yöretki

Syysviikonloppu Isojärven kansallispuistossa

Syysviikonloppu Isojärven kansallispuistossa

12-14.10.2019

Eteläisen Suomen ruska on kauneimmillaan lokakuun ensimmäisinä viikkoina. Parhaimmillaan aurinko saa keltaisen ja punaisen hehkumaan kirpeässä syysilmassa. Usein kuitenkin ruskan värit kietoutuvat harmaan sävyihin kuten kävi viime viikonloppuna retkeillessäni ystäväni kanssa Isojärven kansallispuistossa.

Koko matkan Espoosta Kuhmoisiin sateli vettä. Ilma tuntui kostean kolealta kun astuimme Heretyn parkkipaikalla ulos autosta. Ensimmäiseksi suuntasimmekin sisätiloihin nauttimaan Heretyn kahvilan antimista. Teetä siemaillessa ja sienipiirakkaa mutustaessa tutkailimme karttaa ja koitimme tehdä suunnitelmia seuraavan kahden vuorokauden ajalle.

Heretyn kämppäkahvila

Lauantai: Heretyn luontopolulta Latokuusikon kautta Vahterjärvelle

Lopulta suunnitelmaksi muotoutui vain, että ensimmäinen yöpymispaikkamme tulisi olemaan Vahterjärvi. Nostimme rinkat selkään ja painuimme metsään. Sadekin oli lakannut.

Päivä oli vasta kääntynyt iltapäivän puolelle eivätkä matkat Isojärvellä ole kovin pitkiä. Kiersimme ensimmäiseksi Heretyn luontopolun kokonaan ja lähdimme sen jälkeen Vahterjärven suuntaan.

Luontopolulla pääsimme heti tutustumaan Isojärven kansallispuistolle tunnusomaisiin kivikkoisiin polkuihin, ihanaan sammalpeitteiseen metsään ja siirtolohkareisiin. Ihastelimme näkemäämme tietämättä, että seuraavan päivän kohde, Lortikan luontopolku, olisi vielä kauniimpi.

Kivoikkoista polkua sammalpeitteisessä metsässä
Siirtolohkare Heretyn luontopolun varrella

Luontopolun jälkeen valitsimme Latokuusikon kautta Vahterjärvelle kulkevan reitin. Alkuun piti kävellä jonkin matkaa metsäautotietä pitkin, mutta pian reitti onneksi kääntyi Hevosjärven rantaa kulkevalle polulle ja siitä eteenpäin kulki pieniä polkuja pitkin.

Hevosjärvi

Isojärven kansallispuistossa näkyy monin paikoin majavien jättämiä jälkiä ja hyvällä tuurilla voisi itse eläimeenkin törmätä. Me emme kuulleet edes hännän loiskahdusta, mutta polkujen varsilla oli useampi majavan pesä, jyrsittyjä puita ja alueita, joissa vesi oli noussut majavien tekemien patojen takia.

Majavan kaatama iso puu

Saavuimme Vahterjärven laavulle hyvissä ajoin valoisaan aikaan. Tasaisia telttapaikkoja oli tarjolla useampikin, mutta maa oli aika märkää. Niinpä ystäväni päätti viedä yhden hengen telttansa mäen päälle ja itse ripustin riippumattoni pienen suolammen rannalle. Illan aikana paikalle kerääntyi yhteensä viisi seuruetta. Laavussakin taisivat olla kaikki nukkumapaikat käytössä.

Riippumatto ja tarppi suolammen rannalla

Pimeä tuli aikaisin. Kömmin makuupussiini jo reilusti ennen yhdeksää. Mielessä ollut retkipäiväkirjan kirjoittaminen unohtui silmien painuessa nopeasti kiinni. Uusi riippumaton aluspeitto Cumulus Selva 300 ja vanha Joutsenen talvimakuupussi pitivät minut lämpimänä kun ilman lämpötila painui yön aikana lähelle nollaa. Ohuemmallakin makuupussilla olisin varmasti yön pärjännyt, mutta oli aika ihana aamulla kuoriutua osittain pois makuupussista, katsella lammelle, kuunnella sateen ropinaa ja pysyä silti täysin lämpimänä.

ruskaa Vahterjärvellä

Sunnuntai: Lortikan luontopolku ja Huhtalan torppa

Aamupalaa laittaessa pohdimme tulevaa päivää. Märkien majoitteiden pakkaaminen ei houkutellut kumpaakaan, joten päätimme nukkua toisenkin yön samalla paikalla ja tutustua kansallispuistoon ilman rinkkoja.

Aamupäivällä kiersimme jo mainitun Lortikan luontopolun. Ensimmäisenä Vahterjärven rannasta lähdettyämme huomion kiinnitti kaiken peittävien sammalten luoma pehmeä äänimaisema. Seuraavaksi vastaan tuli taas majavien tekosia. Lammen vesi oli noussut paikkaan, jossa luontopolku oli ennen kulkenut. Kiertoreitti oli merkitty punaisin siimoin, mutta taisimme ihastella maisemaa niin innokkaasti, että huomasimme sen vasta, kun seuraavana päivänä kävelimme tästä toistamiseen ohi.

Majavien padot ovat nostaneet veden pintaa

Jotenkin onnistuimme puikkelehtimaan tästä ohi kuivin jaloin. Seuraavaksi suunnistimme kohti virtaavan veden solinaa ja jäimme ihastelemaan kaunista pientä puroa.

Lammelta valuva puro kivikossa saniaisten keskellä

Pian puron jälkeen alkoi kipuaminen Lortikanvuorille. Mäen rinteessä makaavat sammalpeitteiset kivenjärkäleet loivat vaikuttavan tunnelman polulle. Tämä oli minusta ehkä hienoin paikka koko Isojärven kansallispuistossa.

Sammaleisia kivenjärkäleitä Lortikanvuoren luontopolulla

Mäen (tai vuoren) päällä äänimaisema muuttui taas, tuuli humisi puiden latvoissa. Puut myös peittivät näkymät kauas, mutta mäellä pystyi silti aistimaan olevansa korkealla.

Vuoren päältä laskeuduttiin Lortikan kämpän läheisyyteen, minkä jälkeen polku kääntyi takaisinpäin kohti Vahterjärveä. Hienoin osuus oli takana.

Luontopolulta palasimme Vahterjärvelle lounastamaan. Laavulla kävi tasaiseen tahtiin päiväretkeilijöitä paistamassa makkaraa. Tuuli oli noussut ja ilman lämpötilakin huomaamatta tippunut entisestään. Me tutkailimme taas karttaa ja lähdimme patikoimaan kohti Huhtalan torppaa. Läksimme matkaan samoilla vaatteeilla kuin aamupäivällä, ja saimmekin painella aika vauhtia pysäksemme lämpimänä. Maisematkaan eivät tosin Lortikan luontopolun jälkeen oikein enää tuntuneet miltään.

Viimeinen pätkä reitistä Kalalahden parkkipaikalta Huhtalan torpalle piti kävellä hiekkatietä pitkin. Onneksi kuitenkin menimme Huhtalaan saakka. Vaikka rakennuksiin ei päässytkään sisälle, saattoi mäellä aistia entisajan elämän tunnelman.

Huhtalan torpan aittoja

Kovin pitkäksi aikaa ei pystynyt pysähtymään, ennen kuin vilu pakotti jatkamaan matkaa. Pienen tauon pidimme kuitenkin vielä Kalalahden uudehkolla laavulla. Sen jälkeen jatkoimme vauhdikasta matkantekoa ja palasimme Vahterjärvelle juuri ennen pimeän laskeutumista.

Syyslomasta huolimatta toisena yönä Vahterjärvellä oli meidän lisäksemme vain yksi yöpyjä. Ilta kului mukavasti nuotion äärellä rupatellessa ja ruokaa laittaessa. Uni tuli taas aikaisin ja riippumatto keinutti nopeasti uneen. Yöllä lämpötila oli ilmeisesti painunut juuri ja juuri pakkasen puolelle, vesipisarat tarpin päällä olivat muuttuneet jääksi. Makuupussi ja aluspeite olivat ensimmäisen yön jäjliltä jo hieman kostuneet, mutta pitivät silti lämpimänä. Aamulla sumu oli kietonut Vahterjärven vaippaansa.

Maanantai: Kuorejärven kautta takaisin Herettyyn

Vahterjärven laavu

Kolmannelle päivälle jäi enää paluu takaisin Herettyyn. Katsoimme haikeina Vahterjärven laavua ja päätimme olla kulkematta takaisin suorinta mahdollista reittiä. Sen sijaan koukkasimme Kuorejärven laavulle pitämään viimeistä taukoa sekä vielä lopuksi vilkaisemaan Kannuslahden esteetöntä tulistelukatosta. Hienoja paikkoja molemmat.

Kuorejärven rantaa

Bonuskohde: Kuhmoisten linnavuori

Kun pääsimme takaisin autolle, oli valoisaa aikaa vielä jäljellä useampi tunti. Edellisenä iltana olimme saaneet vinkin paikallisesta nähtävyydestä, Kuhmoisten linnavuoresta. Niinpä Kuhmoisissa huoltoasemalla nautitun lounaan jälkeen käänsimme auton nokan takaisin pohjoiseen.

Koukkaus kannatti. Vaikka olimme ehtineet illalla vilkaista Retkipaikan jutun linnavuoresta, emme silti ihan täysin tienneet mitä odottaa. Vuoren päälle kavuttiin Linnavuorentien varresta, mäen ainoaa loivaa sivua myöten. Opasteet olivat vanhoja, mutta näytti siltä että paikalle olisi tulossa portaat ja ehkä muitakin uusia rakenteita. Vielä mäen päälläkään ei paikan hienoutta heti pystynyt hahmottamaan. Vasta kun pääsimme jyrkänteen reunalle ja tajusin minkälainen pudotus alas oli ja kuinka jyrkänne jatkui kolmella puolella mäkeä, lähti mielikuvitus laukkamaan. Ei voinut olla miettimättä minkälaisia taisteluja täällä oli käyty tuhat vuotta aiemmin.

Näkymä Linnavuoren päältä alas järvelle

Eteläisen Suomen ruskaretkien kohteiksi voin lämpimästi suositella myös näitä:

Ruskaretki Teijoon

Ruskaretki Ulvilan Joutsijärvelle

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla, 2 comments
Helpon yöretken resepti: kaveri mukaan ja Kopparnäsiin

Helpon yöretken resepti: kaveri mukaan ja Kopparnäsiin

Millä saa esikouluikäisen helpoiten innostumaan yöretkestä? No tietysti sillä, että mukaan on lähdössä samanikäinen kaveri. Lapset ovat tottakai erilaisia, mutta ainakin meidän kuopuksen mielestä vapaa viikonloppu pihalla kavereiden kanssa leikkien kuulostaa paljon houkuttelevammalta kuin metsäretki kahdestaan äidin kanssa.

Enkä voi väittää, etteikö olisi mukava saada itsellekin aikuista juttuseuraa. Lisätään siihen vielä kiireetön lähtö lauantaina, lyhyehkö automatka, helppo kohde meren rannalla ja elokuun lempeä lämpö, niin retki ei voi epäonnistua.

Kallioniemen sileitä rantakallioita

Kopparnäs-Störsvikin ulkoilualue Inkoossa on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ja metsähallituksen yhteisesti ylläpitämä. Kauniit merenrantakalliot ja pienet hiekkarannat houkuttelevat paikalle ulkoilijoita niin lähialueilta kuin vähän kauempaakin. Keittokatokset ja vessat ovat silti siistissä kunnossa.

Lauantaina iltapäivällä hain kyytiin ystäväni lapsineen ja suuntasimme kohti Inkoota. Takapenkiltä kuului iloinen pulputus koko matkan ajan.

Perillä pysäköimme auton Kallioniemen parkkipaikalle. Tässä päässä aluetta rannat ovat nimen mukaisesti kallioisia ja lapsille sopivaa uimapaikkaa voi olla hankala löytää. Jos mielii hiekkarannalle, niin kannattaa ajaa joko Sandfjärdenin parkkipaikalle tai sitten Störsvikin puolelle kuten Koukussa retkeilyyn -blogin perhe oli tehnyt.

Kallioniemen parkkipaikalta lähimmälle keittokatokselle ja rantaan on matkaa vain parisataa metriä. Tasaiset ja juurakottomat telttapaikat rannan läheisyydessä ovat kuitenkin aika vähissä.

Päädyimme pystyttämään omat telttamme ehkä hieman liian lähelle keittokatokselta rantaan johtavaa tietä. Näin hienona viikonloppuna päiväretkeilijöitä riitti sekä myöhään illalla että aikaisin aamulla.

Telttapaikka

Telttojen pystytyksen jälkeen ilta kului leppoisasti. Pojat innostuivat jokaisesta vastaantulleesta lammikosta ja jokaisesta kiipeilypuuksi sopivasta männystä. Ja niitähän riitti. Jossain vaiheessa siirryimme keittokatokseen lämmittämään ruokia ja sen jälkeen vielä takaisin rannalle.

Istuimme kalliolla auringonlaskua katsellen kunnes ötökät saivat meidät nousemaan ylös sijoiltamme. Illan hämärtyessä pojat saivat otsalamput päähän. Rannan lammikot näyttivät niiden valossa taas uusilta ja jännittäviltä. Niin leikit jatkuivat kunnes oli aika kaivautua makuupusseihin. Uni tavoitti lapset alta aikayksikön.

auringonlasku

Ensimmäistä kertaa ikinä kuopus nukkui koko yön makuupussin sisällä. Ei huppua myöten toki, mutta havahduin yöllä, kun hän unissaan kaivautui paremmin pussin sisälle. Ihmeellistä. Tähän mennessä mikään kylmyys ei ole pitänyt tätä lasta makuupussin sisällä eikä monesti myöskään makuualustan päällä. 

Aamulla ensimmäinen lapsiperhe kulki telttamme ohitse rantaan päin jo ennen kahdeksaa. Oli siis aika herätä.

rantakalliota

Aamupalan ja aamupuukiipeilyn jälkeen lähdimme kävelemään rantaa hieman eilistä pidemmälle. Matkalla Ravbergetille polullemme sattui yksi käärme. Pojat eivät sitä ehtineet nähdä eikä kiemurtelijoita sen jälkeen enempää tullut vastaan. Alkukesästä tilanne olisi ehkä ollut toinen.

Kävellessä kuikuilin rantakallioilta veteen hyvän uintipaikan toivossa, mutta kivet olivat vesirajan alapuolella liukkaan levän peitossa.

Vihdoin Ravbergetin toisen keittokatoksen tuntumassa olevalla niemellä onnisti. Lapsille löytyi sopiva rantakivikko, jossa leikkiä ja aikuisille vähän matkan päästä täydellinen luonnonporras, josta pääsi uinnin jälkeen vieläpä helposti takaisin ylöskin. 

Pulahtaminen kalliolta veteen ja uiminen melkein tyynessä meressä auringon kimaltaessa kruunasi retken. Olen uinut tänä kesänä luonnonvesissä enemmän kuin moneen vuoteen. Olin melkein jo unohtanut kuinka paljon nautin siitä.

Lopulta nälkä taisi saada meidät lähtemään. Lapset jatkoivat lätäkköleikkejä sillä aikaa kun me aikuiset purimme teltat. Nälkä oli unohtunut ja kutsut purkupuuhissa auttamaan kaikuivat kuuroille korville. 

puulaivaa uittamassa

Illalla kotona kuopus totesi, että tuntuu kuin olisimme olleet retkellä kokonaisen viikon. Tosiasiassa aikaa kului alle vuorokausi, mutta sinä aikana leikki ei tauonnut kuin nukkuessa, joten ei mikään ihme jos tuntui, että oli tapahtunut paljon.

Kävimme Kopparnäsissa myös kerran tammikuussa: Vuoden 2018 ensimmäinen retki -Inkoon Kopparnäs

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla, 2 comments