geokätköily

Tipasojan luontopolulku Sotkamossa -mäntykangasta ja geokätköjä

Tipasojan luontopolulku Sotkamossa -mäntykangasta ja geokätköjä

Ennen kesälomaa olin katsellut geotkätköilysovelluksesta Sotkamon karttaa ja huomannut mielenkiintoisen näköisen lenkin Tipasojan suunnalla. Tarkemmalla tutkailulla lenkki osoittautui Tipasojan luontopoluksi, jonka uudistamistyö on saanut vuonna 2018 Kainuun vuoden maisemateko -palkinnon.

4 km pituinen, helppokulkuinen polku, jonka varrella on 13 helpohkoa geotkätköä. Eihän sellaista voi mitenkään jättää väliin, olin ajatellut.

Jotenkin kuitenkin kävi niin, että kesälomareissun viimeinen päivä oli jo kääntynyt iltaan, kun seisoimme luontopolun opastaulun luona. Onneksi kesällä valoa riittää.

Tipasojan luontopolun opastaulu

Luontopolun opastaulu löytyy Lontantien varresta. Aivan taulun vieressä on tilaa muutamalle autolle ja lisää parkkipaikkoja löytyy kun ajaa pientä hiekkatietä eteenpäin. Luontopolun esite ja polkuun liittyvä materiaali on ladattavissa Sotkamon kunnan sivuilla sekä lainattavissa opastaulun luona olevassa postilaatikossa. Perinteisiä tietotauluja polun varrella ei ole, vaan ne on korvattu numeroiduilla rastitolpilla, joiden kuvaukset voi lukea polun esitteestä.

Opastaulun luota selkeät nuolet osoittavat luontopolun alkuun muutaman sadan metrin päähän. Polku kääntyy hiekkatieltä kauniiseen mäntymetsään. Tässä kohtaa huomion kiinnitti tulentekokielto, joka on varsin ymmärrettävä rutikuivassa kangasmaastossa.

Tipasojan luontopolun alkupiste

Mäntymetsän lisäksi polun varrella on kauniita soita ja lampia. Polut ovat helppoja kulkea ja soveltuvat myös maastopyörällä kierrettäväksi. Osittain reitti kulkee myös metsäautoteitä pitkin.

Kuvaustensa mukaisesti polun varrella olevat geokätköt ovat suurimmaksi osaksi helppoja. Useimmat niistä myös sijaitsevat luontopolun rastitolppien läheisyydessä. Tästä huolimatta jotkut kätköistä jäivät meiltä löytämättä. Osa siksi, että lapset painelivat menemään kovaa vauhtia ohi kätköjen, osaa emme löytäneet etsinnästä huolimatta.

Kolmannen ja neljännen rastitolpan välillä, hieman luontopolusta sivussa, on laavu, joka maastoutuu kauniisti ympäristöönsä. Tulenteko on täälläkin erikseen kyltillä kielletty.

Laavu vaikutti sisäpuolelta jotenkin keskeneräiseltä, vaikka se ei selvästi ollutkaan kovin uusi. Laavun takana oli myös huussi, mutta siitäkin oli vaikea sanoa, oliko se huollettu.

Tipasojan luontopolun laavu

Pysähdyimme laavulle hetkeksi. Varsinaisen evästauon pidimme vasta polun puolenvälin tienoilla, upeiden Telkkälampien luona. Telkkälampien vesi on pohjavettä, joten se on erityisen kirkasta ja vähäravinteista. Luontopolku ei kuitenkaan mene lampien rantaan, vaan kulkee ylhäällä harjun päällä.

Istahdimme parrupenkille syömään voileipiä, ihailemaan alhaalla näkyviä lampia ja ihmettelemään vanhassa kannossa kasvanutta pientä männyntainta.

Tauon jälkeen lapset eivät enää jaksaneet kovin paljon kiinnostua geokätköistä, vaan keksivät oman juoksuleikin, joka jatkui loppumatkan ajan. Etsimme siis polun toiselta puoliskolta vain superhelpot kätköt, ja jätimme loput seuraavaa kertaa varten.

Kuva: Harri Vartiainen

Jälkimmäinen puolisko luontopolusta tarjosi suomaisemia, jotka saivat minut huokailemaan ihastuksesta, mutta toisaalta myös hieman tylsiä ja vähemmän kauniita metsätiepätkiä.

Kokonaisuudessaan Tipasojan luontopolku on mukava rengasreitti, jonka varrelta löytyy kauniita yksityiskohtia ja joka sopii hyvin lasten kanssa kierrettäväksi.

Tosin täytyy myöntää, että tämä retki meni omalta osalta vähän liikaa ruutujen katseluksi. Kurkin sekä geokätköjen sijainteja että luontopolun opasta puhelimelta ja lisäksi vielä kameran ruutua.

Lasten kanssa kulkiessa myös perinteiset opastaulut ovat mielestäni toimivampia kuin sähköiset tai tulostetut versiot, mutta ymmärrän kyllä tämän ratkaisun polun ylläpitäjien näkökulmasta.

Numerotolppa suolla

Sotkamossa voi yhdistää luontopolut ja geotkätköilyn myös vaikka Hiukanharjun luontopolulla.

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla, 0 comments
Karkkulan luontopolku Orimattilassa

Karkkulan luontopolku Orimattilassa

Viettäessämme pääsiäistä Orimattilassa päätimme lähteä tutustumaan johonkin kaupungin seitsemästä luontopolusta. Kairessuo-Mieliässuon tiesimme jo hienoksi kevätkohteeksi, mutta tällä kertaa suuntasimme meille ennestään tuntemattomalle Karkkulan luontopolulle.

Karkkulan luontopolku kiemurtelee peltojen ja järven välissä olevalla pienellä metsäalueella noin kymmenen kilometrin päässä Orimattilan kirkolta. Se nousee jyrkänteiden päälle ja lasketuu välillä aivan järven rantaan. Polun varrella on levähdyspenkkejä, joilla voi nauttia eväitä ja katsella järvelle. Kuulostaa siis aika hyvältä.

Karkkulan luontopolun opastaulu

Ennen lasten syntymää en ollut kovin innostunut retkeilystä merkityillä reiteillä. Varsinkaan lyhyet luontopolut eivät herättäneet minussa minkäänlaista intohimoa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tajunnut, että Suomi on täynnä erilaisia luontopolkuja, joihin todellakin kannattaa tutustua. Jos luontopolut kiinnostavat, kannattaa käydä kurkkaamassa Luontopolkumiehen blogia.

Moni luontopolku on kyläyhdistyksen perustama tai ylläpitämä. Näin on Karkkulan luontopolunkin kohdalla. Polun perustamisesta lienee kulunut jo jonkin aikaa ja rakenteet ovat päässeet paikoin huonoon kuntoon. Parkkipaikan vieressä oli kasa uusia viittoja, joten ilmeisesti polkua kuitenkin vielä ylläpidetään.

Rikkinäiset portaat

Uusia kylttejä kasassa

Polun parkkipaikka sijaisee pellon reunassa, opastaulu on haalistunut ja polun alkuosan varrella on kaadettu metsää. Kevään vihreys ei ollut vielä vallannut luontoa ja taivaskin oli pilvessä. Ensiaskelilla mietinkin, olinko tehnyt huonon valinnan retkikohteeksi ja -päiväksi.

Metsätöitä

Polku metsässä

Polkua on kahtena lenkkinä yhteensä reilun puolitoista kilometriä. Ei siis kovin pitkä matka, mutta meillä vierähti retkellä hyvin pari tuntia. Kiersimme reitin vastapäivään ja etsiskelimme polun varrella olleita geokätköjä. Kuopuksen riemu oli suuri, kun viimeisestä kätköstä löytyi mieluinen vaihtoesine. Toivottavasti tilalle jättämme pikkutavara tuottaa jollekin muulle yhtä suurta iloa.

Retkemme aikana aurinko pilkahteli välillä pilvien raosta ja ulkoilun jälkeen oli iloinen mieli. Ei kai luonnonkaan aina tarvitse tarjota huippuelämyksiä. Rauhallinen, tavallinen ja vähän rumakin voi olla ihan riittävän hyvä.

Koivikko

Posted by Eija / Muurahaistenpoluilla in geokätköily, lapset, luontopolku, päiväretki, 4 comments