Nuuksio

Kevätillan retki Espoon korkeimmalle kohdalle ja sitä ympäröivään metsään

Kevätillan retki Espoon korkeimmalle kohdalle ja sitä ympäröivään metsään

Valitsen yleensäkin retkieni kohteet tai ajankohdat siten, että saan kulkea suhteellisen rauhassa. Koronakevään helatorstairetken kohdetta piti kuitenkin hetki miettiä. Lähimetsät on tullut koluttua eikä tehnyt mieli ajaa kovin kauas päiväretkeä varten.

Päätimme lähteä retkelle vasta alkuillasta, kuten monta kertaa aikaisemmin tänä keväänä. Siksi uskalsimme valita kohteeksi Mustakorvenkallion, Espoon korkeimman kohdan. Alueella ei ole merkittyjä reittejä eikä suuria ruuhkia, mutta toisaalta parkkipaikka on sen verran pieni, että se täyttyy nopeasti.

Mustakorvenkallio sijaitsee Nuuksion itäosassa, lähellä Vihdintietä. Lähin parkkipaikka on normaalisti Vihdintieltä lähtevän Takkulantien päässä, Yli-Takkulan tilan pihapiirissä. Tästä on matkaa Espoon korkeimmalle kohdalle reilut puolitoista kilometriä. Nyt Takkulantie oli niin huonossa kunnossa, ettei sitä pitkin saanut ajaa, vaan auto piti jättää väliaikaiselle parkkipaikalle tien alkuun. Tämä lisäsi kävelymatkaamme kilometrin molempiin suuntiin. Peltojen välissä kiemurtelevaa tietä oli oikeastaan ihan mukava kävellä ja onneksi lapsetkin ovat jo sen verran isoja, ettei ylimääräinen matka haitannut.

Yli-Takkulan pihapiiristä kuljetaan ensin puolisen kilometriä pientä tietä pitkin Saarijärven rantaan, missä siirrytään polulle. Reitti Mustakorvenkalliolle on periaatteessa aika suoraviivainen, mutta koska erilaisia polkuja risteilee metsässä enemmänkin, eikä itse kallio näy kauas, ilman karttaa ei tähän kohteeseen kannata lähteä.

Saarijärvi pilkottaa puiden välistä

Me valitsimme polun, joka johti hetkeksi pois rannasta, mutta vain hetkeksi. Pian järvi taas kimalteli puiden välistä. Tuli ihan kesäinen fiilis ja eväitäkin jo kyseltiin. Evästelyyn sopivia paikkoja löytyisi rannasta varmasti useampiakin, mutta erityisen kaunis oli pieni kallioinen niemi, jonka kuvaus löytyy Espoon luontokohteiden listalta, nimellä Saarijärven silokallio.

Saarijärven silokalliolta on hieno näkymä järvelle

Tänään tosin tuuli puhalsi suoraan pohjoisesta yli järven, mutta toisenlaisella säällä tässä olisi ihana makoilla kalliolla auringosta nauttien. Nyt istahdimme kallion juurelle, suojaan tuulelta. Samantien alkoi myös leikki ja kuopus kysyikin, että eihän meidän tarvitse heti syömisen jälkeen jatkaa matkaa.

Jossain vaiheessa matka kuitenkin jatkui ja lähdettiin kiipeämään varsinaiseen kohteeseen. Järven rannasta tulee nousua Espoon korkeimmalle kohdalle vähän yli neljäkymmentä metriä. Mustakorvenkallion huippu on 114 metriä merenpinnan yläpuolella eikä näköala huipulta ole kovin ihmeellinen. Samanlaista metsää kuin muuallakin ympärillä. Mäen päällä on kuitenkin kivikasa merkkinä siitä, että nähtävyys on saavutettu eikä tässäkään olisi huono paikka pitää taukoa.

Kivikasa Espoon korkeimmalla kohdalla

Lapset olisivat halunneet palata takaisin samaa reittiä kuin tulimme, mutta onnistuin kuitenkin houkuttelemaan perheen hieman pidempää kautta paluumatkalle. Jatkoimmekin Ison Majaslammen rantaan, missä käännyimme sen rantaa pitkin itäänpäin kulkevalle polulle, Polku oli lammen päässä osin aika mutainen, kulkihan se suon poikki.

Iso Majaslampi

Lammen rannalta ja pieneltä suolta jatkettiin hetki metsäpolkua pitkin, kunnes oltiin jälleen suolla. Tämän suon laidalla oli hurjan kaunis koivikko, jossa kevään vehreys ei vielä näkynyt kuin pieninä pilkahduksina aluskasvillisuudessa.

Koivikkoa Mustakorven suon laidalla

Tämän toisen suon ja mitä hienompien ojanylityshyppyjen jälkeen matka jatkui metsän poikki takaisin Saarijärven rantaan ja tietä pitkin autolle. Kello taisi jo lähennellä puoli kymmentä, kun viimein olimme kotona. Ihania nämä valoisat illat.

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla, 2 comments
Kesänviettoa Holma-Saarijärvellä

Kesänviettoa Holma-Saarijärvellä

9-10.6.2019

Holma-Saarijärven leiripaikka on esikoiseni mielestäni erityisen hieno. Eikä hän ole mielipiteineen yksin. Tämä kaunis saari on kesäviikonloppuisin varmasti yksi Nuuksion suosituimpia ja samalla rauhattomimpia kohteita.

Holma-Saarijärven saaren profiili

Retken ajoittaminen arkiyölle auttaa välttämään suurimmat ruuhkat. Otinkin maanantain vapaaksi ja pakkasin rinkkaan lasten toiveiden mukaiset eväät: makkaraa, vaahtokarkkeja, voileipää, suolakeksejä, puuro-, kiisseli- ja lättyainekset sekä pussipastaa. Yksi rasia tomaattejakin sentään mahtui mukaan.

Lisäksi lapset saivat vielä itse käydä lähikaupassa ostamassa telttaherkkuja. Tarkoitus oli, että he ostaisivat pienet, helposti rinkkaan mahtuvat karkkipussit. Tai ainakin minun tarkoitukseni. Kuopus tuli kauppareissulta onnellisena kotiin ja kertoi, että hänen rahansa olivat riittäneet paketilliseen pakastedonitseja.

Polku Siikaniemestä Holma-Saarijärvelle

Aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä lähdimme matkaan. Minä, molemmat lapset sekä esikoisen paras ystävä. Pojat ovat jo niin isoja, että jaksavat kantaa omia tavaroitaan enkä minäkään siis täysin lyyhistynyt rinkkani painon alle, vaikka olinkin yksin kolmen lapsen kanssa. Lisäksi olin vihdoin saanut hankittua vedensuodattimen, joten juomavettä ei tarvinnut kantaa mukana.

10-vuotias esikoinen kantoi omassa, itse pakatussa, rinkassaan kaiken tarvitsemansa ruokia ja telttaa lukuun ottamatta. Poika kantoi lastinsa sinnikkäästi, mutta luulen että seuraavalla kerralla hän punnitsee tarkemmin, mitä kaikkea tarvitsee mukaan.

6-vuotiaan kuopuksen repussa oli menomatkan eväiden (ja donitsien) lisäksi hänen oma makuualustansa, joka piti ehdottomasti kiinnittää repun ulkopuolelle, kuten minullakin oli.

Kahden kilometrin matka Siikaniemestä Holma-Saarijärvelle sujui hujauksessa tuttuja metsäpolkuja pitkin.

Sorsapoikue

Ethän ruoki linnunpoikasia

Heti telttailualueelle saavuttuamme paikalle ilmestyi emosorsa poikueineen. Sorsat tulivat aivan lähelle kärkkymään ruokaa. Sorsanpoikaset ovat söpöjä ja eläinten ruokkiminen on lapsista ihanaa, mutta silti tulisi jaksaa muistaa ettei poikasia pidä ruokkia. Vääränlainen ruoka voi johtaa kehityshäiriöihin tai siihen etteivät poikaset opi etsimään ruokaansa luonnosta.

Holma-Saarijärven puuvaja

Saarella oli meidän lisäksemme muutama rauhallinen telttaseurue. Myös vastarannan leiripaikalla oli porukkaa, mutta mitään meteliä ei sieltäkään kuulunut.

Ilta kului uiden, herkkuja syöden ja nuotiolla istuen. Tuuli piti itikatkin poissa. Lättyiltapalan ja hammaspesujen jälkeen pojat pelasivat teltassa uunoa myöhään yöhön.

Itse nukahdin ensimmäistä kertaa riippumaton keinuntaan.

Riippumatto tuulessa

En tiennyt etukäteen osaisinko nukkua riippukeinussa, joten en ollut uskaltanut investoida mihinkään oheisvarusteisiin. Mukanani oli vain kevyt riippumatto ja köydet. Käperryin syvälle makuupussiin ja virittelin kasvojeni eteen hyttystakin.

Uni oli hieman katkonaista, ihan kuin ensimmäisinä telttaöinä aikoinaan. Hain hyvää asentoa, makuualusta liukui pois altani ja rapinat olivat vieraita. Erilaisia kuin mitä telttaan kuuluu. Näin unta, että minua pelotti ja heräsin siihen, että aurinko paistoi suoraan silmiini.

Aamulla heitin jalat riippumaton reunan yli ja keinuin maisemia katsellen sekä tuulen huminaa kuunnellen. Kyllä, luulen että hyttysverkollinen riippumatto alushuopineen ja käärmeennahkoineen pääsee ostoslistalleni. Joka tapauksessa toinen matto on ostettava. Lapset omivat tämän niin ettei minulla ollut päiväsaikaan siihen mitään asiaa.

Maisema riippumatosta aamulla

Uunon peluu jatkui poikien teltassa aamullakin kunnes kysyin josko olisi aamupalan aika. Lapset kömpivät ulos teltasta ja ryhtyivät heti suunnittelemaan päivän uinteja. Tuuli oli yltynyt edellisestä päivästä, mutta silti läksimme aamiaisen syötyämme testaamaan järven toisen pään kallioiden uintikelpoisuutta.

Uimisen jälkeen riippumatto oli taas suosiossa. Rento oleilu jatkui lounaaseen saakka, jolloin oli aika laittaa tavarat kasaan ja suunnata takaisin kotiin. Palasimme Siikaniemeen samaa reittiä kuin olimme tulleetkin, mutta matka tuntui pojista paljon pidemmältä ja raskaammalta kuin edellisenä päivänä. Askel ei enää ollut kihelmöivän odotuksen keventämä.

Tämä oli itselleni jotenkin erityisen ihana retki. Yleensä vanhempana olemiseen kuuluu erilaista kasvattamista, motivointia, pienten riitojen ratkomista ja muuta sellaista niin kotona kuin metsässäkin. Tähän kun yhdistää raittiin ulkoilman, niin usein olen ollut lasten kanssa tehtyjen yöretkien jälkeen onnellinen, mutta aika väsynyt. Yhtäkkiä nämä lapset ovat kuitenkin kasvaneet niin, että heidän kanssaan voi retkeillä itsekin oikeasti täysin rentoutuen.

Poika kävelee metsäpolkua pitkin

Edellisen kerran retkeilin Holma-Saarijärvellä kaksi vuotta sitten:

Kevätyö lapsen kanssa Nuuksiossa -mitä mukana?

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoo, Holma-Saarijärvi, lapset, Nuuksio, yöretki, 0 comments