geokätköily

Geokätköilyä lasten kanssa Espoon keskuspuiston luontopolulla

Geokätköily lasten kanssa on hauskaa puuhaa. Aloittelijalle kätköjen löytäminen ei kuitenkaan ole aina ihan helppoa. Siksi on kiva löytää paikkoja, joissa on useita helppoja kätköjä lähekkäin.

Tikankierros-luontopolku Espoon keskuspuistossa on tällainen paikka, johon on helppo suunnata kätköilemään lasten kanssa. Luontopolku on viiden kilometrin mittainen ja sen varrella, tai muuten lähettyvillä on paljon lapsille sopivia kätköjä.

luontopolku johtaa metsän siimekseen

Luontopolkuna Tikankierros ei ole mitenkään mieleenpainuva, vaikka varsin mukava lenkkipolku onkin. Polku on suurimmaksi osaksi helppokulkuinen, joskin välillä juurakkoinen. Märimpiin paikkoihin on rakennettu pitkospuut. Luontopolku kulkee lähellä isompia ulkoiluväyliä, joten siitä voi helposti kävellä vain osan. Koko luontopolusta saa hyvän kuvan kurkkaamalla etukäteen esittelyn Lähiluonnon lumoa -blogista.
  
Viime keväänä suuntasimme ensimmäisen kerran Tikankierroksen kätköille. Jätimme polkupyörät polun varteen ja lähdimme kävellen etsintäretkelle. Silloin ei itse luontopolulla näkynyt pyöräilijöitä, mutta kun palasimme paikalle marraskuussa, tuli vastaan useampikin maastopyöräilijä.

syksyinen metsä ruskean ja vihreän sävyissä

Kevätretkellä etsimme kolme kätköä luontopolun eteläisestä osasta. Mieleen jäivät kauniit kalliot, juurakkoiset polut sekä kevään heräävä valo. Loppusyksyn etsintäkierroksella tunnelma metsässä oli aika erilainen. Vaikka aurinko välillä pilkisti pilvien raosta, luonto oli selvästi lepotilassa.
Keskuspuiston kallioita
Syysretkemme alkoi Alamäentien parkkipaikalta, josta suuntasimme Mössenskärrin lammen luota luontopolun pohjoiselle osalle. Eväät otettiin esiin heti lammen jälkeen, polun varressa olevalla penkillä istuskellen, ennen kuin ensimmäistäkään kätköä oli löytynyt. Yhtä oli kyllä hetken haettu. Kyseisen kätkön vierestä kulki kuitenkin sen verran vilkas ulkoiluväylä, ettei kovin tarkkoja etsintöjä päässyt tekemään ja päätimmekin jättää tuon kätkön rauhallisempaan ajankohtaan.

Mössenkärr

Seuraavat kätköt löytyivät suht helposti. Tarttuipa yhden luota mukaan vielä kourallinen suppilovahveroitakin. Ihan kaikkia alueen kätköjä emme vieläkään saaneet haettua. Muutama yksittäinen sekä yksi multikätkö jäivät vielä meiltä piiloon, sillä hämärä hiipii marraskuussa aikaisin. Palannemme etsintöihin siis vielä kolmannenkin kerran.

Myös Hanikan luontopolun tuntumassa olemme käyneet geokätköilemässä:
Itsenaisyyspäivän geokatkoseikkailu Soukan rantakallioilla

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoon keskuspuisto, geokätköily, lapset, päiväretki, 0 comments

Mysteerikätkön jäljillä Hiukanharjun luontopolulla, Sotkamossa

Hiukanharjun luontopolku kulkee Sotkamon hienon hiekkarannan tuntumassa, harjun päällä. Polku on noin 4 km pituinen ja sen varrella on seitsemäntoista harjuluonnosta ja Sotkamon historiasta kertovaa taulua. Myönnän, etten yleensä jaksa paneutua kovin tarkasti luontopolkujen infotauluihin, mutta tällä kertaa motivaattorina oli alueelle sijoitettu geokätkö. Tämän mysteerikätkön koordinaattien selvittämiseksi täytyi etsiä infotauluista vihjeitä, joiden perusteella ratkesi varsinaisen kätkön sijainti.

Geokätkön takia ei tarvinnut kiipeillä näin jyrkässä rinteessä eikä se muutenkaan ole suositeltavaa luonnon kulumisen vuoksi.

Luontopolku lähtee Hiukan uimarannalta, lammen läheltä, mistä löytyy myös kartta polusta. Polun alkuosa, joka kulkee leveää hiekkauraa pitkin, ei ole minusta erityisen mielenkiintoinen tai kaunis lukuun ottamatta jääkauden aikaista suppakuoppaa. Tämä suppa sai minut muistelemaan viime kesää ja Rokuan kansallispuistoa, jonne päädyimme puolivahingossa, ja joka osoittautui yhdeksi sen loman mieleenpainuvimmista paikoista.

Ensimmäinen kohde Hiukanharjun luontopolulla on jääkauden muodostama suppa

Mitä pidemmälle luontopolkua mennään, sitä kiinnostavammaksi se muuttuu. Vähän ennen hautausmaata on mahdollisuus oikaista taululta 4 taululle 15, jolloin kierroksen pituudeksi tulee 2.5 km, mutta tällöin jää myös aika paljon näkemättä ja tietysti geokätkö ratkaisematta.

Luontopolku alkaa lammen vierestä ja kiipeää ylös harjulle
Hiukan uimarannalta löytyy hyvä kartta luontopolusta

Polku kiertelee metsämaastossa. Me kuljimme sitä eteenpäin perhosia ja kukkia ihmetellen sekä kypsiä mustikoita etsien. Ensin pysähdyimme jokaisen infotaulun luo miettimään miten geokätkön arvoitus niiden kautta ratkeaisi, mutta pian päädyimme siihen, että on helpompi ottaa tauluista kuvat ja ratkaista arvoitus vasta retken jälkeen, takaisin mökille päästyä.

Hauskana yksityiskohtana polun varrelle on sijoiteltu vanerista tehtyjä eläinten siluetteja. Varsinkin lintujen kuvat saavat katsahtamaan kahteen kertaan, että onko siellä joku elävä otus.

Polun varrella, kuitenkin jonkun matkan päässä, näkyi vanerista tehtyjä eläinten hahmoja

Puolenvälin tienoilla polku vie kulkijan jyrkän rantatörmän päälle. Rantatörmä oli lapsille ehdottomasti polun parasta antia, houkutus kurkkia alas oli suuri. Törmän päältä on onneksi rakennettu portaat rantaan, pieneen poukamaan. Tämä vähentää varmasti omatoimisia laskeutusmisyrityksiä ja suojaa herkkää harjun reunaa kulumiselta. Tarkkana kyllä kannattaa olla, ettei vahingossa lipsahda reunan yli, niin kuin meidän esikoiselle kävi.

Rantatörmän jyrkkä muoto selviää tästä infotaulusta
Maisemaa rantatörmältä Sapsojärvelle

Ennen loppumistaan polku koukkaa vielä rannalta takaisin harjun sisäosaan päin, suoalueelle. Koukkaus tuo vaihtelua esitellessään vielä yhden harjualueelle kuuluvan luontotyypin, mutta lapsille oli hieman vaikea perustella, miksi siellä pitäisi käydä. Hiekkaranta veti pidemmän korren ja kävinkin sitten yksin kuvaamassa suolla olleen infotaulun.

Harjun keskeltä löytyi myös suota
Luontopolun lopussa rantatörmä loivenee ja polku päätyy takaisin Hiukan uimarannalle

Lasten mentyä nukkumaan käytin tovin jos toisenkin infotauluista otettujen valokuvien tutkimiseen ja laskelmien tekemiseen. Nettiäkin tarvittiin avuksi ja muutamat ensimmäiset laskelmat tuottivat koordinaatit, jotka osoittivat keskelle järveä. Lopulta vaikutti siltä, että olin huomannut kaikki virheeni ja löytänyt oikean paikan.

Pari päivää myöhemmin palasimme Hiukan uimarannalle ja kävimme etsimässä varsinaisen kätköpurkin, joka löytyi suhteellisen helposti hauskasta, mutta hieman hankalasta paikasta. Kun palasimme rannalle, sattui olemaan Sotkamo-päivä, jonka olimme täysin unohtaneet. Saimmekin sitten bonuksena nauttia lastenmusiikkikonsertista ja taikurin esityksestä.

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in geokätköily, Hiukanharju, lapset, luontopolku, päiväretki, Sotkamo, 2 comments