla tuo Matildajärven kierros juuri ruuhkaisuuden takia, mutta ajattelin että sinne voisi palata lasten kanssa. Kalasuntin lossista eräs kävijä tiesi kertoa että joskus oli pakkanen yllättänyt yön aikana niin että saaressa oltiinkin pulassa. Totin luontopolulta pääsi muuten kiipeämään komeille kallioille mistä löytyi mahtavat lounasmaisemat. Vuokrattiin myös kajakki ja melottiin Hamarijärvellä. Siellä oli upeita suosaarekkeita joilla kasvoi tupasvillaa ja paljon lintuja. Kiva lukea näitä retkitekstejäsi. Mukava tunnelma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lapsiperheitä oli tosi paljon liikkeellä nytkin. Teijossa on tosiaan helpot polut ja useampikin nuotiopaikka lähellä parkkipaikkoja, mikä varmasti houkuttelee lasten kanssa liikkuvia :) Harmi, että sinne on kuitenkin sen verran matkaa PK-seudulta, että ihan lyhyttä ulkoilua varten ei viitsi lähteä ajamaan.

      Oi, melonta tuolla voisi olla myös kivaa, saisi erilaisen näkökulman.

      Poista
    2. Totin luontopolku vaikuttaa tosi hienolta, en ollut sitä huomannutkaan. Sen voisi lasten kanssa retkeillessä yhdistää Kalasuntissa yöpymiseen. Ihan loistava idea vaikka ensi kevääksi. Kiitos kun vinkkasit :)

      Poista
  3. Me oltiin samana viikonloppuna! Tosin itse vain yhden yön taktiikalla ja ehkä siellä ruuhkaisemmalla osuudella kanssa. Ihastelin tuota lauantain upeaa auringonlaskua juurikin Teerisaaren telttapaikalla risukeittimen kera. Mukavasti erilaista maastoa on sinun retkesi varrelle osunutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittu viikonloppu :) Auringonlasku tosiaan oli kaunis ja niin oli aamuinen sumukin.

      Katselin Teerisaaressa, että siellä ei ihan kauheasti tasaisia telttapaikkoja ollut. Varmaan riippumattoyöpymiseen olisi ihana paikka.

      Poista