varusteet

Kokemuksia lasten retkimakuupusseista

Kokemuksia lasten retkimakuupusseista

Lapset ja makuupussissa nukkuminen

Molemmat lapsemme ovat nukkuneet telttaöitä 1-vuotiaasta alkaen. Siinä vaiheessa lapset nukkuivat vielä päiväunensakin ulkona, joten teltassa ja makuupussissa nukkumisessa ei ollut mitään ihmeellistä. Sama makuupussi, jota käytettiin rattaissa, sopi hyvin myös teltassa yöpymiseen.

Vanhempi lapsistamme on aina ollut rauhallinen nukkuja. Hän pysyi pienenäkin makuupussin sisällä ja oppi nopeasti pitämään makuupussin huppua päässä, jos oli kylmä.

Kuopus sen sijaan on nukkuessaan yhtä vähän aloillaan kuin hereillä ollessaan. Teltassa hän edelleen 6-vuotiaana potkii makupussin unissaan pois, samoin lentelevät pipot ja hanskat ympäri telttaa. Olenkin havainnut hyväksi systeemiksi sen, ettei teltassa ole liikaa lattiapinta-alaa ja suuri osa siitä peitetään makuualustoilla. Lisäksi pakkasöinä mukana on ollut yksi ylimääräinen makuupussi peittona käytettäväksi.

Kaksi erilaista makuupussia

Deuter Starlight Exp

Tämä lapsille suunniteltu makuupussi on ollut meillä käytössä siitä saakka kun esikoinen oli kolme vuotta. Makuupussin jalkopäässä on vetoketju, jonka avulla pussin pituutta saa säädettyä. Vetoketjun ollessa kiinni makuupussi soveltuu enintään 140 cm pitkälle lapselle. Vetoketju avattuna pussiin mahtuu valmistajan mukaan 170 cm pitkä lapsi.

Kun makuupussi otettiin käyttöön, poikamme oli vasta reilun metrin pituinen. Makuupussin jatko-osa osa käännetään pussin sisäpuolelle, jossa se täyttää mahdollista ylimääräistä ilmatilaa. Silti makuupussin jalkopäähän jäi tilaa aika paljon ja laitoinkin sinne vielä varavaatteet mytyksi, jottei lapsi valunut kokonaan makuupussin sisälle. Kesäretkillä ylimääräinen tila ei haitannut. Kylmän sään retkille suosittelen hankkimaan tuon kokoiselle pienemmän makuupussin.

Makuupussin mukana tullut kuljetuspussi on juuri sopivan kokoinen. Hieman harjoittelemalla ainakin kouluikäinen lapsi pystyy itse pakkaamaan makuupussin kuljetuspussiin. Silti makuupussi on pakattuna järkevän kokoinen ja mahtuu vaikka lapsen omaan reppuun. Painoa tälle synteettisellä täytteellä olevalle makuupussille tulee 1kg.

Lasten makupusseille ei ole samanlaista lämpötilastandardia kuin aikuisten makuupusseille, joten valmistajakaan ei ole antanut tälle pussille lämpötilasuosituksia. Meidän lapset ovat tarjenneet nukkua tässä pussissa +5ºC:ssa. Parhaiten tämä makuupussi sopii mielestäni kuitenkin +10- +15ºC:sta asteeseen. Lämpiminä kesäöinä kannattaa avata vetoketjua tai pitää makuupussia peittona.

Meidän Starlight Exp makuupussia on nyt käytetty seitsemän vuotta ja pussi on edelleen hyvässä kunnossa ja aktiivisessa käytössä. Vetoketjut, narut ja tarrat toimivat moiteettomasti.

Cumulus Lite Line 400

Kun esikoinen oli 140 cm pitkä, tuli tarve ostaa perheeseen toinen lasten makuupussi. Uteliaisuudesta päädyin tilaamaan hänelle Cumuluksen aikuisten untuvamakuupussin lyhennettynä versiona. Tilaamassani makupussissa käyttäjän maksimipituus on n. 170 cm.  Lyhennykselle tuli lisähintaa normiversioon verrattuna 20€.

Cumuluksen Lite Line -pussit ovat malliltaan kapeita, joten arvelin että ne sopisivat myös lapsen käyttöön. Näin olikin, alempana vertailukuva, jossa Deuter Exp ja Cumulus Lite Line 400 päällekkäin.

Kuten nimestä voi päätellä, tämä makuupussi on kevytversio, jossa on kevyet kankaat ja riisuttu varustelu. Sisätaskua ei esimerkiksi ole, mutta ei sellaista ole tarvittukaan.

Ensi alkuun pelkäsin, että ohut kangas ajatuisi helposti vetoketjun väliin, mutta vetoketjun muotoilu onneksi estää tämän aika hyvin.

Toinen mikä minua tässä makuupussissa mietitytti, oli kankaiden kestävyys lasten käytössä. Kahden vuoden käytössä vaurioita ei ole tullut, saa nähdä miten jatkossa.

Myös makupussin kuljetuspussi on kevytversio ja niin pieni, että lapsen on hankala saada makuupussia survottua sen sisälle. Pakkauspussin pohjasta myös puuttuu kahva, josta pitää kiinni makuupussia pakkauspussista pois otettaessa. Meillä onkin tälle makuupussille erillinen hieman isompi ja kätevämpi pakkauspussi.

Untuvamakuupussina Cumulus painaa selvästi vähemmän kuin Deuterin synteettinen lasten pussi (700 g vs. 1000 g) ja menee myös pienempään tilaan. Aikuisten mukavuuslämpötila tällä makuupussilla on +2ºC ja tuntumani onkin, että pussi on hieman lämpimämpi kuin Deuter Starlight Exp. Ero ei kuitenkaan ole kovin suuri. Nyt jos olisin ostamassa Lite Line 400 -makuupussia lapselle, niin tilaisin sen isommalla untuvamäärällä.

Kaiken kaikkaan olen ollut tyytyväinen tähänkin makuupussiin. Se toimii hyvin lasten käytössä, vaikka ei olekaan lapsille suunniteltu.

Makuupussin pakkaaminen kuljetuspussiin

Lapsi kannattaa ottaa alusta saakka mukaan kaikkiin retkipuuhiin ikä ja kiinnostus huomioon ottaen. Makuupussin pakkaaminen kuljetuspussiin voi aluksi tuntua lapsen näkökulmasta melkein mahdottomalta tehtävältä.

Lapsi kyllä oppii pakkaamisen, kun saa harjoitella rauhassa. Alusta alkaen kannattaa opettaa, että makuupussi laitetaan pakkauspussiin sullomalla. Aloitetaan jommastakummasta päästä ja pienissä erissä sullotaan koko makuupussi kuljetuspussin sisään. Aikuinen voi ensin pitää kuljetuspussia paikoillaan kun lapsi sulloo makuupussia sen sisälle.

Joskus näkee, että makuupussi taitellaan ensin nätiksi rullaksi ja yritetään sen jälkeen laittaa kuljetuspussin sisälle. Tämä tapa ei kuitenkaan toimi kuin ylisuuren kuljetuspussin kanssa.

Makuupussin sullominen kuljetuspussiin

Makuupussin huolto ja säilytys

Makuupussia kannattaa säilyttää kotona väljästi, esimerkiksi isossa säilytyspussissa tai henkarissa roikkumassa. Näin pussin pehmusteet pysyvät kuohkeina.

Käytön jälkeen on tärkeää tuulettaa makuupussista yön aikana kertynyt kosteus pois ennen kuin se pakataan kuljetusta tai säilytystä varten.

Itse tuuletan makuupussit lisäksi aina retken jälkeen joko sisällä tai ulkona kuivaustelineessä. Noin kerran vuodessa pesen lasten makuupussit pesukoneessa ja kuivaan alhaisella lämmöllä kuivausrummussa. Turhaan makuupussia ei kannata pestä, muuten se menettää lämpöominaisuuksiaan.

Laavulla

Lapsi makuupussissa kylmällä säällä

Meidän lapset eivät yleensä ole kauheasti aamulla muistelleet oliko yöllä ehkä kylmä tai kova alusta. Hehän nukkuvat, ei siinä sen kummempaa.

Tässä kuitenkin muutama vinkki kylmän sään telttayöpymisiin lasten kanssa, lapsille sopivia talvimakuupusseja ei nimittäin ole vielä tullut vastaan:

  1. Tärkeintä on muistaa pitää huolta että lapsi syö hyvin ja liikkuu itsensä lämpimäksi ennen makuupussiin menoa. Telttaretkellä hyppiminen ja juokseminen on sallittua iltapuuhaa.
  2. Sopivan kokoinen makuupussi. Liian pitkää makuupussia pystyy lyhentämään jalkopäästä esim. hiuslenkillä kiristämällä. Lyhentäminen kannattaa tehdä siten, että ylimääräinen osa jää makuupussin sisälle, jolloin se toimii lisälämmikkeenä jaloille. Liian leveä makuupussi sen sijaan on hankalampi, sillä lapsen kehon tuottama energia ei riitä pitämään ylimääräistä ilmatilaa lämpimänä.
  3. Kaksi makuupussia päällekkäin. Tämä toimii rauhallisen nukkujan kanssa. Sisemmäksi tulee lapsen oma makuupussi ja sen päälle voi laittaa vaikka aikuisten kesämakuupussin.
  4.  Toppahaalari ja makuupussi. Tätä yhdistelmää en ole kokeillut, mutta minusta se kuulostaa toimivalta ajatukselta, varsinkin levottoman nukkujan kanssa.
  5.  Erillinen peitto tai retkipatjaan kiinnitettävä viltti lisälämmikkeeksi makuupussin kanssa.
  6. Kuumavesipullo. Jos on viluinen lapsi, niin tämä toimii viileinä kesäöinäkin. Kuumaa kestävään ja varmasti tiiviiseen pulloon kaadetaan kuumaa vettä ja pullo sujautetaan makuupussin sisälle lisälämmöksi.
  7.  Kamiinallinen teltta. Tämä vaihtoehto on sopiva, jos ei tarvitse kantaa varusteita pitkää matkaa ja on tilaa säilyttää niitä kotona.

Aiempia pohdintojani lasten makuupusseista voit lukea täältä:

Kolmen vuodenajan makuupussi lapselle

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in lapset, varusteet, yöretki, 0 comments

Kipsi kädessä ulkoilemaan – TSI irtohiha toppaliiviin

Kuopuksen käsi murtui. Kädessä oleva kipsi ei saisi kastua ja ainoa takki, joka mahtui kipsin kanssa pojan päälle oli isoveljen neljä numeroa liian iso talvitakki. Siinä teltassa eivät autoleikit kovin hyvin sujuneet. Sitäpaitsi isoveli tarvitsi takkia itsekin.

Marraskuun kosteassa ja kylmässä viimassa pitäisi kuitenkin päästä ulkoilemaan. Montaa viikkoa ei mitenkään voi sisätiloissa viettää. Päiväkotiakin varten olisi kiva olla ulkoiluvaatteet, jotka suojaavat kipsiä ja mahdollistavat samalla muutkin ulkopuuhat kuin kävelyn.

Kipsi ulottui sormenpäistä aivan olkapään alle ja oli kyynärpään kohdalta niin paksu ettei mitään hihaa pystynyt pujottamaan siitä läpi.

Aikani mietittyäni päätin tehdä kipsiä varten irtohihan. Ensin piti vain hankkia takki, jonka saisi muunnettua toppaliiviksi, ja jossa olisi valmiiksi vetoketjuilla kiinni olevat, irrotettavat hihat.

Kaikkein siistein ratkaisu olisi ollut laittaa vetoketju myös kipsihihaan. Täsmälleen samanpituista ja samanlaisella hammastuksella olevaa vetoketjua kuin takissa oli, ei kuitenkaan löytynyt, joten päätin ratkaista kiinnityksen tarranauhalla.

Kolmas piirtämäni kaava johti toimivaan hihaan, joten jaan sen tässä.

Tarvikkeet:

  • liukaspintaista ulkoilukangasta
  • tarranauhaa hihan kiinnitykseen
  • kuminauhaa hihansuuhun
  • (saumateippiä)

Työn vaiheet:

1. Piirsin alkuperäisen hihan kaavan paperille

2. Mittasin kipsin paksuimman kohdan ympärysmitaksi 37 cm. Levensin hihan kaavaa siten, että sen ympärysmitta tulisi olemaan mahdollisimman suurelta osin 50 cm. Hihan pyöriön mitan tuli pysyä samana, koska takkia en halunnut lähteä muuttamaan.

Tässä mallissa hihan päälle tulee sauma. Jos haluaa hihasta täysin vedenpitävän, sauman voi tiivistää saumateipillä. Itse en tätä tehnyt, koska varsinainen takkikaan ei ole täysin vedenpitävä.

3. Pukemisen helpottamiseksi tein kaavaan vielä vähän tilaa kyynärpään kohdalle.

4. Leikkasin kankaasta hihan kahtena kappaleena. Päällisen saumanvarojen kanssa ja vuorin ilman saumanvaroja. Ompelin kappaleet kiinni toisiinsa sivusaumoistaan.

5. Seuraavaksi pujotin päällisen ja vuorin sisäkkäin oikeat puolet vastakkain ja ompelin ne kiinni toisiinsa pyöriön kohdalta. Käänsin hihan oikeinpäin ja tein hihansuuhun kuminauhakujan, samalla kiinnittäen vuorin ja päällisen toisiinsa myös hihansuusta. Pujotin kuminauhan kujaan ja ompelin hihan pyöriön reunaan tarranauhan koukkupuolen.

6. Takin hiha-aukkoon ompelin tarranauhan pehmeän puolen. Alla olevassa kuvassa on ensimmäinen kokeiluni, liimattava tarranauha, mutta se ei harmillisesti pysynyt takin pintäkäsitellyssä kankaassa kiinni.   

7. Kiinnitin hihan takkiin ja se oli valmis käyttöön.

Lopuksi pujotin kipsin päälle vielä netistä lukemani vinkin perusteella pätkän mustaa sukkahousua, jolloin kangas liukui kipsin päälle vieläkin helpommin.

Kun sain hihan valmiiksi, ulkolämpötila oli nollan tuntumassa ja taivaalta leijuivat syksyn ensimmäiset valkoiset hiutaleet. Lapsi leikki kipsistä huolimatta monta tuntia pihalla sentin lumikerroksesta riemuiten.

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in kipsi, lapset, Ulkoilu, 2 comments