Torronsuo sopii hyvin ensimmäiseksi hiihtovaelluskohteeksi Etelä-Suomessa. Vaikka alue ei ole kovin suuri, riittää se hyvin kahden päivän hiihtoretkelle. Tasaisella suolla on helppo edetä ja maisemat ovat silmiähivelevän kauniit. Yöpyminen on kansallispuiston alueella kielletty, mutta aivan puiston rajan ulkopuolella sijaitsee Idänpäänkallion laavu, jonka tuntumaan voi pystyttää teltan. Itse laavu ei sovellu erityisen hyvin yöpymiseen ja koska se on kyläyhdistyksen ylläpitämä, tulee sinne ottaa omat puut mukaan.
Alla oleva tarina kertoo siitä, kun läksin eräänä hyvin kylmänä tammikuisena viikonloppuna Torronsuolle testaamaan uutta, Paris-pulkasta tuunaamaani retkiahkiota ja muutenkin retkeilyvarusteideni soveltumista talviolosuhteisiin.
Talvinen Torronsuo pähkinänkuoressa
- Suolla kulkee parhaimmillaan 40 km retkilatua. Latuja ylläpitää Torro-seura, joka päivittää latutilanteen facebook-sivulleen.
- Merkityt reitit pysyvät yleensä hyvin käveltävissä talvellakin.
- Kun suo jäätyy ja saa lumipeitteen, pääsee lumikengillä tai suksilla kulkemaan latujen ja reittien ulkopuolella.
- Kiljamon parkkipaikan tuntumasta löytyvät Metsähallituksen ylläpitämät keittokatos, huussit ja näkötorni.
- Kansallispuiston ulkopuolella, aivan sen etelärajalla sijaitsee Idänpäänkallion lintutorni ja laavu, joita ylläpitää Torro-seura (omat puut mukaan!)
- Kiljamon parkkipaikan osoite: Somerontie 732, Tammela
Pieni hiihtovaellus Torronsuolla
Loppiaislauantaina 2024 kaarsin autoni typötyhjälle ja pimeälle Kiljamon parkkipaikalle. Kello oli lyönyt yli iltakuuden ja auton mittari näyttti -23 pakkasastetta. Edessä oli kylmin yö, jonka olin tähän mennessä nukkunut ulkona. Sujautin siksi ahkioon Ruuvitagin; anturin, joka tallentaisi ilman lämpötilaa koko retken ajan.
Sukset jalkaan, reppu selkään, ahkio vetoon ja hiihtämään. Kauhean kauaa ei pakkasessa tarjennut ihmetellä. Parkkipaikan lounaiskulmasta pääsin suoraan suolle missä otin suunnan kohti Idänpäänkalliota. Avoin luminen maisema ympärillä ja melkein pilvetön tähtitaivas pään yläpuolella. Otsalamppua ei pahemmin suon ylityksessä tarvinnut ja reilun kahden kilometrin matka taittui helposti, osittain aiempien kulkijoiden latuja pitkin. Ahkio kulki perässä melkein huomaamatta.
Idänpäänkallion laavu sijaitsee metsässä, mäen päällä. Etukäteen vähän mietin, minkälaista rämpimistä ylämäkeen viimeiset sata metriä olisivatkaan. Laavulle johti kuitenkin näin talvellakin hyvä polku, jolle ohjasi mäen alla ollut opasviitta.
Laavun läheltä löytyi hyvä paikka teltalle, vaikkakin lunta oli metsän puolella vain kymmenisen senttiä, mikä vaati tunnelitelttaa pystyttäessä aikamoista kärsivällisyyttä. Kiilat pitää tampata poikittain höttölumeen ja aina välissä odotella, että lumi kovettuu. Onneksi osan naruista sai kiinnitettyä puihin.
Kaasukeitin paukkupakkasessa
En omista bensakeitintä (vielä). Tähän saakka olen pärjännyt talviretket hyvin kaasukeittimellä, talvikaasua käyttäen. Koska käyttämäni talvikaasun pakkasraja on -22°C, olin nyt varautunut siihen ettei kaasulla tee mitään. Mukana oli kuumaa vettä kahdessa termospullossa, valmista evästä, sekä omat puut, jotta saisin tehtyä laavulla tulet.
Teltan pystytyksen lomassa vilkaisin puhelimen bluetooth-yhteydellä Ruuvitagin näyttämää lämpötilaa. Luulin yhteyden anturiin päivittyneen ja totesin pakkasta olevan vain -20°C. Kaasukeittimen pitäisi siis toimia. Laitoin kattilaan lumet sulamaan ja jatkoin teltan pystytystä.
Vähän heikonlaisesti liekki lepatti, mutta arvelin että kyllä se siitä. Kun teltta oli pystytetty ja tavarat sisällä, ei lumi kattilassa ollut vieläkään sulanut. Läksin kävelylle lämmittelemään varpaita ja kun palasin, oli liekki sammunut kokonaan. Kummastelin asiaa hieman ja virittelin sen uudestaan päälle. Lopulta minulla oli kuin olikin litran verran kuumaa vettä, jonka kippasin Nalgenen juomapulloon makuupussia lämmittämään.
Kotiin päästyäni luin anturin tiedot kokonaisuudessaan, pakkasta olikin ollut -27°C. Ei mikään ihme, ettei kaasukeitin oikein pelittänyt.
Yö teltassa
Yö sujui mukavasti, missään vaiheessa ei tullut kylmä, joskaan ei hikikään. Nukkumaan mennessä pidin kuumavesipulloa ensin jalkopäässä ja kun varpailla oli varmasti lämmin, siirsin sen reisiä ja takapuolta lämmittämään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin kuumavesipulloa ja täytyy sanoa, että se lisäsi mukavuustasoa ihan huimasti.
Seuraavalla varustuksella pysyin yksin kolmen hengen tunneliteltassa lämpimänä, kun ulkona oli tuuletonta ja -27°C. Teltan sisällä mittari näytti alimmillaan -20°C.
- Teltan pohjalla koko pohjan kokoinen 6 mm paksuinen solumuovi
- Makuualustoina päällekkäin Thermarest Z-lite sekä Thermarest Prolite plus, näiden yhteenlaskettu R-arvo on 4.9
- Makuupusseina päällekkäin oma Joutsenen untuvapussi, jossa mukavuuslämpötila n. -5°C ja puolison reilusti isompi Rabin untuvapussi, jonka mukavuuslämpötila +1°C.
- Päällä merinokerrasto ja yläosassa vielä paksuhko fleece, jalassa villasukat
Aurinkoinen ja kylmä aamu
Kello oli jo kymmenen, kun maltoin kömpiä ulos makupussista ja teltasta. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta valaisten laavua ympäröivien puiden latvat.
Rakastan soita. Ensi töikseni kiipesinkin lintutorniin ihailemaan maisemaa. Jostain alhaalta kuului retkilatua pitkin hiihtävien päiväretkeilijöiden ääniä. Kukaan ei kuitenkaan suunnannut laavua kohti.
Myöhäinen aamupala ja hiihtelyä suolla
Virittelin tulet laavun tulipaikalle, keittelin aamupuuron ja lämmitin valmiiksi tekemäni voileivät. Purin teltan, pakkasin ahkion ja lähdin suolle.
Mietin, että juuri nyt en haluaisi ollaan missään muualla.
Hiihtelin rauhakseen pitkin aukeaa suota kohti itää. Kun aurinko alkoi taas tavoitella puidenlatvoja, käännyin takaisin kohti Kiljamoa. Hämärä oli jo laskeutunut, kun saavuin parkkipaikalle ja nappasin kuvan infotaulun kartasta. Idänpäänkallio näkyy kartan alareunassa.
Yhteenveto varusteiden toimivuudesta
Mikä toimi hyvin
- Uusi ahkio kulki avoimella suolla tosi nätisti perässä. Naruvetoa oli helppo metsäosuuksilla lyhentää.
- Ikean kärrykassit vetivät tällaisen viikonloppuretken tavarat hyvin sisäänsä ja niillä oli näppärä siirrellä tavaroita telttaan, autoon ja nuotiopaikalle.
- Kuumavesipullo oli ihana lämmitin makuupussiin kömpiessä.
- Teltan pohjan peittävä solumuovi lisäsi sekin mukavuutta teltassa.
- Kaksi makuualustaa ja kaksi makuupussia pitivät minut lämpimänä.
- Pipo silmien yli nenän päälle vedettynä piti mukavasti lapsuudessa kylmettyneen nenän yöllä lämpimänä.
- Aurauskepeistä tehdyillä 50 cm pituisilla kiiloilla sai teltan pystyyn vähässäkin lumessa (näistä ei tullut otettua kuvaa).
Mitä vielä tarvitsen talviretkeilyyn
- Pussin telttakäärölle. Nyt telttakäärö matkusti vanhan foliopeitteen sisällä, mutta pussi olisi varmasti näppärämpi, varsinkin tuulisella säällä.
- Bensakeittimen keitinlaatikkoineen. Talvikaasulla pärjää hyvin vielä vaikka -10°C:ssa, mutta kunnon pakkasilla se ei enää toimi.
- Harjoittelua alamäkiin ahkion kanssa.
Retkeilin Torronsuolla 6-7.1.2024
