luontopolku

Olarin terveysluontopolku yllätti tunnelmallaan

Olarin terveysluontopolku yllätti tunnelmallaan

Eräänä toukokuisena torstai-iltana lähdin esikoisen kanssa tutustumaan Olarin terveysluontopolkuun Espoon keskuspuistossa. Tämä kesällä 2019 avautunut polku on syntynyt paikallisen Olari-seuran aloitteesta.

Olin törmännyt luontopolun merkintöihin ihan vahingossa jo viime kesänä, kun retkeilin täällä ystäväperheen kanssa. Olin myös tänä keväänä painellut polkua pitkin juoksulenkkarit jalassa. Nyt halusin nähdä koko polun ihan rauhassa. Olin kiinnostunut ymmärtämään mikä tekisi juuri tästä polusta terveysluontopolun.

Luontopolun lähtöpisteeseen pääsee helpoiten Olarinkadun ja Ylismäentien kulmassa olevalta parkkipaikalta. Itse luontopolku on vajaan kahden kilometrin mittainen, parkkipaikalta laskien kierrokselle tulee mittaa 2.4 km. Ylismäentien varresta löytyy vielä toinen parkkipaikka eikä lähimmältä bussipysäkiltäkään ole kovin pitkä matka. Terveysluontopolun kartta ja lisää tietoa löytyy Espoon kaupungin esitteestä.

Olarin terveysluontopolun kartta

Ulkoilutien alussa oleva kyltti opastaa laskeutumaan ensin mäkeä alas ja sitten risteyksen jälkeen toista ylös. Pian tien oikealla puolella tuleekin vastaan terveysluontopolun kartta.

Terveysluontopolku on merkitty hyvin maastoon sinisillä sydämillä eikä eksymisen vaaraa ole. Tosin reitin lopussa merkinnät loppuvat hieman kesken. Viimeiset merkit ovat ison ulkoilutien varrella, jota jatkamalla päästään takaisin alkupisteeseen. Risteyksessä, johon merkinnät loppuvat, on myös kartta koko ulkoilualueesta. Siitä voi tarkistaa olinpaikkansa, jos tuntuu epävarmalta.

Luontopolun varrella on kahdeksan rastia, jotka paitsi kertovat alueen luonnosta, myös kutsuvat käyttämään kaikkia aisteja.

Polku sukeltaa metsään

Heti polulle käännyttyä tunnen kuinka kevään heleä vihreys ja yllemme kaartuvat puiden oksat kutsuvat metsään. Tästä tunnelmasta olisi ihana nauttia pidempäänkin. Pian saavumme kuitenkin aukealle, josta löytyy ensimmäinen rasti. Näyttää siltä, että jättiläinen olisi viskonut kiviä ympäriinsä ihan varta vasten lasten kiivettäviksi.

Saavutaan lohkareille

Tämä on meille tuttu paikka, joten ihan jokaiselle kivelle ei kiivetä, vaan jatkamme matkaa ulkoilutien yli polkua pitkin eteenpäin. Päivän aikana on sadellut vettä joten metsä tuoksuu ihanan raikkaalta.

Polun yksi parhaista rasteista on aistipysäkki. Tässä kannustetaan tutustumaan metsään silmät kiinni. Pyörin ympyrää, astun askeleen ja lasken käteni maahan. Tunnen pehmeän sammaleen, pistelevät neulaset ja sileät mustikanlehdet. Tunnen metsän.

Aistipysäkki
Aistipysäkki

Aistipysäkin jälkeen tulemme aukealle, jota ympäröivät korkea puut. Yksi tässä olevan rastin tauluista kehottaa valitsemaan mieluisan puun, nojaamaan sitä vasten vasten, painamaan jalat tiukasti maahan ja nostamaan katseen kohti latvaa. Ihan kuin olisi osa metsää. Sen jälkeen on hyvä laittaa silmät kiinni ja hengittää syvään isojen mäntyjen tuoksua.

Katse kohti puun latvaa, selkä vasten runkoa

Reitin puoleen väliin, kallion päälle, on tehty taukopaikka. Istumme siinä eväitä mutustaen ja niitä näitä jutellen, kunnes vilu saa meidät jatkamaan matkaa. Ohi kulkee harvakseltaan niin sauvakävelijöitä kuin maastopyöräilijöitä.

Eväspöytä luontopolun puolessa välissä

Jäljellä on enää kaksi rastia, joista ensimmäisen ohi taidamme pyyhältää pahemmin pysähtymättä. Viimeinen rasti, haapaneuvoston helmassa, saa kuitenkin hidastamaan askelta. Maata pitkin kiemurtelevat, toisiinsa kietoutuneet isojen puiden juuret luovat paikkaan ihan omanlaisensa tunnelman.

Haapojen juurakko kiemurtelee

Kun tupsahdamme metsän siimeksestä takaisin ulkoilutielle, tulee myös aurinko esiin. Upeä kevätillan aurinko, joka saa unohtamaan pitkän, märän ja pimeän talven.

Aurinko tuli esiin pilvien takaa

Olarin terveysluontopolku yllätti minut kolmannella kohtaamisella. Polku on lyhyt ja reippaasti kävellen tai juosten se on nopeasti kierretty. Kun sille antaa aikaa, pysähtyy kuuntelemaan, tunnustelemaan ja katsomaan ympärilleen, se saa ihan eri tavalla pauloihinsa. Polun varrella olevat kauniit rastitaulut kutsuvat käyttämään kaikkia aisteja sekä miettimään miltä täällä on näyttänyt vuosisatoja sitten. Kyllä tätä voi terveysluontopoluksi kutsua.

Espoon keskuspuistossa on myös toinen luontopolku, Tikankierros. Sen varrelta löytyy muun muassa helppoja geokätköjä:

Geokätköilyä lasten kanssa Espoon keskuspuiston luontopolulla

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoo, Espoon keskuspuisto, lapset, luontopolku, päiväretki, 0 comments

Geokätköilyä lasten kanssa Espoon keskuspuiston luontopolulla

Geokätköily lasten kanssa on hauskaa puuhaa. Aloittelijalle kätköjen löytäminen ei kuitenkaan ole aina ihan helppoa. Siksi on kiva löytää paikkoja, joissa on useita helppoja kätköjä lähekkäin.

Tikankierros-luontopolku Espoon keskuspuistossa on tällainen paikka, johon on helppo suunnata kätköilemään lasten kanssa. Luontopolku on viiden kilometrin mittainen ja sen varrella, tai muuten lähettyvillä on paljon lapsille sopivia kätköjä.

luontopolku johtaa metsän siimekseen

Luontopolkuna Tikankierros ei ole mitenkään mieleenpainuva, vaikka varsin mukava lenkkipolku onkin. Polku on suurimmaksi osaksi helppokulkuinen, joskin välillä juurakkoinen. Märimpiin paikkoihin on rakennettu pitkospuut. Luontopolku kulkee lähellä isompia ulkoiluväyliä, joten siitä voi helposti kävellä vain osan. Koko luontopolusta saa hyvän kuvan kurkkaamalla etukäteen esittelyn Lähiluonnon lumoa -blogista.
  
Viime keväänä suuntasimme ensimmäisen kerran Tikankierroksen kätköille. Jätimme polkupyörät polun varteen ja lähdimme kävellen etsintäretkelle. Silloin ei itse luontopolulla näkynyt pyöräilijöitä, mutta kun palasimme paikalle marraskuussa, tuli vastaan useampikin maastopyöräilijä.

syksyinen metsä ruskean ja vihreän sävyissä

Kevätretkellä etsimme kolme kätköä luontopolun eteläisestä osasta. Mieleen jäivät kauniit kalliot, juurakkoiset polut sekä kevään heräävä valo. Loppusyksyn etsintäkierroksella tunnelma metsässä oli aika erilainen. Vaikka aurinko välillä pilkisti pilvien raosta, luonto oli selvästi lepotilassa.
Keskuspuiston kallioita
Syysretkemme alkoi Alamäentien parkkipaikalta, josta suuntasimme Mössenskärrin lammen luota luontopolun pohjoiselle osalle. Eväät otettiin esiin heti lammen jälkeen, polun varressa olevalla penkillä istuskellen, ennen kuin ensimmäistäkään kätköä oli löytynyt. Yhtä oli kyllä hetken haettu. Kyseisen kätkön vierestä kulki kuitenkin sen verran vilkas ulkoiluväylä, ettei kovin tarkkoja etsintöjä päässyt tekemään ja päätimmekin jättää tuon kätkön rauhallisempaan ajankohtaan.

Mössenkärr

Seuraavat kätköt löytyivät suht helposti. Tarttuipa yhden luota mukaan vielä kourallinen suppilovahveroitakin. Ihan kaikkia alueen kätköjä emme vieläkään saaneet haettua. Muutama yksittäinen sekä yksi multikätkö jäivät vielä meiltä piiloon, sillä hämärä hiipii marraskuussa aikaisin. Palannemme etsintöihin siis vielä kolmannenkin kerran.

Myös Hanikan luontopolun tuntumassa olemme käyneet geokätköilemässä:
Itsenaisyyspäivän geokatkoseikkailu Soukan rantakallioilla

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in Espoon keskuspuisto, geokätköily, lapset, päiväretki, 0 comments