Ulkosaaristo saa sydämeni sulamaan. Vesibussien kyydissä voin onneksi veneettömänäkin viedä lapseni aistimaan meren taikaa. Erityisen hyvältä tuntui päästä merelle, kun helle tuntui imevän kaikki voimat.
Tänä vuonna kesälomasuunnitelmien tekeminen jäi meiltä viime tinkaan. Moni paikka oli jo täyteen varattu, kun ryhdyimme miettimään mihin suuntaisimme mökkipäivien jälkeen. Tankarin majakkasaarelle Kokkolaan sain kuitenkin varattua majoituksen vielä viikkoa ennen matkaa, vaikka elettiin heinäkuun lomasesonkia.
Laivarannassa, puoli tuntia ennen vesibussin lähtöä, huomasin varanneeni paluumatkan samalle päivälle kuin lähdön. Tilanteesta selvittiin puhelulla Kokkolan matkailuun, mutta samalla selvisi että seuraavan päivän paluukyyti lähtisi Tankarista vasta iltayhdeksältä. 177-paikkainen M/S Jenny kuljettaa matkustajia saarelle ja takaisin kuutena päivänä viikossa. Torstaisin laiva käy ensin Köpmanholmenissa ja tulee vasta illaksi Tankariin.
Toisaalta iloitsin ajatuksesta, että saisimme viettää saarella ennakoitua pidemmän ajan. Toisaalta pieni paniikki meinasi iskeä, kun mietin eväskassimme vähäistä sisältöä. Laivan ja Cafe Tankarin tarjoilujen olisi paras kelvata lapsille.
Laiva oli melkein täynnä, mutta suurin osa muista vaikutti olevan päiväretkellä. Jenny pysähtyy Tankariin kahdeksi tunniksi, missä ajassa ehtii hyvin tutustua pieneen saareen. Majakka on harmillisesti auki vain viikonloppuisin majakkapäivinä.
Vietimme suurimman osan puolentoista tunnin matkasta laivan alaosan ravintolassa. Häly, laivan moottorien ääni ja kaiuttimista kuuluneet selostukset saivat minut kaipaamaan korvatulppia. Ei ihan sellainen seesteinen merimatka, jota olin odottanut.
Perillä pääsimme suoraan majoitukseemme majakkamestarin taloon. Majoitus oli yksinkertainen, mutta samalla juuri tunnelmaan sopiva. Huoneessamme oli neljä sänkyä sekä pöytä. Lisäksi rakennuksessa oli erillinen keittiö, josta löytyi jääkaappi, keittolevy sekä mikro.
Olisi ollut ihana jäädä sänkyyn lepäämään. Edellinen päivä oli mennyt Powerparkin huvipuistossa ja olimme kaikki väsyneitä. Väsymys ei kuitenkaan hidasta kuopuksen vauhtia, eikä omakaan mieleni meinannut millään rauhoittua, joten katsoin paremmaksi lähteä pojan kanssa tutkimaan saarta pieneen huoneeseen jäämisen sijaan.
Piipahdimme pienessä museossa ja katselimme satamassa olevia veneitä. Etsimme uimapaikan ja lupasin että uinnin aika olisi ruoan jälkeen. Kun Jenny oli lähtenyt takaisin paluumatkalle, suuntasimmekin hiljentyneeseen Cafe Tankariin etukäteen varatulle keittoruoalle. Herkullisten liha- ja kasviskeittojen sekä leivän lisäksi vatsan täyttymisen varmisti jälkiruoaksi tarjoiltu omenapiirakka. Helpotuksekseni kuopuskin piti keitostaan niin paljon, että toivoi saavansa sitä myös seuraavana päivänä.
Uinti oli luvattu, joten uimaan suunnattiin. Ainoa lapsile sopiva uimapaikka on pieni hiekkapoukama venelaiturien välissä. Parasta rannassa oli laiturien väliin kiinnitetty lautta, jolla kuopus olisi voinut leikkiä loputtomiin.
Itseäni uiminen satama-altaassa ei houkutellut, mutta laiturilla oli ihana istua ja seurata lapsen iloa. Vähitellen ilo muuttui kuitenkin riitelyksi ja oli aika lähteä takaisin majapaikkaamme.
Väsymyksestä ja myöhäisestä illasta huolimatta lämmitimme vielä pihapiirissä olevan pienen saunan. Lapset jäivät mieluummin huoneeseen pelaamaan itse tekemäänsä lautapeliä, joten saimme miehen kanssa kahdestaan huuhdella pois päivän hiet, aurinkovoiteet ja ristiriidat.
Aamulla tempoilu pääni sisällä oli rauhoittunut. Kaikki kiire ja hätäily oli kadonnut. Tärkeät asiat olivat tässä ja nyt.
Tankar on pieni saari, jolla kulkeminen on rajoitettu poluille ja pitkospuureiteille. Lintujen pesimäaikaan liikkuminen on kiellettyä myös saaren pohjoisosan kallioilla.
Saaren nähtävyyksien kiertämiseen ei mene kauan, mutta paikan tunnelma kietoo itseensä niin ettei mitään muuta kaipaakaan.
Meidän päivä kului uidessa, pelatessa, palloa heitellessä ja saaren pieniä polkuja kulkiessa. Lämmin, muttei liian kuuma sää oli täydellinen.
Illalla laivan lähtiessä takaisin katsoin haikeana saaren loittonevaa siluettia. Olin valmis jatkamaan kesälomaseikkailuja, mutta olisin myös ollut valmis jäämään.
Kuva: Harri Vartiainen
Ulkosaaristosta haaveilevan kannataa lukea myös aiemmat kertomukset: Lasten kanssa yötä Bengtskärin majakalla ja Maaginen Maakalla
