Seikkalumetsä joenvarressa Palakoskella

Seikkailumetsä Vihdin Palakoskella

Muutama viikko sitten, kun tilanne Suomessa oli vielä melkein normaali, mietin kohdetta perheen maaliskuiselle sunnuntairetkelle. Jo silloin oli selvää, ettei retki suuntautuisi yhdellekään nuotiopaikalle. Merkityt reitit eivät kuitenkaan vielä olleet poissuljettu ajatus.

Niinpä lähdimme Vihtiin tutustumaan Palakosken virkistysalueeseen. Oltiin jo reilusti iltapäivän puolella, kun lähestyimme kohdetta. Ajoitus oli hyvä, sillä pysäköidyistä autoista päätellen täälläkin oli aamupäivällä ollut aika paljon kävijöitä. Nyt varsinaisella parkkipaikallakin, polkujen lähtöpisteessä, oli jo hyvin tilaa.

Palakosken alueella on kaksi merkittyä reittiä. Toinen on reilun 4 km pituinen rengasreitti ja toinen on vain kilometrin pituinen polku Mummusalin näköalapaikalle ja siitä alas joenrantaan Palokoskelle. Reitit kohtaavat Palokosken luona, joten ne voi myös yhdistää mielensä mukaan. Parkkipaikan sivusta löytyy huussi ja näköalapaikalta penkki. Muita palveluita alueella ei reittimerkintöjen lisäksi olekaan.

Mummusalin polku

Me lähdimme vaaleanpunaisin reittimerkein varustellulle Mummusalin polulle, joka kulki läpi valoisan mäntymetsän.

Tosin ennen kuin varsinainen polku alkoi, löytyi jo tien vierestä kallioita, joita lapset eivät mitenkään voineet ohittaa. Varsinkin, kun ne olivat täynnä toinen toistaan hienompia jäämuodostelmia.

Jääpuikon sisälle jäänyt kasvi

Polku oli helppokulkuista, joten pian olimmekin jo näköalapaikalla. Puut peittävät jonkin verran näköalaa, mutta kaunista oli silti.

Periaatteessa tässä olisi ollut loistava paikka istahtaa penkille pitämään taukoa ja syömään retkieväitä. Hetkestä nauttimista hieman häiritsi kylmänä puhaltava viima sekä se, että kuopus olisi ehdottomasti tahtonut selvittää reitin suoraan kallion jyrkimmästä kohdasta alas.

Näköala Mummusalin kalliolta

Sain huomion kiinnitettyä toisaalle ja jatkettiin matkaa. Jäinen kallioliukumäki on paljon hauskempi kuin alas johtavat portaat.

Alhaalla virtasi kuohuvana Palojoki, joka laskee viereisestä Palojärvestä. Ihailtuamme aikamme koskea, siirryimme joenvartta piirun verran ylävirtaan etsiäksemme rannalta taukopaikan. Kaakao lämmitti ja trangiapopcornia valmistui kaksi kattilallista.

Palokoski

Popkornia ja kaakaota

Evästelyn jälkeen lähdimme jokivartta pitkin paluumatkalle, rengasreitin pohjoista osaa seuraten. Ajattelin, että alueen hienoimmat paikat oli jo nähty ja edessä olisi tylsempi osuus. Miten väärässä olinkaan.

Edessämme avautui pian mitä upein seikkailumetsä täynnä kaatuneita puunrunkoja, joita ylittää ja alittaa ja joiden päällä kiipeillä. Kuljimme rinnettä ylös ja alas. Pojat leikkivät ja minä keskityin metsän pieniin yksityiskohtiin.

Seikkalumetsä joenvarressa Palakoskella

Tämän paikan haluan nähdä uudestaan kevään vaaleissa tai kesän syvänvihreissä sävyissä. Kenties myös syksyn ruskassa tai oikeana, lumisena talvena.

(Visited 13 times, 1 visits today)

2 comments

Tämä olikin itselleni entuudestaan tuntematon kohde. Mukavannäköisiä maisemia. Täytyy joskus poiketa. Sitten, kun Uudellamaalla pääsee taas ulkopuoliset käymään. 🙂

Eija / Muurahaistenpoluilla

Itsekään en ollut aiemmin käynyt. Tällaisia pienia, kivoja paikkoja on kyllä Suomi pullollaan.

Vastaa