Toukokuinen telttaretki idylliselle Vihdin Pikku-Parikkaalle

Lasten kanssa Pikku-Parikkaalla telttaretkellä. Pieni, kaunis järvi ja rauhallinen paikka helpon kävelymatkan päässä Nuuksion pohjoispuolella.

Oli helatorstaiviikonloppu ja lapset ystävineen toivoivat pääsevänsä telttaretkelle. Arvelin, että lämmin ilma ja pitkät vapaat olisivat taatusti houkutelleet kaikki muutkin pääkaupunkiseutulaiset retkelle tai viettämään iltaa ja yötä nuotion ääreen.

En halunnut kuitenkaan tällä kertaa lähteä ajamaan kovin kauas pakoon muita ihmisiä enkä myöskään leiriytyä umpimetsään, koska yksi retkeläisistä oli lähdössä ensimmäiselle telttaretkelleen. Tein valistuneen veikkauksen ja suuntasimme Nuuksion pohjoispuolella olevalle Salmen ulkoilualueelle.

Uskomatonta kyllä, perjantain ja lauantain välisenä yönä idyllisen Pikku-Parikkaan rannalla ei meidän leirin lisäksi ollut kuin yksi teltta ylempänä mäen päällä, ja senkin huomasimme vasta aamulla.

Teltan Pikku-Parikkaalla

Salmen ulkoilualue Nuuksion pohjoispuolella

  • Helsingin kaupungin ulkoilualue Nuuksion pohjoispuolella (katso ulkoilualueen kartta Helsingin kaupungin sivuilta)
  • Hyviä leveitä ulkoiluteitä (kivituhkapintaista latupohjaa), mäkistä maastoa, kaunista metsää ja pieniä järviä. Hyvin merkityt reitit.
  • Neljä keittokatosta: Kanaholma, Paratiisi, Iso-Parikas ja Pikku-Parikas (Vähä-Parikas). Kanaholma ja Paratiisi aivan lähellä parkkipaikkoja.
  • Pysäköintipaikat: Salmentie 75 (Nuuksion pohjoinen portti), Paratiisintie 165 (Paratiisin keittokatos), Ollilantie 199 (Etelälahti).

Hiekkatietä pitkin Etelälahden parkkipaikalta Pikku-Parikkaan rantaan

Retkiseurueeni koostui tällä kertaa neljästä 8-12 -vuotiaasta pojasta. Mietin, kuinka ihanaa onkaan, että lapset ja vielä heidän ystävänsäkin haluavat lähteä minun kanssani metsäretkelle. Tuo ystävät onkin tässä avainsana. Kaverit ovat tämän ikäisille niin tärkeitä, ettei pelkästään äidin seura oikein enää meinaa riittää.

Alakoululaiset jo kantavat omat tavaransa. Silti minunkin rinkkani tuli aika täyteen ja olalla kannoin vielä kassissa menomatkalla pienen kasan polttopuita ja paluumatkalla kaikkien märät pyyhkeet ja uikkarit. Omat puut olivatkin tarpeen, koska perillä puuvaja oli käytännössä tyhjä. Hyvä kiinteä kirves kyllä löytyi. Sillä sai pilkottua puut vielä pienemmiksi niin että mukana kannettu pienikin määrä riitti sekä illan että aamupäivän grillauksiin. Aamupuurot keittelin retkikeittimellä.

Lähdimme liikkeelle Etelälahden leirintäalueelta, jonka vierestä löytyy pieni ulkoilijoille tarkoitettu parkkipaikka. Parkkipaikalta on Pikku-Parikkaalle noin kahden kilometrin matka leveää ulkoilutietä pitkin. Matkan voisi taittaa vaikka lastenvaunujen kanssa tai polkupyörällä. Reitin varrelle tosin osuu muutama jyrkähkö ylämäki, joten siinä saa kyllä hien pintaan rinkan kanssa kulkiessa. Periltä löytyy siisti keittokatos ja huussit kauniin järven rannalla.

Ilta kului leikkien, uiden ja grillaten

Kun saavuimme Pikku-Parikkaan keittokatokselle, siellä oli edellinen seurue tekemässä lähtöä. Muita emme sitten ennen seuraavaa aamua nähneetkään.

Sää oli lämmin ja tuuleton, vaikkakin vähän epävakainen. Välillä aurinko kurkisti pilvien takaa ja välillä pieni tihkusade yritti kastella meitä. Pienen järven vesi oli jo kuitenkin lämmennyt niin, että uidessa pystyi tekemään monta lenkkiä.

Kahdelle teltallemme löytyi hyvä paikka rinteestä. Se taisikin olla ainut tasainen kohta, lukuun ottamatta keittokatoksen vierustaa ja pientä uimarantaa. Ylempänä, viereisen kallion päällä, näytti myös olevan mukavan oloinen paikka teltalle.

Kovin montaa hetkeä en kerennyt illan aikana istuskella, vaikka isot lapset jo leiripuuhiin osallistuvatkin. Kun teltat oli pystytetty, ruoat syöty, uinnit uitu ja loput energiat tuhlattu juoksemalla, oli kello jo aika paljon. Taisin sammua saman tien kun lasten äänet toisessa teltassa hiljenivät.

Pikku-Parikkaan hiekkaranta

Aamulla lisää uimista sekä loikoilua riippumatossa

Aamulla järvelle laskeutui äänekäs joutsenpariskunta, mutta onneksi vasta seitsemän aikoihin. Lasten unta nuo eivät häirinneet, joten nousin yksin ylös nauttimaan rauhallisesta aamusta. Kiersin järven ja kävin poimimassa edellisenä iltana karkuun lähteneen pallon talteen sen toisesta päästä.

Kun lapset nousivat ylös, virittelimme riippumatot, teimme aamupalaa ja tietysti uimme taas. Ja pian olikin uudestaan nälkä. Rentoutumista, leikkiä, uimista ja syömistä. Tätä olisi voinut jatkaa useammankin päivän. Myöhäisen lounaan jälkeen oli kuitenkin aika laittaa teltat takaisin pussiin ja suunnata kotiin suunnittelemaan seuraavaa retkeä.

Katso blogista myös muut Nuuksion ja lähialueiden hienot paikat lasten kanssa telttailuun.

Riippumatot Pikku-Parikkaalla

Julkaistu 11.6.21

Vastaa