talvi

Talviretki Meikossa

Talviretki Meikossa

On sunnuntai. Edellisenä iltana on satanut lisää lunta, aurinko paistaa ja hanki kimmeltää. Täydellinen ulkoilupäivä. Paitsi että niin on kaikkien muidenkin mielestä.

Hymy korvissa ajan Veikkolasta Kurjolammen parkkipaikalle johtavaa tietä. Lumiset oksat kaartuvat tien ylle ja näen mielessäni miten auringonvalo siivilöityy mäntyjen välistä kävellessämme puronvartta pitkin. Ohjaan auton pienelle parkkipaikalle vain huomatakseni, ettei siellä ole meille tilaa. 

Autoradiosta soiva lasten äänikirja pelastaa tilanteen. Lapsi ei edes huomaa miten epäröin ja punnitsen vaihtoehtoja. Olisiko tuossa sittenkin sopiva kolo autolleni vai lähtisimmekö takaisin kotiin. Missä muualla täällä lähellä olisi mahdollista päästä nuotion ääreen. Voi kuinka kaipaan arkivapaita.

Asetan navigaattoriin uuden kohteen. Meikon ulkoilualueella olisi todennäköisesti tilaa, eikä sieltä olisi kotiin kovin pitkä matka. Navigaattori ohjaa meidät läpi Kirkkonummen kauniiden maalaismaisemien. Äänikirjakin on vielä kesken, kun ohitamme tutun vesilaitoksen. 

Purkaessamme takakontista tavaroita muistelemme syyskuista telttayötä täällä. Kurkkaamme vielä opastustaululla olevaa karttaa ja lähdemme kohti Ribergetin nuotiopaikkaa. Lapsi työntää innoissaan kuorma-autoaan pitkin polkua ja minä tallaan rauhassa perässä.

Meikon polkuja talvella

Matkaa tulipaikalle on vajaa kilometri, kävellen olisimme hujauksessa perillä. Kuorma-auton työntäminen hieman hidastaa menoa ja pian alkaakin kysely: ”onko vielä pitkä matka?”

Ei tullut otettua narua mukaan, mutta lopulta keksin: irrotan kaulassani roikkuvasta kamerasta hihnan ja sidon sen vetonaruksi rekkaan. Matka jatkuu sen jälkeen paljon joutuisammin. Ensi kerralla ehkä muistan, että talviretkelle kannattaa aina ottaa pulkka mukaan. Se kulkee kevyesti perässä ja alamäkien laskeminen tekee matkasta kaksin verroin hauskempaa. 

Lapsi ja kuorma-auto

Pian saavumme tulipaikalle. Ihmettelen miksei täällä ole ketään, vaikka parkkipaikalla oli autoja paljon. Pian syy selviää. Puuvaja on melkein tyhjä ja vähätkin puut ovat litimärkiä. Ihan toista oli syksyllä.

Pilkon retkikirveellä puita pienemmiksi, toinen paikalle tuonut seurue kerää maasta kuolleita oksia sytykkeiksi. Kaivan ensiapupussukasta myös valmiin sytytyspalan avuksi ja puhaltelen kytevää nuotiota. Savu kirvelee silmiä ja vesi sihisee höyrytessään märistä puista. Minulla on aina auton takakontissa muutama kuiva puu juuri näitä hetkiä varten, mutta eivätpä ne siellä takakontissa paljon auta.

Meikojärven ulappa jäässä

Eväät saadaan lämpimiksi, termoksessa on lämmintä kaakaota eikä vaahtokarkkien paahtaminen kummoista tulta vaadi. Onneksi.

Paluumatkalla tarjoudun kantamaan lapsen rekkaa, mutta en saa lupaa. Poika juoksee edellä ja kiskoo rekkaa perässä. Nauramme yhdessä aina kun rekka suistuu polulta milloin mihinkin onnettomuuten joutuen.

Autossa huokaisen: ”huh huh, olipa retki.” Ennen kuin ehdin avata suutani uudestaan, poika jatkaa: ”mutta tosi kiva.”

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in lapset, Meiko, päiväretki, 0 comments

Hynkänlammella sai tammikuussa telttailla rauhassa

Olin lupaillut 4-vuotiaalle kuopukselleni yöretkeä jo muutaman kuukauden ajan, mutta viikonloput olivat joko olleet täynnä muuta tekemistä tai sää oli ollut surkea. Talvisaikaan en sentään viitsi lähteä lapsen kanssa vesisateeseen telttailemaan. Pitkän odotuksen jälkeen koitti vihdoin vapaa, jonka ajaksi säätiedotus lupasi poutaa, pientä pakkasta ja mahdollisesti jopa auringon pilkahduksen.

Jäisellä ulkoilutiellä saa asetella askeleensa varovasti

Valitsin meille retkikohteeksi Pirttimäen ulkoilualueella sijaitsevan Hynkänlammen tulipaikan. Aivan Nuuksion kansallispuiston eteläpuolella olevalla Pirttimäen ulkoilualueella on hyvin merkitty ulkoiluteiden verkosto ja paljon merkitsemättömiä polkuja. Alueen länsiosassa, Sorlammen ympärillä, kiertää viiden kilometrin pituinen luontopolku, jonka varrelta löytyy muun muassa hiidenkirnuja, luola ja keittokatos. Lumitilanteen salliessa Pirttimäen ulkoiluteille tehdään hyvät ladut, joita on mukava hiihdellä. Tällä retkellä ei kuitenkaan tarvinnut pelätä, että olisimme sotkeneet latuja.

Puron ylittävä silta tammikuun hämärässä
Lähdimme liikkeelle Nuuksiontien varrella olevalta parkkipaikalta, jolta pääsee Sorlammen luontopolulle. Vaikka luontopolulle ei ole tältä parkkipaikalta opastusta, niin polun löytää helposti kun laskeutuu ensin parkkipaikan kulmalta lähtevää reittiä alaspäin kohti puroa ja sen ylittävää siltaa. Heti sillan jälkeen saavutaan luontopolulle, jonka opasteet on juuri uusittu. Parkkipaikan läheisyyteen pääsee myös bussilla, lähin pysäkki on noin puolen kilometrin päässä parkkipaikasta.

Kun pääsimme matkaan, oli jo auringonlaskun aika, mikä tarkoitti tähän aikaan vuodesta noin puolta neljää iltapäivällä. Kuljimme luontopolkua pitkin pienen Sorlammen ohi, minkä jälkeen oikasimme metsän poikki Hynkälammelle johtavalle ulkoilutielle. Pimeä metsä selvästi jännitti lasta, joten tällainen hiekkatietä pitkin kulkeva reitti oli tällä kertaa juuri sopiva. Alkumatkasta meitä vastaan tuli vielä parkkipaikalle palaavia retkeläisiä, mutta sen jälkeen saimme kulkea aika lailla yksin. Ainoastaan yksi pyöräilijä sujahti hiljaa ohi kirkkaine valoineen taivaltaessamme kohti Hynkänlampea.

Perille päästyä oli jo aivan pimeää ja kaivoin otsalamput esiin. Edellisten kävijöiden jäljiltä keittokatoksessa oli vielä pieni hiillos ja puitakin oli iloksemme pilkottu valmiiksi. Saimme nuotion syttymään vaivattomasti ja pääsimme heti ruoanlaittopuuhiin.

Hynkänlammen keittokatosHynkänlammen keittokatos on rakennettu kallion päälle reilusti lammen rantaa ylemmäs. Ulkoilutie kulkee aivan katoksen tuntumasta. Kyseessä ei siis ole kaikkein erämaisin leiripaikka, kun huussikin sijaitsee tien toisella puolen.

Puuhaillessamme keittokatoksessa ja puuvajalla otsalamppujen valossa, lasta ei enää pelottanut lainkaan. Pieni valo toi tarpeeksi turvaa. Söimme ja pilkoimme puita puuvajan kiinteällä kirveellä. Teltan pystyttämisen jälkeen paistoimme vielä iltapalapopkornit. Tässä vaiheessa huomasin harmikseni, että suola oli jäänyt kotiin. Onneksi mukana oli voita, joka pelasti tilanteen. Koko pieni kattilallinen herkkua katosi alta aikayksikön.

Illan aikana voimistunut tuuli puhalsi suoraan yli Hynkänlammen ja kallion. Kallion päälle tuulensuuntaisesti pystytetty tunneliteltta ei pahemmin heilunut, mutta puiden latvoista kuulunut humina piti minua pitkään hereillä.

Näköala kallion päältä Hynkänlammelle

Pakkasta oli luvattu yöksi muutama aste. Olin varautunut siihen ottamalla sekä lapselle että itselleni kaksi makuualustaa: solumuovisen ja ilmatäytteisen. Lapselle oli mukana myös kaksi makuupussia: lasten ja aikuisten kolmen vuodenajan pussit, jotka laitoin sisäkkäin. Lisäksi minulla oli itselleni talvimakuupussi. Tällä yhdistelmällä pärjäisi vähän kylmemmälläkin säällä mainiosti, jos lapsi vain pysyisi makuupussien sisällä. Tälläkin kertaa pärjäsimme kyllä siinä mielessä mainiosti, ettei kummallakaan ollut kylmä. Koska poika on hyvin liikkuvainen, joiduin kuitenkin ottamaan hänet aamuyöstä osittain oman makuupussini sisälle ja asettelemaan loput pussit yhteisiksi peitoiksi. Arvatenkin oma uneni oli tämän jälkeen entistä katkonaisempaa. Lapsi nukkui tietysti hyvin eikä muistanut ollenkaan että olisi herännyt yöllä. 

Valo siivilöityy puiden välistä

Aamulla nousimme ylös mitä parhaimpaan talvisäähän, vain lumi puuttui. Aurinko paistoi vielä matalalta ja valo siivilöityi puiden lomasta. Kesäretkistä poiketen minulla ei ollut juomavesiä mukana, jotta sain rinkan painon pidettyä kohtuullisena (lähtiessä painoa oli aika tasan 20kg poislukien kamera, joka kulkee omassa vyölaukussaan). Niinpä ensimmäiseksi lähdimme lammelle vedenhakuun. Hynkänlammen rantaan vievä kallio on aika jyrkkä ja varsinkin näin talvisaikaan kannattaa olla tarkkana askelten kanssa tai kiertää suosiolla metsän kautta.

Lammen rannassa on laituri, joka kesällä houkuttelee uimaan. Nyt järveä peitti viiden sentin jääkerros, jonka rikkominen pienellä retkikirveellä oli lapsen mielestä ihan parasta. Meidän pitikin palata rantaan kirveenkäyttöharjoituksiin uudestaan vielä aamupalan jälkeen.

Avantoa hakkaamassa Hynkänlammen rannassa

Paluumatkalle lähdimme puolenpäivän aikaan. Emme palanneet lähtöpaikkaamme, vaan kävelimme päinvastaiseen suuntaan Pirttimäen ulkoilumajalle. Harmillisesti Pirttimäen kahvila ei ollut auki, mutta kahvilan pihapiirissä olevalla leikkipaikalla vietimme jonkin aikaa ennen kuin suuntasimme Kunnarlantien varteen bussia odottamaan.

Meillä oli mukava talvinen retki, mutta kylmän vuodenajan nukkumisjärjestelyä tämän lapsen kanssa täytyy vielä pohtia, jotta saan seuraavalla kerralla itsekin nukuttua.

Lisää telttaretkiä Nuuksioon tai sen lähelle:

Kevätyö lapsen kanssa Nuuksiossa -mitä mukana?
Miksei aina voi olla maanantai?

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoo, Hynkänlampi, lapset, luontopolku, retkeily, Sorlampi, yöretki, 4 comments