päiväretki

Laajalahden luonnonsuojelue on helposti saavutettava luontokohde

Laajalahden luonnonsuojelue on helposti saavutettava luontokohde

Laajalahden luonnonsuojelualue KehäI:n ja Otaniemen kupeessa on yksi Espoon helmistä. Kaislikkoista lahtea ja sen rantaniittyjä voi ihailla kahdesta lintutornista tai pitkospuilta käsin. Alueen pohjoispäässä, Villa Elfvikin ympäristössä, on eri pituisia luontopolkuja ja hienoja rantalehtoja. Parasta on, että Laajalahden saavuttaa jopa viikonloppuisin helposti julkisilla niin Otaniemestä kuin Villa Elfvikin päästä.

Laajalahden luonnonsuojelualueen Infotaulu Otaniemen päässä

Toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina nousin bussiin 6-vuotiaan kuopuksen ja hänen ystävänsä kanssa. Bussista vielä vaihto metroon ja pian olimmekin Otaniemessä. Metroaseman uloskäynnin luota tuli kävelyä rantapolulle ja luonnonsuojelualueen infotaululle reilut 300 m.

Infotaulun vierestä kulkee Espoon rantaraitti leveänä hiekkatienä jonkinlaisen kanavan vartta pitkin. Pojat aloittivat leikin kanavan rannassa heti. Vesi ja oksankarahkat ovat pettämätön yhdistelmä.

Hetken leikin jälkeen matka jatkui, mutta pitkään ei tarvinnut taivaltaa, kun oltiin jo Otaniemen lintutornilla. Näin keväisenä sunnuntaina torni oli täynnä kaukoputkin, kiikarein ja kameroin varustettua väkeä.

Vaikka meillä ei ollut mukana lintujen tarkkailuun sopivia välineitä, kävmme ylhäällä ihailemassa maisemia. Kaikkein kiinostuneimpia pojat taisivat kuitenkin olla mitä ihmeellisimmistä mielikuvituskaloista, joita he tornin alla olleesta matalasta vedestä onkivat.

Tornin luona leikkiessä olisi vierähtänyt varmaan vaikka koko päivä, mutta olin luvannut että retki päättyisi kahvilan herkkujen äärelle. Niinpä söimme eväät ja jatkoimme matkaa pohjoiseen, kohti Villa Elfvikiä.

Rentukka kukkii

Kevään vehreys puski esiin harmaan ja ruskean seasta. Kuljin hitaasti pysähdellen kuvaamaan kaikkea kaunista, kuten ylläolevia rentukoita.

Pojat juoksivat edellä ja kuulin kuinka kuopus selitti ystävälleen: ”mun äiti ottaa aina valokuvia, kun se tykkää tosi paljon luonnosta.”

Saavuimme rantaniityn laitaan, paikkaan, josta näytti joskus menneen pitkospuupolku. Seikkailunhaluisina läksimme hieman kovia kokeneen näköiselle polulle, mutta aika pian jouduimme palaamaan hiekkatielle, koska polku oli ajoittain tosi märkä eikä pitkoksia ollut.

Onneksi jonkin matkaa kuljettuamme reitti haarautui uudestaan. Toinen haara jatkui hiekkatienä ja toinen pienempänä polkuna. Molempia pitkin olisi päässyt määränpäähämme. Pian pääsimme myös pitkospuille, joita tuntuikin sitten riittävän aivan loputtomasti.

Pitkospuut

Myös virtaa tämän ikäisillä lapsilla riittää melkein loputtomasti, mutta motivaatio meinasi jo hiipua, kun pitkospuita vain riitti eikä kahvilaa näkynyt.

Seuraa johtajaa -leikin voimalla pääsimme etenemään viimeiset muutama sata metriä. Kahvilan vilahtaessa puiden takaa poikien into ja vauhti taas kasvoivat.

Jäätelön ja berliininmunkin jälkeen energiaa riitti myös kahvilan yläkerran leikkihuoneessa, josta löytyi ainakin eläinaiheisia käsinukkeja, rooliasuja ja mäyrän koti.

Villa Elfvikin ympäristössä olisi ollut vielä paljon nähtävää ja leikittävää, mtta meidän oli aika lähteä paluumatkalle. Suuntasimme parkkipaikan ohi Kehän varteen bussipysäkille, jossa ei tarvinnut kauaa odottaa sopivaa kulkuvälinettä.

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla, 0 comments
Karkkulan luontopolku Orimattilassa

Karkkulan luontopolku Orimattilassa

Viettäessämme pääsiäistä Orimattilassa päätimme lähteä tutustumaan johonkin kaupungin seitsemästä luontopolusta. Kairessuo-Mieliässuon tiesimme jo hienoksi kevätkohteeksi, mutta tällä kertaa suuntasimme meille ennestään tuntemattomalle Karkkulan luontopolulle.

Karkkulan luontopolku kiemurtelee peltojen ja järven välissä olevalla pienellä metsäalueella noin kymmenen kilometrin päässä Orimattilan kirkolta. Se nousee jyrkänteiden päälle ja lasketuu välillä aivan järven rantaan. Polun varrella on levähdyspenkkejä, joilla voi nauttia eväitä ja katsella järvelle. Kuulostaa siis aika hyvältä.

Karkkulan luontopolun opastaulu

Ennen lasten syntymää en ollut kovin innostunut retkeilystä merkityillä reiteillä. Varsinkaan lyhyet luontopolut eivät herättäneet minussa minkäänlaista intohimoa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tajunnut, että Suomi on täynnä erilaisia luontopolkuja, joihin todellakin kannattaa tutustua. Jos luontopolut kiinnostavat, kannattaa käydä kurkkaamassa Luontopolkumiehen blogia.

Moni luontopolku on kyläyhdistyksen perustama tai ylläpitämä. Näin on Karkkulan luontopolunkin kohdalla. Polun perustamisesta lienee kulunut jo jonkin aikaa ja rakenteet ovat päässeet paikoin huonoon kuntoon. Parkkipaikan vieressä oli kasa uusia viittoja, joten ilmeisesti polkua kuitenkin vielä ylläpidetään.

Rikkinäiset portaat

Uusia kylttejä kasassa

Polun parkkipaikka sijaisee pellon reunassa, opastaulu on haalistunut ja polun alkuosan varrella on kaadettu metsää. Kevään vihreys ei ollut vielä vallannut luontoa ja taivaskin oli pilvessä. Ensiaskelilla mietinkin, olinko tehnyt huonon valinnan retkikohteeksi ja -päiväksi.

Metsätöitä

Polku metsässä

Polkua on kahtena lenkkinä yhteensä reilun puolitoista kilometriä. Ei siis kovin pitkä matka, mutta meillä vierähti retkellä hyvin pari tuntia. Kiersimme reitin vastapäivään ja etsiskelimme polun varrella olleita geokätköjä. Kuopuksen riemu oli suuri, kun viimeisestä kätköstä löytyi mieluinen vaihtoesine. Toivottavasti tilalle jättämme pikkutavara tuottaa jollekin muulle yhtä suurta iloa.

Retkemme aikana aurinko pilkahteli välillä pilvien raosta ja ulkoilun jälkeen oli iloinen mieli. Ei kai luonnonkaan aina tarvitse tarjota huippuelämyksiä. Rauhallinen, tavallinen ja vähän rumakin voi olla ihan riittävän hyvä.

Koivikko

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in geokätköily, lapset, luontopolku, päiväretki, 4 comments