Hymyilevä voileipä

Helpon yöretken resepti: kaveri mukaan ja Kopparnäsiin

Millä saa esikouluikäisen helpoiten innostumaan yöretkestä? No tietysti sillä, että mukaan on lähdössä samanikäinen kaveri. Lapset ovat tottakai erilaisia, mutta ainakin meidän kuopuksen mielestä vapaa viikonloppu pihalla kavereiden kanssa leikkien kuulostaa paljon houkuttelevammalta kuin metsäretki kahdestaan äidin kanssa.

Enkä voi väittää, etteikö olisi mukava saada itsellekin aikuista juttuseuraa. Lisätään siihen vielä kiireetön lähtö lauantaina, lyhyehkö automatka, helppo kohde meren rannalla ja elokuun lempeä lämpö, niin retki ei voi epäonnistua.

Kallioniemen sileitä rantakallioita

Kopparnäs-Störsvikin ulkoilualue Inkoossa on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ja metsähallituksen yhteisesti ylläpitämä. Kauniit merenrantakalliot ja pienet hiekkarannat houkuttelevat paikalle ulkoilijoita niin lähialueilta kuin vähän kauempaakin. Keittokatokset ja vessat ovat silti siistissä kunnossa.

Lauantaina iltapäivällä hain kyytiin ystäväni lapsineen ja suuntasimme kohti Inkoota. Takapenkiltä kuului iloinen pulputus koko matkan ajan.

Perillä pysäköimme auton Kallioniemen parkkipaikalle. Tässä päässä aluetta rannat ovat nimen mukaisesti kallioisia ja lapsille sopivaa uimapaikkaa voi olla hankala löytää. Jos mielii hiekkarannalle, niin kannattaa ajaa joko Sandfjärdenin parkkipaikalle tai sitten Störsvikin puolelle kuten Koukussa retkeilyyn -blogin perhe oli tehnyt.

Kallioniemen parkkipaikalta lähimmälle keittokatokselle ja rantaan on matkaa vain parisataa metriä. Tasaiset ja juurakottomat telttapaikat rannan läheisyydessä ovat kuitenkin aika vähissä.

Päädyimme pystyttämään omat telttamme ehkä hieman liian lähelle keittokatokselta rantaan johtavaa tietä. Näin hienona viikonloppuna päiväretkeilijöitä riitti sekä myöhään illalla että aikaisin aamulla.

Telttapaikka

Telttojen pystytyksen jälkeen ilta kului leppoisasti. Pojat innostuivat jokaisesta vastaantulleesta lammikosta ja jokaisesta kiipeilypuuksi sopivasta männystä. Ja niitähän riitti. Jossain vaiheessa siirryimme keittokatokseen lämmittämään ruokia ja sen jälkeen vielä takaisin rannalle.

Istuimme kalliolla auringonlaskua katsellen kunnes ötökät saivat meidät nousemaan ylös sijoiltamme. Illan hämärtyessä pojat saivat otsalamput päähän. Rannan lammikot näyttivät niiden valossa taas uusilta ja jännittäviltä. Niin leikit jatkuivat kunnes oli aika kaivautua makuupusseihin. Uni tavoitti lapset alta aikayksikön.

auringonlasku

Ensimmäistä kertaa ikinä kuopus nukkui koko yön makuupussin sisällä. Ei huppua myöten toki, mutta havahduin yöllä, kun hän unissaan kaivautui paremmin pussin sisälle. Ihmeellistä. Tähän mennessä mikään kylmyys ei ole pitänyt tätä lasta makuupussin sisällä eikä monesti myöskään makuualustan päällä. 

Aamulla ensimmäinen lapsiperhe kulki telttamme ohitse rantaan päin jo ennen kahdeksaa. Oli siis aika herätä.

rantakalliota

Aamupalan ja aamupuukiipeilyn jälkeen lähdimme kävelemään rantaa hieman eilistä pidemmälle. Matkalla Ravbergetille polullemme sattui yksi käärme. Pojat eivät sitä ehtineet nähdä eikä kiemurtelijoita sen jälkeen enempää tullut vastaan.

Kävellessä kuikuilin rantakallioilta veteen hyvän uintipaikan toivossa, mutta kivet olivat vesirajan alapuolella liukkaan levän peitossa.

Vihdoin Ravbergetin toisen keittokatoksen tuntumassa olevalla niemellä onnisti. Lapsille löytyi sopiva rantakivikko, jossa leikkiä ja aikuisille vähän matkan päästä täydellinen luonnonporras, josta pääsi uinnin jälkeen vieläpä helposti takaisin ylöskin. 

Pulahtaminen kalliolta veteen ja uiminen melkein tyynessä meressä auringon kimaltaessa kruunasi retken. Olen uinut tänä kesänä luonnonvesissä enemmän kuin moneen vuoteen. Olin melkein jo unohtanut kuinka paljon nautin siitä.

Lopulta nälkä taisi saada meidät lähtemään. Lapset jatkoivat lätäkköleikkejä sillä aikaa kun me aikuiset purimme teltat. Nälkä oli unohtunut ja kutsut purkupuuhissa auttamaan kaikuivat kuuroille korville. 

puulaivaa uittamassa

Illalla kotona kuopus totesi, että tuntuu kuin olisimme olleet retkellä kokonaisen viikon. Tosiasiassa aikaa kului alle vuorokausi, mutta sinä aikana leikki ei tauonnut kuin nukkuessa, joten ei mikään ihme jos tuntui, että oli tapahtunut paljon.

Tämän retken teimme elokuussa 2019

Kopparnäs-Störsvikin alueen retkeilyrakenteita on uudistettu tämän retken jälkeen entistä hienommiksi. Alueella on nyt merkittyjä polkuja, uusia grillipaikkoja ja esteettömiä palveluita. Käy lukemassa enemmän kirjoituksestani: Kopparnäs-Störsvik – retkeilyhelmi Inkoon ja Siuntion rajalla

2 comments

Mukavalta retkeltä kuulostaa ja hienoja kuvia! Kiitos linkkauksesta blogiin (Koukussa retkeilyyn). 😊

Eija / Muurahaistenpoluilla

Eipä kestä. Hauska, kun satuttiin olemaan juuri samana yönä 🙂

Vastaa