Viettäessämme pääsiäistä Orimattilassa päätimme lähteä tutustumaan johonkin kaupungin seitsemästä luontopolusta. Kairessuo-Mieliässuon tiesimme jo hienoksi kevätkohteeksi, mutta tällä kertaa suuntasimme meille ennestään tuntemattomalle Karkkulan luontopolulle.
Karkkulan luontopolku kiemurtelee peltojen ja järven välissä olevalla pienellä metsäalueella noin kymmenen kilometrin päässä Orimattilan kirkolta. Se nousee jyrkänteiden päälle ja lasketuu välillä aivan järven rantaan. Polun varrella on levähdyspenkkejä, joilla voi nauttia eväitä ja katsella järvelle. Kuulostaa siis aika hyvältä.
Ennen lasten syntymää en ollut kovin innostunut retkeilystä merkityillä reiteillä. Varsinkaan lyhyet luontopolut eivät herättäneet minussa minkäänlaista intohimoa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tajunnut, että Suomi on täynnä erilaisia luontopolkuja, joihin todellakin kannattaa tutustua. Jos luontopolut kiinnostavat, kannattaa käydä kurkkaamassa Luontopolkumiehen blogia.
Moni luontopolku on kyläyhdistyksen perustama tai ylläpitämä. Näin on Karkkulan luontopolunkin kohdalla. Polun perustamisesta lienee kulunut jo jonkin aikaa ja rakenteet ovat päässeet paikoin huonoon kuntoon. Parkkipaikan vieressä oli kasa uusia viittoja, joten ilmeisesti polkua kuitenkin vielä ylläpidetään.
Polun parkkipaikka sijaisee pellon reunassa, opastaulu on haalistunut ja polun alkuosan varrella on kaadettu metsää. Kevään vihreys ei ollut vielä vallannut luontoa ja taivaskin oli pilvessä. Ensiaskelilla mietinkin, olinko tehnyt huonon valinnan retkikohteeksi ja -päiväksi.
Polkua on kahtena lenkkinä yhteensä reilun puolitoista kilometriä. Ei siis kovin pitkä matka, mutta meillä vierähti retkellä hyvin pari tuntia. Kiersimme reitin vastapäivään ja etsiskelimme polun varrella olleita geokätköjä. Kuopuksen riemu oli suuri, kun viimeisestä kätköstä löytyi mieluinen vaihtoesine. Toivottavasti tilalle jättämme pikkutavara tuottaa jollekin muulle yhtä suurta iloa.
Retkemme aikana aurinko pilkahteli välillä pilvien raosta ja ulkoilun jälkeen oli iloinen mieli. Ei kai luonnonkaan aina tarvitse tarjota huippuelämyksiä. Rauhallinen, tavallinen ja vähän rumakin voi olla ihan riittävän hyvä.
