Nuuksio

Kesänviettoa Holma-Saarijärvellä

Kesänviettoa Holma-Saarijärvellä

9-10.6.2019

Holma-Saarijärven leiripaikka on esikoiseni mielestäni erityisen hieno. Eikä hän ole mielipiteineen yksin. Tämä kaunis saari on kesäviikonloppuisin varmasti yksi Nuuksion suosituimpia ja samalla rauhattomimpia kohteita.

Holma-Saarijärven saaren profiili

Retken ajoittaminen arkiyölle auttaa välttämään suurimmat ruuhkat. Otinkin maanantain vapaaksi ja pakkasin rinkkaan lasten toiveiden mukaiset eväät: makkaraa, vaahtokarkkeja, voileipää, suolakeksejä, puuro-, kiisseli- ja lättyainekset sekä pussipastaa. Yksi rasia tomaattejakin sentään mahtui mukaan.

Lisäksi lapset saivat vielä itse käydä lähikaupassa ostamassa telttaherkkuja. Tarkoitus oli, että he ostaisivat pienet, helposti rinkkaan mahtuvat karkkipussit. Tai ainakin minun tarkoitukseni. Kuopus tuli kauppareissulta onnellisena kotiin ja kertoi, että hänen rahansa olivat riittäneet paketilliseen pakastedonitseja.

Polku Siikaniemestä Holma-Saarijärvelle

Aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä lähdimme matkaan. Minä, molemmat lapset sekä esikoisen paras ystävä. Pojat ovat jo niin isoja, että jaksavat kantaa omia tavaroitaan enkä minäkään siis täysin lyyhistynyt rinkkani painon alle, vaikka olinkin yksin kolmen lapsen kanssa. Lisäksi olin vihdoin saanut hankittua vedensuodattimen, joten juomavettä ei tarvinnut kantaa mukana.

10-vuotias esikoinen kantoi omassa, itse pakatussa, rinkassaan kaiken tarvitsemansa ruokia ja telttaa lukuun ottamatta. Poika kantoi lastinsa sinnikkäästi, mutta luulen että seuraavalla kerralla hän punnitsee tarkemmin, mitä kaikkea tarvitsee mukaan.

6-vuotiaan kuopuksen repussa oli menomatkan eväiden (ja donitsien) lisäksi hänen oma makuualustansa, joka piti ehdottomasti kiinnittää repun ulkopuolelle, kuten minullakin oli.

Kahden kilometrin matka Siikaniemestä Holma-Saarijärvelle sujui hujauksessa tuttuja metsäpolkuja pitkin.

Sorsapoikue

Ethän ruoki linnunpoikasia

Heti telttailualueelle saavuttuamme paikalle ilmestyi emosorsa poikueineen. Sorsat tulivat aivan lähelle kärkkymään ruokaa. Sorsanpoikaset ovat söpöjä ja eläinten ruokkiminen on lapsista ihanaa, mutta silti tulisi jaksaa muistaa ettei poikasia pidä ruokkia. Vääränlainen ruoka voi johtaa kehityshäiriöihin tai siihen etteivät poikaset opi etsimään ruokaansa luonnosta.

Holma-Saarijärven puuvaja

Saarella oli meidän lisäksemme muutama rauhallinen telttaseurue. Myös vastarannan leiripaikalla oli porukkaa, mutta mitään meteliä ei sieltäkään kuulunut.

Ilta kului uiden, herkkuja syöden ja nuotiolla istuen. Tuuli piti itikatkin poissa. Lättyiltapalan ja hammaspesujen jälkeen pojat pelasivat teltassa uunoa myöhään yöhön.

Itse nukahdin ensimmäistä kertaa riippumaton keinuntaan.

Riippumatto tuulessa

En tiennyt etukäteen osaisinko nukkua riippukeinussa, joten en ollut uskaltanut investoida mihinkään oheisvarusteisiin. Mukanani oli vain kevyt riippumatto ja köydet. Käperryin syvälle makuupussiin ja virittelin kasvojeni eteen hyttystakin.

Uni oli hieman katkonaista, ihan kuin ensimmäisinä telttaöinä aikoinaan. Hain hyvää asentoa, makuualusta liukui pois altani ja rapinat olivat vieraita. Erilaisia kuin mitä telttaan kuuluu. Näin unta, että minua pelotti ja heräsin siihen, että aurinko paistoi suoraan silmiini.

Aamulla heitin jalat riippumaton reunan yli ja keinuin maisemia katsellen sekä tuulen huminaa kuunnellen. Kyllä, luulen että hyttysverkollinen riippumatto alushuopineen ja käärmeennahkoineen pääsee ostoslistalleni. Joka tapauksessa toinen matto on ostettava. Lapset omivat tämän niin ettei minulla ollut päiväsaikaan siihen mitään asiaa.

Maisema riippumatosta aamulla

Uunon peluu jatkui poikien teltassa aamullakin kunnes kysyin josko olisi aamupalan aika. Lapset kömpivät ulos teltasta ja ryhtyivät heti suunnittelemaan päivän uinteja. Tuuli oli yltynyt edellisestä päivästä, mutta silti läksimme aamiaisen syötyämme testaamaan järven toisen pään kallioiden uintikelpoisuutta.

Uimisen jälkeen riippumatto oli taas suosiossa. Rento oleilu jatkui lounaaseen saakka, jolloin oli aika laittaa tavarat kasaan ja suunnata takaisin kotiin. Palasimme Siikaniemeen samaa reittiä kuin olimme tulleetkin, mutta matka tuntui pojista paljon pidemmältä ja raskaammalta kuin edellisenä päivänä. Askel ei enää ollut kihelmöivän odotuksen keventämä.

Tämä oli itselleni jotenkin erityisen ihana retki. Yleensä vanhempana olemiseen kuuluu erilaista kasvattamista, motivointia, pienten riitojen ratkomista ja muuta sellaista niin kotona kuin metsässäkin. Tähän kun yhdistää raittiin ulkoilman, niin usein olen ollut lasten kanssa tehtyjen yöretkien jälkeen onnellinen, mutta aika väsynyt. Yhtäkkiä nämä lapset ovat kuitenkin kasvaneet niin, että heidän kanssaan voi retkeillä itsekin oikeasti täysin rentoutuen.

Poika kävelee metsäpolkua pitkin

Edellisen kerran retkeilin Holma-Saarijärvellä kaksi vuotta sitten:

Kevätyö lapsen kanssa Nuuksiossa -mitä mukana?

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla, 0 comments

Nuuksion luonnonladuilla

Nuuksion maasto mäkineen ja rotkoineen on kuin luotu lumikenkäilyyn, mutta tiesitkö, että Nuuksion keväthangista voi nauttia helposti myös hiihtäen? Vaikka kansallispuiston alueella ei ole koneella ajettuja latuja, niin soita ja järviä seuraileville luonnollisille kulkuväylille muodostuu luonnonlatuja, joita pitkin voi hiihtää tavallisilla latusuksilla.

Latu kulkee suon poikki

Tänä vuonna meidän perheen aikuiset eivät viettäneet hiihtolomaa, vaan lapset lomailivat isovanhempien kanssa. Lomaviikon viikonlopulle sattui täydellinen hiihtoretkipäivä: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta lämpömittarin näyttäessä alle viittätoista astetta pakkasta. Lapset eivät olleet vielä palanneet lomalta kotiin, joten lähdin yksin hiihtoretkelle Nuuksioon.

Lähdin liikkeelle Solvallan urheiluopiston vierestä, suunnaten ensin Solvallan kuntorataa kiertävälle ladulle. Latu oli loistavassa kunnossa, ja sitä pitkin olisi voinut hiihtää vauhdikkaasti vaikka Pirttimäen kahvilaan. Minun teki kuitenkin mieli rauhallisemmalle hiihtolenkille. Niinpä käännyin aika nopeasti pois ladulta kuntoradan pohjoispuolella olevalle Punjonsuolle. Vaikka Solvallan laskettelurinne ja kuntorata ovat aivan vieressä, niin tällä pienellä suolla tavoittaa jo sellaista erämaisuutta, kuin pääkaupunkiseudun liepeillä vain voi.

Punjonsuo

Suota pitkin kulki latu, jota lähdin seuraamaan. Lunta oli juuri sopivasti, latusuksilla olisi päässyt etenemään vaivatta, vaikka valmista latua ei olisi ollutkaan. Ihastelin lumen kuorruttamia suon muotoja sekä auringon kimmellystä hangella. Silmiini osui toinen toistaan kauniinpia taukopaikkoja, joista valitsin auringon lämmittämän Ruuhijärven rantakivikon. Evästelyn jälkeen kiipesin vielä kallion päälle katselemaan jään yli järven toiselle puolen, missä olin syksyllä juossut suunnistuskengät jalassa, hirvikärpäsiä hiuksiini keräillen.

Hiihtelin pieneltä järveltä toiselle hiljaisuudesta ja upeasta talvipäivästä nauttien. Lopulta päädyin tutulle Urja-järven tulipaikalle. Jäljistä päätellen tänne oli kulkenut useamman muunkin retkeilijän reitti sekä Solvallan että Kolmperän suunnasta.

Paljon jälkiä jäällä Urjan tulipaikan edustalla

Urjalta suuntasin itsekin vielä Kolmperä-järven poikki koneladulle ja sitä pitkin takaisin Solvallaan. Kiireetön retki oli ollut juuri sitä, mitä olin kaivannutkin.

Jos sopiva hetki tulee, niin ota sinäkin kartta käteen ja lähde ihastumaan talviseen Nuuksioon.

Jos kuitenkin haluat nauttia koneella ajetuista laduista ja mäkien vauhdista, niin niitä löytyy kansallispuiston vierestä, Solvallasta sekä Pirttimäen ulkoilualueelta. Samoja latuja pitkin pääsee myös Oittaalle ja Luukin ulkoilualueelle tai vaikka pidemmällekin. Kaikkien pääkaupunkiseudun hoidettujen latujen kunnon voit tarkistaa ulkoliikunta.fi -palvelusta.

Viime talvena tein itsekin retken valmiita latureittejä pitkin Solvasta Espoon keskuspuistoon. Kertomuksen retkestä löydät täältä.

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in hiihto, kansallispuisto, Nuuksio, oma aika, päiväretki, 0 comments