Espoo

Laajalahden luonnonsuojelue on helposti saavutettava luontokohde

Laajalahden luonnonsuojelue on helposti saavutettava luontokohde

Laajalahden luonnonsuojelualue KehäI:n ja Otaniemen kupeessa on yksi Espoon helmistä. Kaislikkoista lahtea ja sen rantaniittyjä voi ihailla kahdesta lintutornista tai pitkospuilta käsin. Alueen pohjoispäässä, Villa Elfvikin ympäristössä, on eri pituisia luontopolkuja ja hienoja rantalehtoja. Parasta on, että Laajalahden saavuttaa jopa viikonloppuisin helposti julkisilla niin Otaniemestä kuin Villa Elfvikin päästä.

Laajalahden luonnonsuojelualueen Infotaulu Otaniemen päässä

Toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina nousin bussiin 6-vuotiaan kuopuksen ja hänen ystävänsä kanssa. Bussista vielä vaihto metroon ja pian olimmekin Otaniemessä. Metroaseman uloskäynnin luota tuli kävelyä rantapolulle ja luonnonsuojelualueen infotaululle reilut 300 m.

Infotaulun vierestä kulkee Espoon rantaraitti leveänä hiekkatienä jonkinlaisen kanavan vartta pitkin. Pojat aloittivat leikin kanavan rannassa heti. Vesi ja oksankarahkat ovat pettämätön yhdistelmä.

Hetken leikin jälkeen matka jatkui, mutta pitkään ei tarvinnut taivaltaa, kun oltiin jo Otaniemen lintutornilla. Näin keväisenä sunnuntaina torni oli täynnä kaukoputkin, kiikarein ja kameroin varustettua väkeä.

Vaikka meillä ei ollut mukana lintujen tarkkailuun sopivia välineitä, kävmme ylhäällä ihailemassa maisemia. Kaikkein kiinostuneimpia pojat taisivat kuitenkin olla mitä ihmeellisimmistä mielikuvituskaloista, joita he tornin alla olleesta matalasta vedestä onkivat.

Tornin luona leikkiessä olisi vierähtänyt varmaan vaikka koko päivä, mutta olin luvannut että retki päättyisi kahvilan herkkujen äärelle. Niinpä söimme eväät ja jatkoimme matkaa pohjoiseen, kohti Villa Elfvikiä.

Rentukka kukkii

Kevään vehreys puski esiin harmaan ja ruskean seasta. Kuljin hitaasti pysähdellen kuvaamaan kaikkea kaunista, kuten ylläolevia rentukoita.

Pojat juoksivat edellä ja kuulin kuinka kuopus selitti ystävälleen: ”mun äiti ottaa aina valokuvia, kun se tykkää tosi paljon luonnosta.”

Saavuimme rantaniityn laitaan, paikkaan, josta näytti joskus menneen pitkospuupolku. Seikkailunhaluisina läksimme hieman kovia kokeneen näköiselle polulle, mutta aika pian jouduimme palaamaan hiekkatielle, koska polku oli ajoittain tosi märkä eikä pitkoksia ollut.

Onneksi jonkin matkaa kuljettuamme reitti haarautui uudestaan. Toinen haara jatkui hiekkatienä ja toinen pienempänä polkuna. Molempia pitkin olisi päässyt määränpäähämme. Pian pääsimme myös pitkospuille, joita tuntuikin sitten riittävän aivan loputtomasti.

Pitkospuut

Myös virtaa tämän ikäisillä lapsilla riittää melkein loputtomasti, mutta motivaatio meinasi jo hiipua, kun pitkospuita vain riitti eikä kahvilaa näkynyt.

Seuraa johtajaa -leikin voimalla pääsimme etenemään viimeiset muutama sata metriä. Kahvilan vilahtaessa puiden takaa poikien into ja vauhti taas kasvoivat.

Jäätelön ja berliininmunkin jälkeen energiaa riitti myös kahvilan yläkerran leikkihuoneessa, josta löytyi ainakin eläinaiheisia käsinukkeja, rooliasuja ja mäyrän koti.

Villa Elfvikin ympäristössä olisi ollut vielä paljon nähtävää ja leikittävää, mtta meidän oli aika lähteä paluumatkalle. Suuntasimme parkkipaikan ohi Kehän varteen bussipysäkille, jossa ei tarvinnut kauaa odottaa sopivaa kulkuvälinettä.

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla, 0 comments

Geokätköilyä lasten kanssa Espoon keskuspuiston luontopolulla

Geokätköily lasten kanssa on hauskaa puuhaa. Aloittelijalle kätköjen löytäminen ei kuitenkaan ole aina ihan helppoa. Siksi on kiva löytää paikkoja, joissa on useita helppoja kätköjä lähekkäin.

Tikankierros-luontopolku Espoon keskuspuistossa on tällainen paikka, johon on helppo suunnata kätköilemään lasten kanssa. Luontopolku on viiden kilometrin mittainen ja sen varrella, tai muuten lähettyvillä on paljon lapsille sopivia kätköjä.

luontopolku johtaa metsän siimekseen

Luontopolkuna Tikankierros ei ole mitenkään mieleenpainuva, vaikka varsin mukava lenkkipolku onkin. Polku on suurimmaksi osaksi helppokulkuinen, joskin välillä juurakkoinen. Märimpiin paikkoihin on rakennettu pitkospuut. Luontopolku kulkee lähellä isompia ulkoiluväyliä, joten siitä voi helposti kävellä vain osan. Koko luontopolusta saa hyvän kuvan kurkkaamalla etukäteen esittelyn Lähiluonnon lumoa -blogista.
  
Viime keväänä suuntasimme ensimmäisen kerran Tikankierroksen kätköille. Jätimme polkupyörät polun varteen ja lähdimme kävellen etsintäretkelle. Silloin ei itse luontopolulla näkynyt pyöräilijöitä, mutta kun palasimme paikalle marraskuussa, tuli vastaan useampikin maastopyöräilijä.

syksyinen metsä ruskean ja vihreän sävyissä

Kevätretkellä etsimme kolme kätköä luontopolun eteläisestä osasta. Mieleen jäivät kauniit kalliot, juurakkoiset polut sekä kevään heräävä valo. Loppusyksyn etsintäkierroksella tunnelma metsässä oli aika erilainen. Vaikka aurinko välillä pilkisti pilvien raosta, luonto oli selvästi lepotilassa.
Keskuspuiston kallioita
Syysretkemme alkoi Alamäentien parkkipaikalta, josta suuntasimme Mössenskärrin lammen luota luontopolun pohjoiselle osalle. Eväät otettiin esiin heti lammen jälkeen, polun varressa olevalla penkillä istuskellen, ennen kuin ensimmäistäkään kätköä oli löytynyt. Yhtä oli kyllä hetken haettu. Kyseisen kätkön vierestä kulki kuitenkin sen verran vilkas ulkoiluväylä, ettei kovin tarkkoja etsintöjä päässyt tekemään ja päätimmekin jättää tuon kätkön rauhallisempaan ajankohtaan.

Mössenkärr

Seuraavat kätköt löytyivät suht helposti. Tarttuipa yhden luota mukaan vielä kourallinen suppilovahveroitakin. Ihan kaikkia alueen kätköjä emme vieläkään saaneet haettua. Muutama yksittäinen sekä yksi multikätkö jäivät vielä meiltä piiloon, sillä hämärä hiipii marraskuussa aikaisin. Palannemme etsintöihin siis vielä kolmannenkin kerran.

Myös Hanikan luontopolun tuntumassa olemme käyneet geokätköilemässä:
Itsenaisyyspäivän geokatkoseikkailu Soukan rantakallioilla

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoon keskuspuisto, geokätköily, lapset, päiväretki, 0 comments