Luminen polku johdattaa meidät läpi avoimen mäntymetsän. Välillä askel vie avoimen virran partaalle ja sitten taas metsän keskelle. Aivan viimeiseksi laskeudumme varovasti alas jäistä mäkeä. Olemme saapuneet Äkässaivon rantaan, jylhän Seitapahdan juurelle.
Jääkauden muovaamaa Äkässaivo-järvi ja sen rannalla lepäävä valtava siirtolohkare, Seitapahta, sijaitsevat noin kymmenen kilometriä Äkäslompolon kylältä pohjoiseen, Muonion kunnan puolella. Kesällä tälle saamelaisten pyhälle paikalle pääsee kolmen kilometrin pituista Saivonkierros- luontopolkua pitkin. Talvisin Äkässaivolle johtaa lumikenkäilyreitti kahdesta suunnasta.
Siinä missä kesäreitti vie aivan Saivojärven rantaan, talvipolkujen päätepiste on mäen päällä, mistä löytyy mukava taukopaikka: kota, tulikehä, huussi ja puuvaja. Mäen päältä Äkässaivon rantaan ja Seitapahdan luokse päästäkseen on laskeuduttava jyrkkä rinne alas. Meidän retkemme aikaan paikalta oli juuri purettu pois huonokuntoiset portaat. Uusien oli määrä valmistua kesällä 2021.
Äkässaivolle johtavat talvipolut ovat lumikenkäreittejä. Ne on merkitty maastoon, mutta niitä ei huolleta. Ainakin kevättalvella polkuja pitkin pääsee kuitenkin hyvin kulkemaan myös ilman lumikenkiä.
Talvireitit Äkässaivolle
- Lumikenkäpolku Saivonkierroksen parkkipaikalta
- 1 km yhteen suuntaan, paluu samaa reittiä pitkin,
- Lähtöpaikan palvelut: parkkipaikka, infotaulu.
- Lähtöpaikan osoite: Aakenuksentie 271, Muonio.
- Lumikenkäpolku Peurakaltiosta
- 2 km yhteen suuntaan, paluu samaa reittiä pitkin.
- Lähtöpaikan palvelut: parkkipaikka, kahvila Peurakaltio.
- Peurakaltion luona risteävät myös hoidetut ladut ja talvikävely/pyöräilyreitit.
- Lähtöpaikan osoite: Aakenuksentie 388, Muonio.
- Rengasreitti, joka yhdistää lumikenkäpolut sekä Peurakaltion ja Saivonkierroksen parkkipaikan välisen talvipolun
- 5 km pituinen ympyräreitti, jonka saa muodostettua eri polkuja yhdistelemällä.
- Peurakaltion ja Saivonkierroksen välillä kulkee moottorikelkalla ylläpidetty talvipolku, joka on tarkoitettu niin kävelijöille, pyöräilijoille kuin lumikenkäilijöille. Tämä talvipolku yhdistää Äkässaivolle johtavat lumikenkäreitit.
- Reitille voi lähteä niin Saivonkierroksen kuin Peurakaltion pysäköintipaikoilta.
Talvinen kävelyretki Peurakaltiolta Äkäsjoen kautta Äkässaivolle
Maaliskuun lopun aurinko paistoi kirkkaasti vielä iltapäivän puolella, kun lähdimme liikkeelle Peurakaltion parkkipaikalta. Viereistä latua sujahteli hiihtäjiä ja talvipolkua pitkin vastaan tuli useampikin polkija läskipyörillään.
Aioimme kävellä viiden kilometrin pituisen kierroksen vastapäivään. Emme siis lähteneet suoraan Äkässaivon lumikenkäreitille, vaan valitsimme länteen, Äkäsmyllyn suuntaan johtavan talvipolun.
Reitti kulkee aluksi suon laitaa pitkin. Kun malttaa kääntyä ja katsoa taaksepäin, näkee Äkäskeron rinteen kohoavan suon takana. Hienon suo-osuuden jälkeen reitti sukeltaa avoimeen mäntymetsään ja seurailee latu-uraa länteen päin.
Saivonkierroksen parkkipaikalle johtavassa risteyksessä ei ole opastetta Äkässaivon suuntaan, mutta itse parkkipaikka näkyy risteykseen. Käännymme siitä ja parkkipaikan infotaulun läheltä löydämme tien yli lumikenkäreitille osoittavan viitan.
Äkäsjoen varressa lumikenkäreitti seurailee osittain kesäreittiä, Saivonkierrosta. Kesäpolku kulkee kuitenkin rannempana ja sitä kannattaa seurata, mikäli se on tallattu kovaksi. Kevättalvella alkupäässä oleva Peurakoski on jo auki ja vesi kimmeltää auringossa.
Joen rannasta polku nousi jälleen mäntymetsään ja johdatti meidät Äkässaivon kodalle. Kota on mukavalla paikalla mäen päällä ja kodan vierestä löytyy myös tulipaikka sekä huussi.
Me jätimme evästelyn myöhemmäksi ja lähdimme laskeutumaan Äkässaivon rantaan. Tässä vaiheessa sauvat olivat hyvä apu. Toisaalta myös pyllymäki olisi voinut toimia.
Jyrkkä mäki johtaa Seitapahdan yläpuolelle, josta laskeutuu vielä toinen, pienempi, mutta vähintään yhtä liukas mäki Äkässaivon rantaan. Sinne kannattaa kuitenkin mennä, sillä Seitapahdan jylhyys tulee järven suunnasta vielä paremmin esiin kuin ylempää. Myös järven toisella puolella kohoaa jyrkkä kallio korkeuksiin. Tässä on helppo aistia olevansa pyhällä paikalla.
Lopulta nousemme takaisin mäen päälle, syömme eväät ja lähdemme paluureitille kohti Peurakaltiota kahvion munkit mielessämme. Tällä kahden kilometrin matkalla metsän läpi kohtaamme ainoat vastaantulijat Saivonkierroksen parkkipaikan jälkeen.
Ylläpidetyt talvipolut ja hiihtoladut ohittavat Äkässaivon vajaan puolen kilometrin päästä. Näin on varmasti hyvä. Tuntuu oikealta että tänne pitää erikseen lähteä eivätkä Äkässaivo ja Seitapahta ole vain ohikulkupaikkoja lenkin varrella.
