Itsenäisyyspäivän telttaretki Lopen Luutasuolle

Itsenäisyyspäivän telttaretki lasten kanssa pimeään ja märkään eteläsuomalaiseen metsään: voisi lähteä oikeastaan ihan mihin vaan ilman pelkoa isoista ruuhkista. Seikkailla otsalamppujen kanssa läpi pimeän metsän, istua nuotion ääressä ja kääriytyä yöksi lämpimiin makuupusseihin.

Tutustuminen Lopen Luutalammiin oli kutkutellut mieltäni jo jonkin aikaa. Vain puolen kilometrin päässä parkkipaikalta, mutta silti erämaisen Luutasuon syleilyssä oleva nuotiopaikka tuntui juuri sopivalta kohteelta lyhyelle joulukuiselle yöretkelle.

Luutalammi pähkinänkuoressa

  • Pieni erämainen suojärvi Komion luonnonsuojelualueella, Lopen kunnassa, Hämeen järviylängöllä.
  • Kaksi rengasreittiä: Luutaharjun Samo (6,5 km) ja Pikku-Samo (3,5 km). Myös itse Luutalammi-järven voi kiertää helppoa, mutta merkitsemätöntä polkua pitkin (4 km).
  • Nuotiopaikka, pöytä, puuvaja ja vessat n. 0,5 km päässä lähimmältä parkkipaikalta
  • Luutalammille johtavan Luutasuontien varrella on useampi parkkipaikka. Reittien alkupiste, ja nuotiopaikkaa lähin parkkipaikka on noin. 2,5 km Pilpalantieltä Luutasuontielle käännyttyä.

 

Luutasuon nuotiopaikka sateessa

Telttayö sateisella Luutasuolla

Saapuessamme Luutalammin parkkipaikalle lauantai-iltana kuuden aikaan oli jo pimeää ja sataa tihutti siitä huolimatta, että säätiedotus oli luvannut pilvipoutaa.

Otsalamppujen valossa lähdimme kulkemaan parkkipaikalta ensin Luutalammin rantaan ja sitten pientä polkua pitkin kohti Luutasuota. Vähitellen silmät tottuivat vähempään valoon eikä enää tuntunut yhtä pilkkopimeältä kuin heti auton valojen sammuttua. Autossa pimeys oli aiheuttanut pienen kriisinpoikasen, mutta polulle päästyä olimme kaikki taas iloisella mielellä.

Olipa ihana, että kerrankin yöpyisimme lähellä parkkipaikkaa. Rinkan painolla ei ollut niin väliä ja olinkin pakannut ylimäärin lämmintä varustetta iltaa ja yötä varten. Etenkin näin pimeään aikaan tuntuu tärkeältä, että teltassa ollessa kaikilla on varmasti lämmin ja mukava olla.

11-vuotias esikoinen kantaa jo suurimman osan omista tavaroistaan, mutta silti yksin kahden lapsen kanssa omaankin rinkkaan kertyy kiitettävästi painoa.

Luutasuon nuotiopaikka ja valaistu teltta

Luutasuon nuotiopaikka sijaitsee Luutalammin rannalla aivan suon reunassa. Isommalle teltalle voi olla hankala löytää paikkaa, joka ei olisi hyvin juurakkoinen tai litimärkä. Oman kolmen hengen tunnelitelttamme saimme pystytettyä lähelle nuotiopaikkaa, puiden väliin. Hieman kauempana oli tullessamme jo toisen seurueen teltta pystyssä ja pian sen omistajatkin palasivat iltakävelyltään. Muita ihmisiä emme illan aikana nähneet.

Laitoimme iltaruoan nuotiolla, mutta kovin kauaa ei tehnyt mieli istuskella tihkusateessa. Lapset painuivat telttaan Uunoa pelaamaan heti syötyään. Kuopuksen sormet olivat jo ehtineet kastua ja kylmettyä ja hän sukelsikin tyytyväisenä minun talvimakuupussiini niitä lämmittelemään.

Lue lisää: Vinkkejä kylmän vuodenajan telttaöihin lasten kanssa

Yö sujui hyvin. Lapset ovat tottuneita teltassa nukkumiseen ja nukkuvatkin retkipatjoillaan yhtä hyvin kuin kotona omissa sängyissä. Itsekin nukuin aamulla pitkään, kun ei herättänyt aamuöinen valo, lintujen äänet tai auringon lämpö kuten kevät- ja kesäretkillä helposti käy.

Heräilimme kun aamu vihdoin valkeni. Tai ehkä on liioiteltua puhua valkenemisesta. Paljon hämärämpää tai harmaampaa ei olisi voinut olla olematta pimeää. Kun takana oli kuitenkin hyvät yöunet niin oli mukava ryhtyä aamupalan laittoon. Sytytimme nuotion ja pyörittelin pikkupitsat paistumaan. Olin tehnyt kotoa lähtiessä taikinan valmiiksi ja se oli yön jääkaappilämpötilassa kohottuaan sopiva leivottavaksi. Vaikka paistaminen ei mennyt ihan nappiin, kaikki leipomukset katosivat parempiin suihin.

Pikkupitsat paistumassa nuotiolla

Alun perin säätiedotus oli luvannut pilvistä säätä, muttei lainkaan sadetta. Oikeasti koko retkemme ajan satoi pikkuisen. Haasteeksi osoittautui lasten hanskojen kastuminen ja näin ollen käsien kylmeneminen.

Kura- tai kuorihanskat ja niiden sisälle muutamat vaihtolapaset tai sormikkaat olisivat varmasti olleet parempi ratkaisu kalvorukkasten sijaan. Jos vuorelliset kalvorukkaset pääsevät kastumaan myös sisältä, niin niitä ei mitenkään saa yön aikana leiriolosuhteissa kuiviksi.

Onneksi molempien poikien mielestä nuotiopuiden pilkkominen on yksi parhaista leiripuuhista. Niinpä niitä kertyikin aika pino valmiiksi seuraavia varten pitsojen paistumista odotellessa ja puuha piti lapset lämpiminä. Lämmin mustikkamehu teki silti hyvin kauppansa aamupalan kyytipoikana.

Luutasuon nuotiopaikka

Nuotiopaikalta lähtivät pitkospuut suon yli. Siitä olisi päässyt Luutaharjun Samon reilun kuuden kilometrin kierrokselle tai Poronpolun reittejä pitkin vieläkin pidemmälle.

Me palasimme rauhallisen aamun jälkeen suoraan autolle. Joku toinen kerta tulemme tänne uudestaan ja tutustumme alueeseen kunnolla.

(Visited 14 times, 1 visits today)

Vastaa