Harmaa Karhunkierros

Marraskuussa Karhunkierroksella lumiolosuhteet vaihtelevat vuodesta toiseen. Kylmää, pimeää ja todennäköisesti märkää on joka tapauksessa. Uskon, että tämän kertomuksen luettuasi haluat silti lähteä matkaan juuri tähän vuodenaikaan.

Karhunkierros marraskuussa

Karhunkierrokselle? Tähän aikaan vuodesta?
Joo.
Hiljaisuus… okei.
Uusi hiljaisuus… siellä on varmaan pimeää ja kylmää.
Joo 🙂

Sesonkiaikoina Suomen suosituimmilla vaellusreiteillä riittää retkeilijöitä. Karhunkierros Kuusamossa on yksi näistä kohteista, joista kaikki ovat kuulleet ja moni on itsekin käynyt ainakin päiväseltään. Maisemat ovat jylhät ja retkeilyrakenteet kunnossa. Kuitenkin, jos on valmis hieman tinkimään ajankohdasta ja sääoloista, niin on mahdollista että näissä upeissa puitteissa saa vaeltaa ihan yksin.

Siilastupa pimeässä

Julkisilla perille

Kävelin ystäväni kanssa Juuma-Ristikallio -välin eli n. 50 km. Lisäksi poikkesimme ilman rinkkoja Kallioportissa ja Oulangan kanjonilla. Vuodenajasta huolimatta matka pääkaupunkiseudulta reitin varteen ja takaisin sujui täysin julkisilla. Ei toki kovin nopeasti tai helposti, menomatkalla istuin yhteensä seitsemässä eri junassa, bussissa tai pikkubussissa ja matka kesti yli 20h suuntaansa. Siinä ehti mieli rauhoittua kiireisen työviikon jälkeen.

Matkasuunnitelma Helsinki-Karhunkierros-Helsinki

Menomatka

  • Yöjuna Helsinki-Oulu n. 11h (pitkä pysähdys Tampereella)
  • Bussi Oulu-Kuusamo 3h
  • Bussi  Kuusamo-Ruka 0.5h
  • Bussi Ruka-Juuma retkietappi 0.5h (sisältää vaihdon). Tämä bussi kulkee vain koulupäivinä.

Paluumatka

  • Lentokenttäbussi Ristikallio th -Ruka 40 min. Bussin (Salla-Ruka-Kuusamo) kulkuajat vaihtelevat lentojen mukaan. Ajankohtaisen tilanteen löydät Pohjolan matkan sivuilta. Tämän välin olimme varautuneet tulemaan myös taksilla.
  • Bussi Ruka-Kemijärvi 2h
  • Yöjuna Kemijärvi-Helsinki n. 12h

Kahdestaan isoissa tuvissa

Tämä retken teimme marraskuun loppupuolella. Googletin etukäteen ”Karhunkierros marraskuussa” ja huomasin kyllä, että tällä haulla tuli paljon vähemmän relevantteja osumia kuin vaikkapa ”Karhunkierros syyskuussa”. Silti olin yllättynyt, ettei yhdessäkään tuvassa ollut muita yöpyjiä. Oikeastaan ainoat näkemämme ihmiset koko aikana olivat lauantaina pientä Karhunkierrosta kiertäneet päiväretkeilijät sekä yksi pariskunta Kiutakönkään lähellä. Lisäksi ensimmäisenä yönä puolenyön jälkeen joku kävi Siilastuvan terassilla, kurkisti sisään, sanoi: ”On siellä porukkaa” ja jatkoi matkaa.

Jussinkämpän vieraskirjasta selvisi, että olimme neljännet tuvassa marraskuun aikana yöpyneet. Myönnän, että tuntui melkein pahalta lämmittää kahdenkymmenen hengen hirsilukaalia kahdelle hengelle yhtä yötä varten. Vieläpä vähän märillä puilla. Samaisessa vieraskirjassa luki, että syyskuun toisella viikolla paikalla oli ollut 40-50 henkeä. Suora lainaus: ”Ihan sikana porukkaa.”

Taivalköngäs

Tämä oli minulle ihka ensimmäinen autiotupiin perustuva, ilman telttaa tehty vaellus. Koska olin vieläpä liikkeellä ilman lapsia, niin rinkka painoi ihmeellisen vähän, puuttuihan sieltä teltta sekä lasten varusteita ja ruokia. Olo oli muutenkin vapaa, koska en ollut vastuussa kenestäkään. Tuntui siltä, että voisi juosta ja hyppiä koko Karhunkierroksen läpi.

Oikeastaan ihmeellistä onkin miten tuohon samaan rinkkaan saa niin paljon enemmän tavaraa ahdettua ja kiinnitettyä, jos vain oikein yrittää. Varsinkin niillä retkillä, jotka olen tehnyt yksin lapsen/lasten kanssa, on kantamus ollut ihan kesäkelilläkin aika paljon painavampi.

Näkymä harmaalle joelle Jussinkämpän rannasta

Karhunkierroksen varrella riittää jyrkkiä rinteitä ja hienoja koskia. Vastapainona on sitten myös hieman jopa tylsää kangasmetsää. Oulangan kanjoni (alla), oli minusta ehdottomasti yksi hienoimmista reissulla näkemistämme paikoista. Kuva ei mitenkään tee oikeutta paikalle, joka oli minusta jopa vaikuttavampi kuin reitin varsinainen päänähtävyys, Kiutaköngäs.

Näkymä alas Oulangan kanjoniin

Pimeys laskeutuu aikaisin

Reissun aikana oli, kuten odotettu, märkää ja pimeää. Satoi vettä, räntää ja lunta. Jos ei satanut, niin kosteus tuntui tiivistyvän suoraan ilmasta ja kastelevan kaiken. Kenkäni olivat joka ilta aivan litimärät. Sitten yhtenä päivänä näimme häivähdyksen auringosta. Hetken verran maisemassa oli muitakin värejä kuin musta ja valkoinen.

Marraskuussa päivät ovat lyhyitä ja osa maisemista jäikin meiltä näkemättä. Oma viehätyksensä on kuitenkin kulkea pitkin pimeää polkua kuunnellen könkäiden pauhua jossain alhaalla. Voi vaan arvailla kuinka lähellä tai kaukana vesi oikeastaan onkaan.

Päivän pituus Kuusamon korkeudella on marraskuun loppupuolella n. 5 h. Aurinko laskee jo kolmen tienoilla.

Jäätynyt Oulankajoki

Jäkälän hauskasti kuvioima kivi

Hiiret ja myyrät hakeutuvat syksyllä tupiin sisälle

Hiiret tuntuivat joillakin tuvilla olevan varsinainen ongelma. Joka paikassa on tietysti hyvä ripustaa ruoat yöksi seinälle ja koittaa olla murustelematta kovasti, mutta Taivalkönkään tuvassa oli erityisen rohkeita otuksia sekä erityisen paljon niiden jätöksiä. Juttelimme pöydän ääressä ja toinen rinkka oli metrin päässä oli tuvan lattialla, suuaukko auki. Sinne vaan vilahti pieni ravinnonetsijä. Yö kuluikin sitten kuunnellessa rapinoita joka puolelta ja miettiessä koska jokin vilistäjistä pyyhältää naaman yli. Ei kiva. Enpä ollut etukäteen ajatellut, että teltta pitäisi olla mukana eläinten eikä ihmisten varalta.

Taivalkönkään autiotupa sisältä

Retken paras hetki oli kun kuljimme pilkkopimeässä metsässä, oransseja reittimerkkejä tarkkaillen. Yhtäkkiä pimeyden keskeltä ilmestyivät näkyviin satumaiset, täydellisesti rinteeseen sopivat, lumen peittämät portaat, joita kukaan ei ollut kulkenut viimeisen lumisateen jälkeen. Mäen päällä istahdin kivelle ja ajattelin: metsä on lempeä, metsä on turvallinen. Kaikki on hyvin.

Onko toiveesi vaeltaa omassa rauhassa? Lue lisää:

Syksyinen Stora Sjöfallet

Kolmen valtakunnan juhannusvaellus

2 comments

Vaikuttaa olleen ihan huippu retki! Tuli heti sellainen olo, että ensi vuonna pitää itsekin suunnata Karhunkierrokselle tai jollekin muulle suositulle patikkareitille marraskuussa, kun jengiä on liikkeellä vain vähän, luonnossa on hyvin hiljaista ja yksinkertaista, ja päivätkin ovat niin lyhyitä, että on turha ede yrittää "pitää kiirettä ettei pimee yllätä", kun se tulee joka tapauksessa kesken taipaleen. 😀

Täytyy kyllä myöntää, että kun meidän tämänvuotisen syysretken ajankohta vahvistui, niin hetken mietimme kannattaako marraskuussa lähteä vaeltamaan. Ehdottomasti kannatti.

Vastaa